minkä ihmeen takia mä ny oisin kateellinen jollekki p-ystävän takia? 😑❓ tänää muute aattelin et ku pääsen himaan nii ostan pisse pon ja rikon sen ja viiltelen käsivartta. mut sitte se tunne meni ohi. oli meinaa lähellä etten suuttunu taas.. koska meiän luakkalaisia ei kestä selvinpäin.. minkä ihmeen takia muka joutuu pakkohoitoon jos sanoo et on joku? mä osaan puol sataa piisii passolla soittaa... kitaralla noin 6 samaa ku passolla. 😀

aika kurja juttu ku noita muusikoitaki kualee ku siäniä sateella ☹️ kuten darrel dimebag, John Bonham, Jimi Hendrix, Janis Joplin ym. ei kai se muusikkona oleminen voi olla nii raskasta. piisien tekeminen ehkä mut ei kai muute...

Meillä on kaikki Jimi Hendrixin levyt, sen eka Are You Experienced? – on kaikkiein paras. "Hey Joe" kaikkein paras sen levyistä. Sillai juuri haluaisin soittaa pianoa kuin Hendrix soitti kitaraa. Mun iskä on kertonut,. että se saattoi isossa konsertissa soitta usa;n kansallislaulun aivan omana näkemyksenään. Kaikki seisoivat ja yksi vetää kansallislaulun miten haluaa, niin just halua soittaa. Toisaalta siihen pitää olla taitava soittaja, niin ehkä sitten vaan käyn pianotunneilla.

Mie olen joutunut aina koulun kevtäjuhlissa esittää sitten hiton Beethoovenin Fur Elisen. karsee pitkä ja tylsä kappele, voi siihen vähän omaa panna joukkoon. Musiikkiope vaan haukkuu sen jälkeen.
6, helmikuuta on muuten Bob Marleyn , tiijätkö sen? syntymästä kulunut 60 vuotta, ympäri maailmaa on reggeejuhlia. Täälläkin on mutta ikäraja on 21, sama kuin kossupullolla. Marley kanssa kuoli aika nuorena, syöpään.

On se rakasta olla muusikko, jos on kunnon muusikko joka antaa kaiken itsestään joko siihen sävellykseen tai esitykseen. Jos miekin jonkun laulun sävellään siihen menee monta kuukautta, kaiket ajat sitä laulua vaan miettii, laittaa yhen nuotin viivastolle, sitten soittaa sen ja eikä kelpaa, sitten vaan uutta tekeen. On se raskasta, paljon raskaampaa kuin normaali työ.

Olin illalla kylillä muiden nuorten kaa, melkein kaikki olivat kännissä. Pyörittiin vaan ympäriinsä ja kateltiin ralliautoja, mie olin selvänä, paljon en viihtynyt olinpa nyt vaan.

Joo,mulla on jäänyt tää kirjottaminen.En vaan oo jaksanut.Niinkuin ei taas oikein mitään. Kun ei vaan näe mitään järkeä missään.Psykiatri on muuten erikoislääkäri ja psykologi on käynyt yliopiston ja valmistunut psykologian maisteriks.Mustakin piti tulla psykologi, olisin erikoistunut nuoriin.Mutta ei pysty edes ajatteleen lukioo.En mä näe huomista, mulle on vaan olemassa tää yksi tuskanen hetki.Elää jossain omassa maailmassaan,missä ei ole yhtään mitään.Muut ei sinne pääse,vaikka kuinka yrittäisivät.En halua nähdä ketään, viiltelen tai tumppaan röökin käteeni silloin tällöin,en jaksa syödä ja pillereillä nukun. Jatkuvasti oon ihan sekaisin,sekavampi olo kuin silloin kun vedin viinaa ja lääkkeitä ihan miten sattuu.
Sen mä oon päättänyt,etten mä jaksa tätä elämää enää kauan.Mutta just nyt ei jaksa edes itseään tappaa. 🤔
Ja Slayer,tuskin se musa vaikuttaa.Ja oo ilonen,että pystyt soittaan.Ja kiva kun oot kirjoitellut tänne.

mullakin on ollet ruuan kanssa ongelmia. Nyt olen 162/45 ja laihdun edelleen.
Tämä on tosi hyvä paikka kun voi kertoa ja jutella omasta elämästää.
En nyt tähän osaa muuta laittaa, mutta jos kiinnostaa, niin ottakaa kantaa.

kylhän mä Marleyn tiiän.. mut onneks pändikaverit auttaa siinä piisin teossa.. tai no joo.. onhan sillä musalla ny väliä kuten esim just Slayer siinä yheltä pojalta kysyttii et mitä teette ku kuuntelette SLayeriä? nii sano et on kavereitten kans, ja hengailee tjn ja sit kysy et onks mitään saatanallisia rituaaleja nii ei oo sellasii 😀

😳 et tollee se voi vaikuttaa.. mikäs ny neidin noi alas vie? 🙄 te ette kai tiiä mut jos ei suutu tai näytä sitä millään lailla nii ainaki sitte tekee jotain muuta tai purkaa sen vaikka käsivarsii... kuten meitsi aiko tehä viime perjantaina. mut onneks sitte päivän lopussa ei ollu nii ****mainen olo. no näyttää mulla olevan aika yksinäinen tulevaisuus 😭 ku ei kellekkään kelpaa... tai no ei se tiätenkään tähän mitenkään kuulu mut sanoinpahan kuitenki. ja mulla on 2 onkelmaa josta molemmista on aika vaikeeta päästä eroon toinen on kyllästyminen ja toinen hermot. en jaksa katella samaa ihmistä päivää kauemmin tai riippuu ihmisestä. koska tule vähä sellanen fiilis kerro jotain uutta. eikä noi hermot kestä liian vaikeitten piisien harjottelua. juu mä näin sen Hendricxin dokumentin. aika hyvä. tosi kurjaa et meni tekee tollai.. ois voinu olla vaikka kuinka hiano elämä etenki muusikkona. no jotenki tuntuu et kaikki "syrjii" ku sanon et oon erityiskoulust.. tänää aattelin ihan tosissani et ku metro tuli "nyt hyppään tohon eteen" meinasin kyllä mut sit aattelin no tuskin tää elämä nii *****stä on.. mut aika syvältä kuitenki.. 😟 tulipa tekstiä 😀 enne sentään soittaminen kiinnosti, mut ei enää sekään..

perse tätä mun elämää, aamulla oli terapiaa ennen kouluu. Sitten tuli taas olo, että hyppään sillalta alas. En hypännyt enkä mennyt kouluun, lintsaan. Mulla olisi ollut musiikin teorian koe. Mie en jaksa niitä nuotteja enkä mie jaksa mitään. Tää paska olo olo alko jo eilen illalla. Kävin yhelle toiselle palstalelle kirjottaan, että v…..aa. Kukaan ei siitä mitään välittänyt. Sitten otin puukon ja vetelin taas leikisti viiltoja ja haaveilin kuolemasta.

Mie haluaisin muattaa yksin asumaan. Mie en kestä tätä perhettä tällä hetkellä. Mua melkein oksettaa, kun ne sanoo mulle hyvää huomenta. Tiijän että tää hetki menee jossain vaiheessa ohi. Mutta juuri nyt täällä on tosi hankala asua. Eikä ole kuin tämä palsta mihin sen voi sano. En kehtaa asiasta puhua terapiassa, kun tavallaan mun kai pitäsi vaan olla kiitollinen, että olen tänne päässyt. En jaksaisi aina olla kiitollinen.

Mitäs erityiskoulu Slayer käyt? tavallaan tää munki koulu erityiskoulu, täällä ollaan viisaita ja hienoja. Kaikki harrastavat jotain huippukallista, täällä kaikki laukkovat koko koulupäivän jossain erityisopinnoissa. Yksi idiootti käy yliopistossa matiikantunneilla, mie käyn myös musiikkiopistoa.
Yksi aivan kaheli tyyppi käy ratsastamassa kesken päivää. mie inhoon mun kouluu ja koko elämää.

olin peruskoulus Kilteris.. no eipä tuo elämä ketään muutakaan kiinnosta.. joskus tekis miäli oikeesti laittaa vaikka käsi hellan päälle et tuntuis joltain.. joskus tuntuu et kaikilla on jotain mua vastaan. tähän asti jokku asia on ollu kivaa/mukavaa mut nyt ei tunnu mikään miltään ja se tunne on TOSI ikävä.

mä en jaksa enää ees suuttuu mistään. koska mitä sitä turhaan enerkiaa tuhlaamaan.. no onneks kahen vuaden päästä voi tehdä vihdoin se mitä aikoo.. sitte kaikista ihmeellisintä on ku tulee kurja olo vaikka ei oo mitään syytä ees.. 😞 että näi.. tiäsitkö että ku naaman painaa tyynyy nii on aika tehokas tapa tukehtua? nm kokemusta on

olenhan miekin ollut sairaalakoulussa, mitä sillä on väli missä on. eikä mun vapaus ees kahen vuoden kuluttua ala. mie olen lastensuojelun avohuollon tukitoimissa heti, jos yritän johonkin tästä talosta ennen 21v lähtee. on semmoinen sääntö mun papereissa. joskus kun nuoruudessa möhlää siitä saa kärsiä vaikka kuinka kauan.

ossaan mie kyllä tehä ittemurhan jos haluaisin kuolla. mun suvussa on aika moni tehnyt ittemurhan, luin sukukirjasta. mie en halua vielä kuolla. mie haluan jotain hienoa ensin tehä, kasvattaa vaikka oman puun tai keksiä jonkun. en tiedä mitä, jotain suurta mikä liittyy metsiin tai eläimiin.

ja huomasin juuri, että isot kirjaimet ovatkin tylsiä.

Maanaiva, miks sun pitää aina olla kiitollinen? Eikai kukaan muu sitä sulta vaadi ku sä ite? Kyllähän sa oot ihan samalla lailla perheenjäsen ku muutki, kyllä saki saat paiskoo oven kiinni ja huutaa että ei kiinnosta! Tai mitä nyt tekeeki mieli tehä. Sitte myöhemmin voi sopii sen asian, ihan niiku muutki. Ei kenenkää tarvii kokoaikaa vaa elää muiden takia. Kyllä sä ihan ite oot tärkee, ja saat sanoo mielipitees. Sitäpaitsi, eikä terapia oo just se paikka, jossa saasano ihan mitä vaa? Siellä voi sanoo vaikka vihaavas koko perhettä mjos just silloin vihaan. Sitte voitte terapeutin kanssa käydä läpi että miks just nyt tuntuu siltä ja miltoä oikeestaan tuntuu. Voi hävitä koko viha ku sen vaa antaa tulla. Mä pari päivää sitte olin hirveen pettyny, loukkaantunu ja katkera ystävälle, oli tosi paha olo. Annoin sen tunteen sitte vaa tulla, olin koiran kanssa ulkona. Itkin oikeen syvältä ja ajattelin miten katkera oon. Sitte se helpotti. Se tunne pääs ulos. Mutta ensin mun piti hyväksyy se, että mulla voi olla sitäki ihmistä kohtaan sellasia tunteita. Ja ettei se terkota, ettenkä sitä rakastais. Vie vaa hirveesti energiaa ku koittaa työntää pois negatiivisia tunteita. Ne tavallaa sitoo energiaa, voimavaroja itteensä.

Toivottavasti tää ei nyt kuulostanu hirveen monimutkaselta ja korkeelentoselta 😀

~Hymähdellen, Xera~

Hei Xera hauska nähdä täälläki. Itte mie mie vaan vaadinkin sitä kiitollisuutta. vaikka itte mie nämä sitten lopulta valitsin, oisin voinut olla sijotuksessa täällä tai jossain muualla. saatan mie kyllä joskus uhkailla että perutaa adoption, jos menee huonosti. En ikinä paisko ovia enkä huuda, en kyllä kehtaa.
Saahan mie mielipiteeni sanoa asioista, yleensä olen vaan yhtä mieltä muiden kanssa. Vaikka näitä rakastaa niin silti on vähän kuin olisi kylässä. Sitten, kun menen kylään vanhaa kotiini missä sisko asuu, olen enemmän kuin kotonani.
tämmöinen elämä on aika raskasta, minut adoptoitiin liian vanhana. Sanon mie näitä äitiksi ja isäksi. Aluksi se tuntui ihan kivalta, nyt sanon, siksi, että olen kohtelias. Kun mulla on vaan omaa äitiä niin ikävä, että ei oikein tunnu oikeelta sanoa ketään muuta äidiksi. Tämän kun kirjoitan niin tuntuu pahalta. Haluaisin sanoa, äiti ja isä ja myös tuntea, että mulla on äiti ja isä .

Minun terapia ei ole kovin hyvää nykysin, mua ahdistaa se tosi paljon. Kun en puhu oikeista tunteista vaan puhun niin kuin , että sillä terapeutilla olisi hyvä olla. Sitten kun lähen pois, haluaisin itseni tappaa. En mie ala ketään läheistä vihaan, mie vihasin mun oikeaa äitiä ja se kuoli. Mie vaan rakastan näitä kaikkia nyt. saatan mie tän äidin kanssa yhdessä itkeä mutta en kerro sille miksi itken. En kyllä kehtaa sanoa, että itken oikeaa äitiä.

kyllä mie tiijän, että negatiivisten tunteiden kieltäminen rasittaa. Mie olen nykysin aivan sippi, saatan nukkua pulpettiin. Tai tulen kesken koulun kotiin nukkuun. Jotain pitäsi tehä ennenku olen sairaalassa.

Hipssutellen maanvaiva

maanvaiva unohtu kai joku sana? "jos yritän täst talost lähtee enne 21v nii sitte" mitä?

no ei kai asia mulle kuulu, mut kysyinpähän ny vaan ku unohdit sanan.. eikä kai ny elämä noi huanosti voi mennä? tänään meitsi taas meinas tukehtuu karkkii 😮

en mie mitään sanaa kaiketi unohtanut, sie otat pelkän sivulauseen sitä enne on päälause.
voin sen kääntää tietenkin, alkaa sivulauseella . Jos yritän johonkin tästä talosta ennen 21v lähtee, mie olen lastensuojelun avohuollon tukitoimissa heti.,

ne tukitoimet ovat joko mielisairaalan suljettu osasto, nuorisokodit, perhekodit tai milä muu valvottu paikka missä on tilaa. missä mua vahditaan.

Käsi on taas surkeessa kunnossa.Tuntuu kaikki kaatuvan päälle,jotenkin ei vaan millään jaksais.Tuntuu,etten pärjää kotona,mutten halua lähteä "avo"-osastolle.En mä tiedä mitä mun elämästä tulee.Sitten tuolla päiväosastolla mun omahoitajan työsopimus loppuu kuukauden päästä.Hoitokokous on kahden viikon päästä.Pitäisi jaksaa päättää omasta elämästään.Ei vaan jaksa.Syön pillereitä vaan,että kestää jotenkin olla päivän.Psykiatri määrää vaan lisää kun jotain sanoo.Päivät menee itkiessä,tai sitten on niin kuollut olo,ettei pysty itkemäänkään. Kenellekään ei jaksa suuttua,ei jaksa reagoida mihenkään.😭
Kai mä sitten vaan oon tosiaan vakavasti masentunut luuseri.

Angelah *halaus* etsä luuseri oo!! no ooksä sit yrittäny jotain miks oot joutunu tonne? asihan ei tiätenkään mulle kuulu. onko tuttua et tulee sellane fiilis et haluis et joku hakkais teiät? no mikset kerro sille sykiatrille su oikeita tunteita? sehän on sua varten ei itteään.. eikä sun tarvii miällyttää sitä.. kyl mäki sanon hammaslääkärille sen mitä ne haluu kuulla.. otteks nähny hellraiseria? siinä on sellasta jota vois tehä ku ei tunnu mikään miltään..

tän enempää en osaa auttaa ☹️

angelah, sinulle.

tarkoittanet "avo"-osastolla avohoitoa... oikeesti ei sun ole pakko lähteä jos kaikki tuntuu kaatuvan päälle ilman riittävää tukea. siinä on vaan se, että se on pakko uskaltaa ja jaksaa sanoa. minulla on itsellä takana liian monta liian aikaisin tai muuten huonosti päätettyä sairaalajaksoa. se ei kannata. siis juu, ei sairaalaan voi tai kannata jäädä asumaan, mutta mieluummin pari viikkoa tai kuukausi lisää kuin se, että on kohta taas takaisin sairaalassa ja -jos huonommin käy- suljetulla.

tämä nyt perustuu mutu-tietoon eli omiin ja muutaman kaverin kokemuksiin. vuosi sitten olin juuri päässyt sairaalasta, siitä lähtien olen ollut vapaalla jalalla, ja voin jo paljon paremmin. mulla oli just se, että kaikki, aivan kaikki pienimmätkin käytännön asiat tuntuivat kaatuvan päälle, mitään en pystynyt hoitamaan, päätöksien tekeminen oli täysin mahdotonta. no, taustalla paljon muutakin. minä olin itsetuhoinen, tosin tuolloin sairaalassa "enää" polttelin tupakalla itseäni. ihan minkä vaan pienenkin homman jälkeen mikä meni pieleen. niin huonoksi tunsin silloin itseni.

jos ei jaksa mitään, helposti tyytyy siihenkin että joku lekuri tai hoitsu sanoo, että jos nyt siirryt sitten pois osastolta. sanoo vaan että "jookai". jos et pysty puhumaan niin kirjoita. älä siirry avolle ellet tunne oloasi yhtään valmiiksi. anteeksi, en nyt lukenut kuin viimeisimmän viestin, että jos ihan turhia pöpisen, niin sori. mutta sairaalakierre ei ole kiva juttu, mieluummin on samalla sairaalareissulla pidempään. tämä on mun mielipide.

pidä huolta sinusta, ja pitäkää muutkin vaikken teille muuta nyt sano.

voimaa.