moi pitkästä aikaa.
Oon nyt kaks kertaa käynyt siellä psykiatrisella. Ensimmäinen käynti tuntu turhalta, sillai että tuntu että tonne en mee enää ikinä, mut sit menin ja meni hyvin.
Edelleen oon viillellyt. Oon alkanut tehdä suurempia haavoja kun ennen, vaik ei ne vieläkään kovin isoja ole.
Syömisen jälkeen tulee aina ihan kamala morkkis. Oon lihonut ja pitäis saada taas laihdutettua. Mulla ainakin on paljon parempi olo jos en syö, tai jos syön vaan ihan vähän.

Mitäs teille kuuluu?

Mun vanhemmat oli tänään tapaamassa sitä psykologia,millä käyn.Olivat puhuneet tästä mun tilanteesta,että mitä pitäis tehdä yms.
Päiväosastoa se oli ehdottanut,mä en oo mitenkään innostunut.Huomenna mulla on tapaaminen sen ja psykiatrin kanssa,jatketaan mun sairaslomaa,nostetaan lääkitystä ja kai keskustellaan siitä päiväosastosta.Mä en isommin perusta mistään sellaisesta,hyvä kun jaksan käydä psykologilla,siinä on jo ihan tarpeeksi aktiviteettia mulle.
Kouluun en oo hetkiin palaamassa,saa nähdä meenkö ollenkaan.Ja kuinka kauan jaksaa tätä elämää.Joku ratkaisu on pakko jossain vaiheessa tulla.

Maretsu,kuinka usein käyt siellä puhumassa?

Mä oon nyt sitten varmaan menossa päiväosastolle.Parempi sekin kuin lähteä "avo"osastolle, edes piha-alueelle ei pääse ilman hoitajaa..ja sekin on epätodennäköistä,että se hoitaja suostuu lähtemään.Mun ei anneta vaan jäädä kotiin,mun tila on psykiatrin mielestä huonontunut kotona ollessa. 😝
Mutta en tiedä kuinka paljon se siellä päiväosastolla kohoaa,ei mua kuitenkaan kiinnosta.Voin mä siellä istua ja ehkä jopa osallistua joihinkin ryhmiin..mutta siihen se sitten jääkin.Ja en mä kuitenkaan siellä mitään puhu kenellekään,ainahan se luottamuksen syntyminen kestää.

mitäs tänne kuuluu?
mä oon nyt käynyt sillä psykologilla jonkin aikaa,on se ihan ok.mutta en mä paljon mitään siellä osaa puhua.🙄
poikakaverin kanssa ollaan tauolla,oon nyt majaillut yhden kaverin luona pian viikon.jotain pitäis keksiä kun en voi kotiinkaan mennä.kai mä sitten palaan sen kanssa yhteen.ja lähden vasta kun on paikka mihin mennä.en oo oikein saanut sille psykologille kerrottua tästä.mutta en mä oikein mihinkään sijoituskotiin tms. halua.mieluiten muuttaisin vaikka yksin asumaan..mutta en tiedä kuinka mahdollista se on,kuitenkin oon vasta 15.ja ei mulla oikein rahaa oo,eikä töitä.
täytyy nyt katsoa mihin tää tilanne tästä lähtee..

En suosittelisi palaamaan yhteen vain asunnon takia.

Just me jne. miten sie pystyt 15v oleen missä sattuu? Eikö suhun puutu lastensuojelu? Miten pystyt hämään niitä? Miekun olin sun ikäisenä vaikka yhen yön pois, niin heti jouvuin lastensuojelun juttusille. Mie olen ollut sijoituspaikoissa ja perhekodissakin. Siellä sun täällä ja kyllä olisin ollut mielummin kotona. Kaikki perhekodit ovat kuitenkin laitosmaisia. Enkä kyllä oikein tajua mitä niissä on tarkoitus oppia?

Angelah, oletko mennyt sinne päiväsairaalaan? Miekin sitä olen harkinnut mutta sitten jäisi koulu. Välillä vaan tuntuu, että voisi jossain levätä. Mutta ei uskalla, kun sitten ei tiedä miten tulevaisuudesa käy. Osaako sitä ikinä mitään normaalia tehä?

Onko teistä joku ollut aikuisten mielisairaalassa? Voiko semmoisessa jotenkin käydä koulua?

Päiväosastolle oli nyt pakko mennä ja eilen oli ensimmäinen päivä.Ei se niin tuskaa ollut kuin luulin.Sairaslomaa jatkoin tän vuoden loppuun.. 🙄
Neljä viikkoa mun oletetaan siellä olevan ens alkuun..Saa nyt nähdä miten käy.Huomautuksia kuuntelin siitä,kun hymyilin jatkuvasti.Mutta se on mun ulkokuori,minkä taa yritän kätkeä oman tuskani ja kipuni.En halua jatkuvasti vastailla kyselyihin,miten voin yms.Mielestäni pärjään suhteellisen hyvin,edelleen oon elossa..vaikka ei aina siltä tunnu.
Tällä hetkellä päätösten tekeminen on vaikeaa,muut päättää aikalailla mun elämästä ja en jaksa sanoa mitään vastaan..Mä vaan oon ja kulutan päivän kerrallaan.
Mitä muille kuuluu?

en mä oo ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä..oon pystynyt koulun hoitaan ja en oo ilmoitellut,etten asu kotona..eikä äitikään ole mitään ilmoitusta tehnyt..viralliset paperit se allekirjoittaa tarpeen mukaan..
mites sulla sujuu,maanvaiva?entäs angelahilla,ootko pysynyt siellä päiväosastolla?ja miten on sujunut?
mä oon edelleen kavereiden luona kiertänyt,kai pian on pakko jotain tehdä,kun ei tää systeemi oikein toimi..mä en voi ikuisuuksia kuitenkaan punkata muiden luona..
kuulin silti,että tääl olis yks alivuokralaisen huone vapaana,yhdellä käverin kaverilla.. että jos sinne pääsisin tai jotain.kai mä sit jotenkin saan rahaa,on sitä ennenkin hommattu..ja se olis silleen epävirallista,että ainakin puoli vuotta voisin siinä asua..niin sitten jäis vielä miettimisaikaa.kai mä ens viikon aikana käyn katsomas,että jos sinne pääsis ja silleen..

Päiväosastolla oon edelleen.Jotenkin vain tuntuu turhalta,paljon ihmisiä,joille mun pitäisi selittää omaa elämääni.En mä vaan enää jaksa.Mä oon väsynyt selittämään kaikki traumani muille ja kuuntelemaan arvailuja,mistä tää voi johtua.
7.12 mun pitäisi aloittaa työt ja olla jouluun asti.Mutta ei kiinnosta,kai mä silti meen ja yritän tehdä jotain.Sitten onkin taas ihan epäselvää.En mä halua kouluun takaisin,mutta en mä myöskään halua missään osastolla olla.Kai mä vaan yritän olla ajattelematta tulevaa, tuntuu niin mustalta.

Kyllä miekin aina olen kouluni hoitanut mutta mun äitini oli vähän sellainen, että halusi aina kysyä lastensuojelusta neuvoa. Yhden kerran kärähdin huumeista.( Olen vaan kaksi kertaa käyttänyt huumeita. ) Sitten sitä olikin aina lastensuojelussa tai sijotuksessa. Osittain kyllä taisi olla äidin sairauden syy. Aina niitä sijotuksii miettii, ei oikein niistä ole koskaan selvinny.
Miten sie meinaat maksaa vuokrasi, Just me...? Antaako äitisi rahaa? Enhän miekään oikein voi kotoa lähtee pois, kun en saisi opintotukee, pelkän asumistuen. Sitten vasta saan, kun täytän 20v. Kaksi vuotta vielä. Tai nyt taas on ihan hyvä asua, välillä menee hermot. Onko sulla sellainen suhde äitiisi, että se vaan allekirjoittaa paperit?

Onko sulla joku syy, että et voi asua kotonasi? Jos sie menisit sossuun , niin ne hankkisi sulle sellaisen tukiasunnon ja antasi rahaa, vissiin, ei mitenkään varma tieto. Mutta mie tiijän yhen tytön 17v joka ei voi asua kotona, kun sen vanhemmat eivät ole ihan viisaita, niin se asuu tukiasunnossa. Sossusta sai huonekalut ja ruokarahaa.

Viesti jatkuu; miten muilla menee, Angelahista ois kiva kuulla. Onko siellä päiväosastolla muita nuoria.

Päiväosastolla on mun lisäksi yks nuori,sellanen Jenni,23w.Muut onkin suunnilleen keski-ikäisiä ja yks eläkeläinenkin löytyy.
Tänään mulla oli hermot erittäin kireellä siellä,hakkasin nyrkillä seinää ja oli mahdotonta olla paikallaan.Tuntui,että pää räjähtää.Kai se johtui osittain siitä mun jatkuvasta hymyilystä siellä,ei vaan jaksa.Kun esittää jotain muuta kuin on 9-15 siellä ja sitten vielä kotona ja mahdollisesti kavereille,niin alkaa voimat loppumaan.
Kaikki olis kauheesti halunneet halata,mutta ei uskaltaneet.Näytin kuulemma siltä,ettei reaktiosta olisi tiennyt.Mä olisin siinä vaiheessa luultavasti räjähtänyt,en siedä,että muhun kosketaan.Etenkään silloin kun tuntuu muutenkin hajoavan siihen omaan oloonsa.
Tällä hetkellä on suhteellisen apaattinen olo,tuntuu,ettei taas jaksa oikein mitään. Päivällä meni voimat aika loppuun..
Mutta miten teidän muiden asiat sujuu?Maretsusta ei oo kuulunut hetkiin mitään..

Mie olen kans tuonne kouluun ottanut hymy-ilmeen. Samaa kyllä yritän kotonakin. Aina ei ihan onnistu. Vaikka en mie huuda tai möykkää kotona. Mua väsyttää todella paljon tää esittäminen. Opet kehuu, että kiva, kun aina olen niin iloinen. Monena aamuna olen yrjönnyt koulun portille, kun tekee pahaa koko esittäminen.
Enhän mie voi kyllä olla oma itteni; mie olen hullu ittenäni. Olisin varmaan mielisairaalassa raivoamassa.

Terapiaa en enää jaksa enkä nettukeakaan. Niillä on menossa joku syventävä vaihe mun jutuissani. Ne puhuu niin omitusia että en ole tajunnut kohta viikkoon mitä ne nyt käsittelevät. Mun tulevaisuutta, luultavasti. kaksi kertaa viikosa käyn terapiassa. Aina se sanoo, että nyt menee hyvin, jatketaan tästä ensi kerralla. Mie sitten vaan hymyilen.
Siinä mun kuulumiset joku muu saa taas jatkaa.

ps voin mie kertoa ittestäni jotain hyvääkin. Mie olen melkein kaikista kokeista tänä syksynä saanut 10, yksi 9, yksi 5(luova kirjotus, tahaltani tehin)

Angelah, täällä oon. En oo päässy aikoihin nettiin.
Oon tosi väsynyt. Kahdelta viikolta (tai varmaan pidemmältäkin ajalta) univelkaa eikä vaan pysty nukkumaan. Mulle vissiin aletaan lääkitys tässä lähiaikoina. Kävin lääkärissä viime viikolla ja se oli kauhea kokemus. Kyseli idiootteja asioita... Ja muutenkin oli jotenkin ärsyttävää.
Jotenkin tuntuu turhalta kaikki. Ja ei vaan jaksais.

Mulla 4 vuotta sitte tapahtunu vakava liikenneonnettomuus ja vanhemmat eronneet. Tuntuu, ettei kukaan osais auttaa. Psykologilla yritän käydä säännöllisesti kerran viikossa, mut ei se bitch tunnu mitää ymmärtävän... 🙄

Mun koulu on menny päälaelleen tämänvuoden alusta asti. (Olen koulukiusattu) Minulla on enää kolme tuntia päivässä koulua, mutta viimeaikoina olen ollut ehkä tunnin tai kaksi koululla tai lintsannut kokonaan. Palaveri on ollut jo 3 kertaa siitä, mitä minun kanssani tehdään.

Tämä mun elämä on niin sekavaa (ja ehkä tää kirjoiotuski). En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta kirjottelen sit vaa omaksi ilokseni...