Eikö olekin hullu tämä maailma, Angelah. Sodan jälkeen syntyneet pitävät meitä onnellisena, kun meillä on kaikki hyvin. Mua ällöttää aatella yhtään tulevaisuuttani. Yksi hetki ja kaikki häipyy. Saisi elää tän päivän ja kattoa sitten vieläkö huomenna on elossa. Ei se riitä, pitää aatella mitä teen kun olen lopettanut lukion. Vaikka ei tiedä elääkö sitä ensi viikolla.
Mie olen niin täynnä terapiaa, että sitä ei kukaan usko. Joko se kaivelee menneitä tai sitten sille pitää puhu tulevaisuudesta.

Mulla on vähän sellainen taito, että osaan häipyä tästä maailmasta. Mie jätän ruumiini terapian tuolille ja vien itseni muihin maailmoihin. Siellä on ihan hyvä olla. Mie en ilman sitä taitoa selviäisi tästä elämästäni.Sen taidon nimi on hulluus.

no mäkin oon yrittäny kahella tavalla itsaria mut kumpikaan ei onnistunu =( tukehduttamalla ja kuristamalla.. tai ei ny kukaan oikee näytä välittävän oonko elossa vai.. rupee raivostuttamaan näitten ihmisten pinnallisuus ja muutenki se miten käyttäydytään toisii kohtaa.. no eihän mua ees oikeestaa jäis kukaa suremaan... tulee vaa aina ikävä olo kuk ajattelee ettei olis olemassa.. 😭 useimmiten jopa ihan itkettää..

viiltänykki oon käsivarteen. mut toisaalta ku aattelee et ku mummin pojat on kuallu. viiltelen kuitenki lyijärillä vaikka ei tuu yhtään samanlaisii jälkii ku veitsellä. mut ketään tuskin kiinnostaakaa jos yks ruma poikalasta ei ois olemassa..

Jokainenhan meistä joskus on ainakin miettinyt itsaria ja ajatellut,että olis parempi kun ei olis olemassa.
Itselläni se ajatus pylrii jatkuvasti mielessä.Mutta ei jaksa nähdä asian eteen vaivaa.on ihan lopussa jo nyt.Satuttaa vaan enemmän kun tajuaa,että on tavallaan pakko elää.
Mitä hyötyä tästä munkaan hoidosta on?Tuntuu ettei yhtään mitään.Lääkkeitä väännetään ja käännetään ja tuntuu ettei kukaan halua kuulla mitä mä ajattelen.
Todellisuudentaju tuntuu välillä hämärtyvän.Ei tiedä onko hereillä vai ei,tapahtuuko jotain oikeasti vai ei.
Välillä tuntuu tää koko elämä vaan pahalta painajaiselta,josta vaan haluais herätä.Valitettavasti se on mahdotonta. 😭

Miekin niin välillä ajattelen, että vois kai ittensä tappaa mutta ei viitti alkaa värkäämään välineitä siihenkään. Jotenkin mut on jätetty lääkkeiilä kitumaan tähän olotilaan. Ei ole hyvä olla, ei ole niin paha olla, että vaivautuisi itsensä tappaan. Paremmasta huomisesta ei kyllä ole toivoa. Lääkärin mielestä mulla menee tosi hyvin nyt. Vissiin se sen verikokeista näki.
On annettu just sopiva määrä lääkkeitä, että jaksan mennä terapiaan tai lääkäriin. Se verran on tokkurassa, että ei viitsi alkaa oloaan selittään.
Mie väännän ja käännän ja saivartelen asioitani ja olotilaani liikaa, siksi mun turpani on pantu lääkkeillä tukkoon. Eli oikeastaan lääkärillä on nyt hyvempi olla, kun mie olen hiljaa.

Missä muut olette tässä otsikosta, jatkuuko kituminen?

no eipä teistäkään oo paljoo apua ☹️ ja mitä ihmeen välineitä muka tarvii itsarii?! no joo ei täs kai muuta... ku ei näytä ketää täälläkään näytä kiinnostavan. no pitää jatkaa itsarin yrittämistä.. toiv. paremmin tuloksin ku tähän asti

Eihän siihen itsemurhaan välineitä tarvi.Mä en ainakaan lähde yhtäkkiä yrittään.Viime kerta oli jo niin lähellä,että seuraavan suunnittelen paremmin.
Mutta en mä ainakaan kenellekään aio ruveta jakelemaan neuvoja,näin tapat itsesi.Jos joku sen tekee,niin lopulta kyllä löytää siihen keinon.Ja toteuttaa sen.Eikä sille sitten kukaan mitään voi.
Kädet mullakin alkaa oleen surkeen näköiset,tullut vähän tumpattua röökejä siihen,ei sekään vaan saa unohtaan tätä oloo..

Slayer,oot luultavasti joutunut aloittaan psykologikäynnit?
Mut ainakin pistettiin ensimmäisen yrityksen jälkeen.Ja viime kerran jälkeen meinattiin laittaa suljetulle.Nyt vahditaan jatkuvasti,etten vaan tee itsemurhaa.Sekin turhauttaa, yrittää sitten sitä purkaa.Viiltelyä ja muuta.
Ruokahalukin on taas kadonnut ja nukkuminen on vaikeaa.Pitää taas nostaa lääkeannoksia.
Eipä sillä väliä,vaikka tämän sekavammaksi vielä muuttuis.Enhän mä nytkään tiedä mikä tapahtuu oikeasti ja mikä ei. 😟

minäkö? sykolokille? elä naurata!! mä en oo joutunu mihinkään viälä. pitää varmaa ryhtyy epätoivosemmaks ja se joku hiano sana jota ny en muista. eikä sykolokikaan vois mua auttaa, kuten ei kukaan muukaan.. tulisko pahat jäljet jos viiltäis rikkinäisel pullol?! no tiätääkös angelah tjn mistä johtuu et sitä enemmän surettaa mitä enemmän aattelee itsarin tekemistä?! paitsi ettei se ketään liikuta etenkään täällä.. ja sitä paitsi sitähän ei kukaan voi estää. tai kuka ny ees haluiskaa maailmas ois vaa 1 tyhmä, ruma, epäsosiaalinen hylkiö vähemmän. se sana joka tost yhest kohast puuttuu on itsetuhoisen ja masentuneen yhistelmä. jos joku muistaa nii kirjottakaa se PLIIS!!!

tunnelmia vuoden, kahden, takaa:

Vastaanottaja:
Kopio:
Aihe: Pala kulunutta lenkkaria
Päivämäärä: Sat, 28 Dec 2002 11:19:27 +0200

Onko musta enää mitään jäljellä? kysyn ja sitten
toteen: "Kuljen pelkkää alamäkeä. Mun lampun valokin on pimeää,
enkä osaa edes tuttia imeä."

puren vain.

Kuljen kadulla eteenpäin,
se ei muuta mitään
ellei suunta ole kotiinpäin.
Kävin kotona viime jouluna,
ne istu kuusen luona
paskajäykkinä.

mua peläten.

Luin eilen roskaromaanin,
"Rakkaus tekee ihmeen", siinä sanottiin.
Istun tyhjällä tuolilla
tuijottaen mustaa telkkaria.
Ihmettelen:"Mitä se tunne on?
Miksei sitä löydy mun sydämestäin?"

mitä tunne on.

Siitä mä olen ihmeellinen,
ihmisistä erilainen.
Kuljen eteen, kuljen taaksepäin,
mutta tunnetta ei ikinä näy.

Olen pelkkää paskaa sisältä,
pala kulunutta vanhaa lenkkaria.
Olen yössä kulkija,
kuljen yksin varjoissa ain.

Ei auta lääkärille jutella,
ei kaverille kahveja tarjota,
ei kelpaa koiralle käteni haju,
se haistaa paskan sisältä.
Se haistaa paskan sisältäni.

Mä välitä en, enhän ole ihminen.
Mä välitä en, enhän ole ihminen.

------------------------------------------

Vastaanottaja: "Laura"
Kopio:
Aihe:
Lähetetty: Sun, 29 Dec 2002 01:39:34 -2200

En mä jaksa enää. En aikonu luovuttaa mut ei sitä vaan oo enää. Anniina ei
saanu luovuttaa. Sen piti vielä löytää toivo. Nyt se on viillelly käsiään.
Mä etsin sitä ruusua mut näen vain väläyksiä terälehdistä ja ne katoaa kun
yritän katsoa tarkemmin. Löydän vain orjantappuraa. Orjantappuraa, mikä ei
kelvannut edes seppeleeksi. Orjantappuraa, jonka ainut tehtävä on kuihtua
pois. Äsken kuljin ulkona. Aluksi jäädyin, sit en enää tuntenut kylmää. Sattus,
mut en välittäny. Mä lopetan. Ehkä se auttaa. Tai miks toivoisin minkään
enää auttavan. Jos kirjottaisin vain itselleni, en olisi olemassa. Puu joka
kasvaa, kaatuu ja maatuu tyhjässä metsässä, ei ikinä ollut edes olemassa.
Se ei siis ikinä satuttanutkaan. Ei ole syytä yrittää. Ei mitään mikä olisi
sen arvosta. Mä lopetan. Kuulin jo laulun sävelen, mut ei se auta enää. Ei
ole mitään minkä vuoksi taistella.

T:Emilia

----------------------------------------------

en sano ettäkö tietäisin miltä teistä tuntuu. en tiedä, enkä voisikaan. tunteet on aina subjektiivisia. mutta kerron vaan että mäkin olen nähnyt pimeyden. pimeydessä mä vaellan yhä, mut kerran mä jo olin näkevinäni valoa. nytkin jaksan uskoa et joskus, joskus. sama ihminen, sama tajunta kirjotti noi edelliset tekstit, ja tän:

mä nautin taas elämästä, hetkittäin. en hallitse elämääni, ja se vie voimat. mut kaaoksen keskellä näen valonsäteen. maailmaan syntyy lapsi, ei omani, mutta läheinen. hän, joka tarvitsee minua. vielä en osaa rakastaa itseäni, en osaa edes pitää itsestäni. mutta tunnen kun minua tarvitaan. nautin siitä kun osaan olla avuksi, osaan olla tarpeellinen. vaikken saisi kiitosta, enkä edes ymmärrystä osakseni ympärilläni olevilta ihmisiltä. päinvastoin. olen lamaantunut ja jumissa kotona, pahojen ajatusten vaivaama, mutta enää en oo jumissa masennukseen. nyt näen jo toivoa, hetkittäin.

**Edmil**

ANGELAH!!! sulhan on ollu omituinen p-ystävä 🙄 mihin mä muka sykolokia tarvittisin? En nää mitään syytä siihen. Eikä tuskin kukaan muukaan voi auttaa rumaa poikaa missään.. ei eees kavereit jotka on lähinnä mesessä mut silti. Ku pyysin et jos ottasin sen käsistä ja käskisin puristaa nii ei tekis ees sitä mun takia 😭

enkä mä tajuu mitä hyätyy tästäkään on.. ei tääläkään kukaan välitä musta. tai kuka ny rumasta, tyhmästä hylkiöstä ny välittäis 😭 ja en tiiä onko se töllöttimen tylsästä tarjonnasta johtuen vai mistä nii ei jaksa millään kattoo mitään elokuvia tai ainakaan kokonaan. tai mitä mä sitä teille kerron ku ei ketään täällä muutenkaan välitä mun tekemisistä. paitsi et ku meses sanoin yhelle kaverille et jos kualisin nii tois yhen kukan mun haudalle. varmaa ois vaa onnellinen ku ei tarvis katella näi rumaa poikaa..

Sie nyt omituisia, slayer. kirjoitat? Tietenkin susta täällä välitetään, katso vaikka kuinka moni lukee, kun kirjoitat tänne. Kaikilla ei ole vaan sanoja sulle vastata.

Tyhmältä et kuullosta. Ruma??, koska tämä ei ole näkötietokone, niin minulle sinä olet komea prinssi, et hevosen selässä onneksi.

Se taas, että ei jaksa katsoa telkkaria voi johtua ohjelmistakin. Mutta voi se johtua siitäkin, että olet pahasti masentunut. Silloin ei mikään kiinnosta eikä mihinkään jaksa keskittyä. Tiedän kyllä mistä kirjoitan, oma kokemus. Eli oikeasti neuvoisin sua jonnekin menemään hakee apua.

Jatka kirjoittamistasi kuitenkin, minä ja monet muut lukee, vastata ei aina osata.

Slayer, kyllä sitä välittää, mie välitin niin paljon, että ei edes mennyt läpi moderoijalta kirjotukset.
Saat multakin kukan 🙂🌻, ei ole tarkotettu hautakummulle, pistä jonnekin minne haluat.

Slayer,se psykologi voi auttaa sua nakee asiat toiselta kantilta.kukaan psykologi ei tarjoo mitaan taikarohtoja et asiat paranis,sun pitaa ite heittaa ensimmainen kivi.se ei oo helppoo,ite olen vaihtanu terapeuttia ja psykologia jo kolme kertaa ja talla hetkella jonossa taideterapiaan kun puhuminen ei suju.koita jaksaa,ja tuskin kukaan ajattelee etta oot ruma ja tyhma!🙂👍

mihinkäs ne äät jäi? harmi ku unilääkkeit ei saa ilman reseptiä ☹️ sit ois paljon helpompaa.

eikä oo varaa mihinkään sykolokile. köyhä opiskelija kun oon.. mut mikä auttais siihe ku kaikki ihmiset tuntuu olevan nii ***leen ärsyttäviä. joskus taas tuntuu et ei ois muita tunteita ku se et aina on vihanen.. tai. no paras kai ois etten enää kirjottele tänne ku ei täälläkään ketään kiinnosta oonko elosa vai en. ja sitä paitsi nää kauniimman sukupualen edustajat pitää mua rumana, tyhmänä ja oksettavana pikku ****. tai ainaki suurin osa

Olen 17-vuotiaan pojan äiti ja haluan kysyä neuvoa teiltä nuorilta oman nuoreni käytöksen ymmärtämisessä.
Hän rakastui viime kesänä yhteen tyttöön. Suhde on jatkunut tähän asti, ja nuoret viettävät viikonloput melko tiiviisti yhdessä ja nauttivat toistensa seurassa. Samanaikaisesti poikani ilmeisesti haluaa ottaa etäisyyttä meihin vanhempiinsa erityisesti minuun. Meillä ei ole muita lapsia, ja hän on aina ollut ns. äidin poika.
Nyt hän raivostuu joka pikku asiasta, erityisesti jos yrittää neuvoa tai selvittää pelisääntöjä, joita meidän perheessämme noudatetaan (esim. kotiintuloajat jne). Sitten hän alkaa paasata, kuinka epäonnistunut ihminen hän kaikin puolin on, ja että hän on meille vahinko, ja kuinka meillä olisi parempi olla ilman häntä. Ja hän uhkaa itsemurhalla ja sanoo toivovansa, että joutuisi johonkin onnettomuuteen jne. Se on kauheaa kuultavaa, ja en osaa sanoa edes mitään, koska nuo väitteet eivät kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Hän on ainakin minulle tärkeintä maailmassa, ja en halua mitään niin paljon kuin, että hän kasvaa tasapainoiseksi ja itsenäiseksi aikuiseksi. Omasta mielestäni olen pikemminkin ylihuolehtiva kuin sellainen, joka toivoisi, ettei häntä olisi.
Mitä teidän nuorten mielestä minun pitäisi hänelle sanoa, ja mitä minun pitäisi tehdä hänen kanssaan? En haluaisi sitäkään, että minua kiristetään itsemurhauhkauksilla, mutta eihän noin rajuja puheita voi sivuuttaakaan. Olisiko kouluterveydenhoitajasta apua tässä tilanteessa?
Nimimerkille Maanvaiva, luin Sinun viestejä liikuttuneena. Usko pois, että äitisi valinta ei ole Sinun syytäsi. Toivon Sinulle parempaa tulevaisuutta ja aikuisuutta. On hyvä, että kirjoitat tunteistasi tälle palstalle.