Tizku,kiva kun kirjoitit.On täällä meitä muitakin,joilla elämä ei oo mennyt ihan putkeen.Ja naispsykologit on ihan turhia.Itsekin kävin about vuoden,sitten se lähti ja tilalle tuli mies.On se jo asiallisempi,mutta en mä enää sillekään jaksa käydä puhumassa.
Maretsu,kiva kuulla sustakin. 😀

Mä oon edelleen siellä päiväosastolla.Nyt puhutaan kuinka mun hoitojaksoo voitaisiin samantien jatkaa kuukaudella-kahdella.Mielenkiintoista.Torstaina on tosiaan hoitokokous, sinne tulee sitten osaston psykiatri,mun omahoitaja,psykologi,sosiaalitantta,mein vanhemmat ja minä.Lopputulos on se,etten jaksa kommentoida mitään.Muut saa mun puolesta päättää,ei mua oikein isommin kiinnosta.En vaan jaksa miettiä omaa elämääni sen kummemmin.

Nyt ku ei oo varaa viiltää enää, ainakaa vähään aikaan, ni oon sit kääntäny sen siihen, että en syö kunnolla. Tänää on ollu sen suhteen pahin päivä, oon syöny neljä keksii enkä muuta. Ennen oon kuitenki syöny jotain, useimmiten osan päivästä ihan ok. Huomenna tää ei kyll saa jatkuu. Tulee vaa hyvä olo ku pystyn tähän. Ja tiedän ihan hyvin miten älytöntä tää on. Mut ku ei oo järjestä kiinni. Hmm... hurmos. Mut lievempi. Sellanen tunne joka vie mukanaan ja jonka haluaa uudestaan. Ihan sama ku viiltämisessä, se, joka saa mut viiltämään syvemmältä. Ja sit on paha olo sen jälkeen. Oikeestaan koko ajan. Osa musta huutaa että älä tee! Lopeta! Tunteet ei vaa haluu kuunnella, ne vetää suun julmaan hymyyn ja jatkaa... Ja nauttii vaikka toinen osa musta kärsii siitä... Ota tästäki nyt sitte selvää...

Mitä muille kuuluu?
Mulla alkaa vissiin 5. tai 6.viikko päiväosastolla,huomenna.En oo jaksanut osallistua ryhmiin,on niin vaikea pitää ajatukset koossa.Puhelinta oon pitänyt kiinni,en oo halunnut saada kavereiden viestejä tai puheluita.Saati sitten nähdä..En jaksa kuunnella neuvoja,kuinka mun pitäisi parantaa elämääni.Mä elän tällä hetkellä elämääni hetki kerrallaan,ei jaksa miettiä edes iltaan asti,että mitä sitä tekis.Lähinnä mä vaan katson telkkaria,itken tai istun tupakalla. En oo jaksanut hetkiin edes netissä käydä.Tällä hetkellä ei edes jaksa ryypätä,syödä tai suunnitella itsemurhaa.Missään ei tunnu olevan mitään mieltä.

Miekin elän just jotain ihme elämää. Oikeastaan vissiin kaikki on hyvin. Mulle vaihettiin lääkitystä ja nyt sitten ei oikein miltään mikään tunnu. Tai sitten mie oon niin väsyny, että ei jaksa aatella mitään. On vaan. Terapian jälkeen itken, kun sillä nyt on vaan tapana pilata mun päiväni.En oikein tajuu, että kesken koulupäivän pitää mennä jonneki ja alkaa muistelee äitiä. Sitten pitäs mennä takas kouluun. Yleensä en pysty meneen vaan linstaan loppu päivän.
Mie ootan, että täytän kuun lopussa 18v. Mitähän sitäkin ootan, mikään ei muutu. Saa mennä kapakkaan, ei saa ajokorttia.

Oletko sie Angelah käynyt mitään koulua nyt viime aikoina? Mitä ne päättäjät sun elämällesi ovat suunnitelleet?
Mitä kuuluu Just me ..., Maretsu, Titzku, Xera ja kaikki muut.

En mä oo viime kevään jälkeen käynytkään lukiolla.
Osastolla vaan oon ja ihmettelen,lääkitystä vaan nostetaan koko ajan ja kai ne yrittää mulla järkeä puhua.
Tähän mennessä on vasta kerrottu,että pidän välivuoden.Päiväosaston suhteen puhutaan,että olisin ainakin helmikuun loppuun asti.En mä tiedä,ei mulla mitään mielipidettä oo,en mä jaksa päättää.
Entinen poikakaveri on soitellut ja kertonut kuinka on muuttunut ja kuinka haluaa yrittää hyvittää kaiken tekemänsä.Se on vaan mahdotonta,mä tuun elään niiden muistojen kanssa niin kauan kun henki kulkee.. 😟

oon jo hetken aikaa lueskellut tätä palstaa ja vihdoinki päätin tänne kirjottaa.. 🙄
mulla on täl hetkellä suunta ihan täysin hukassa.yo paperit on kädessä ja kai sitä jonnekin vois hakee..mut ku ei haluu muuta ku kuolemaa.jotenki vaan elämä potkinu päähän,ettei enää jaksais taistella vastaan.silleen jo ihme,et yleensä pystyin kirjottaan..
nyt mua ollaan survomassa jolleki kallonkutistajalle,et löytyis joku suunta elämälle. mut mitä hyötyy siitä on,kun ei haluu löytää sitä suuntaa..onx kellään samanlaisii tunteit?

On varmaan meistä monellakin lost soul samoja tunteita. Vähän meistä jokainen on jonnekin survottu ja joku päättää meijän elämästä. Päättäköön ja antakoon roolin, mie ainaki oon päättäny, että helpommalla pääsee, kun vaan näyttelee läpi sen roolin.
Syöpi pillerin, puhuu terapiassa sitä mitä se haluaa mun puhuvan, käy koulun ja on. Puhuu mahollisimman vähän, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.

Saasta, kun mua tuo joulu pelottaa. Toisaalta mie oon aika innostunut kaikista jutuista. Jouluhan nyt periaatteessa onkin helppo näytelmä mutta sitä mie en taija osata näytellä loppuun saakka. Mie kyllä tiijän, että kun istutaamn yhteiseen joulupöytään, niin mulla palaa hermot. Mie en kestä sitä että pöydässä ei istu oikea isä ja äiti.
En mie haluaisi perhenäytelmää pilata mutta pilaan mie sen kuitenkin. Mikähän auttaisi? ja mitä muut teette jouluna. Ja missä yleensä niinku ootte?

Maanvaiva,miten joulu meni?

Mä olin ihan kotona ja sukulaisia oli täällä.Piian kanssa saatiin Joulusta ihan siedettävä, kun otettiin aika reippaasti.Ja noiden nykyisten lääkkeiden ansiosta nousi vähän päähän.. Kun mulla ei tuo alkoholi oikein nouse päähän.
Entisen poikakaverin kanssa viestiteltiin,tällaisen huumehörhön kannattaa pysyä erossa siitä ja samalla kuulin kuinka säälittävää mun elämä on.Mahtava joululahja siltä suunnalta.
Hoitokokous torstaina päiväosastolla,itse en aio osallistua.En jaksa miettiä tulevaisuutta ja ei mulla ole mitään sanottavaa siellä.En mä pysty päättämään oikein mitään..

huomen ois eka kerta psykologilla.ei vois vähempää kiinnostaa.mitään ideoita miten ne käynnit loppuu nopeiten?
kyl mä mielestäni pärjään ilman ulkopuolista keskustelukumppania.elämä ei ehkä vaan oo kaikkii varten tai sit mulle jossain vaihees kirkastuu,et mitä mä haluisin tehdä..mut joo sitä odotelles.tsemppii teille! 🙂👍

Hei Lost Soul ! Kyllä se saattaa selkiyttää mieltä, että keskustelee psykologin tai muun kallonkutistajan kanssa tai edes vastailee kysymyksiin. Se ammatti-ihminen kuitenkin katsoo sinun asioitasi ulkoapäin eikä sisältäpäin niinkuin sinä itse. Itse ainakin pyörin sitä samaa kehää ajatuksissani, mielelläni sitä synkkää rataa. Sinulla on yo-paperit kädessä, kelaa sitä! Et todellakaan ole mikään turha. Ehkä on klisee mutta omasta mielestäni jokainen, joka on syntynyt tänne planeetalle on tarkoitettu tänne elämään. Vaikka tämä enimmäkseen on vaikeeta. Tsemppiä!🙂🌻

Angelah, sorry nyt vasta pääsin koneelle, kun lähin joulu jälkeen matkoille.
Nyt jo tulin takaisin, koska sain pienen murtuman rinteillä jalkaani. Kohta on täällä lääkäri ja kai siihen kipsi pannaan.
Jouluna söin koko ajan rauhottavia, niin, että se meni sitten aika hyvin. Tämä on pelkkä oletus. Päätin olla vähän kuin muissa maailmoissa. Koiranpennun sain lahjaksi ja mulla on jo ennestään iso koira. Joka sitten pelkäsi pientä pentua ja meni aina joulukuusen taakse piiloon. Se on semmoinen hevosen kokonen koira, niin, että aina,kun oli herreillä niin mie siivosin sotkuja ja koristelin kuusen uuvestaan.

Huomenna täytän 18v ja menen kyllä baariin kattoo mitä siellä tehdään vaikka olisi kokovartalokipsi.Kaikki autokoulut ovat mulle lähettäneet onnittelukortin ja toivottaneet tervetulleiksi autokouluun. Veistä vääntävät mun ruumiissani, koska mulla on epilepsia, niin en saa ajokorttia.

Maanvaiva, änkeän tänne vaikken nuori olekaan. Täältä kai sinut tavoitan sinun päästessäsi/joutuessasi 'aikuiseksi'. Luin kirjoituksesi täältä ja olen lukenut ne kaikkien muidenkin otsikoiden alta. Mielestäni olet uskomattoman kypsä ja viisas aikuinen aivan iästäsi riippumatta. Mistään 'lapsellisuuksista' ei näy jälkeäkään.
Olet joutunut selviytymään aikuisena aivan riippumatta siitä oletko täysi-ikäinen vai et ja se näkyy. (Tai siis on luettavissa, tarkalleen ottaen.)

Täysi-ikäisyytesi kunniaksi menet kapakkaan katsomaan mitä siellä tehdään vaikka hyvin tiedät mitä siellä tehdään. Ok, saman asian käyvät tarkistamassa lukemattomat muut 'rajattoman aikuisuuden' saavuttavat ihmiset. Vaikka hiljaa mielessäni miltei toivon sinulle kokovartalokipsiä, oikein tukevaa sellaista.
Maanvaiva, onhan sinulla järki tallella tarkistusreissullasi, vaikka kuinka vaihtelevaisissa (synkissä?) tunnelmissa olisit? Ja järki tallella vielä syntymäpäivän jälkeenkin, koska kyllähän sinä sellaista tarvitset.

Minua huolestuttaa, siksi tätä nyt kirjoitan. Tuskin olen ainoa, joka tuntee huolta puolestasi, olethan korvaamattoman arvokas niin monelle. Myös meille, jotka olemme sinuun netissä tutustuneet.

Joka tapauksessa: Maanvaiva, lämpöiset onnittelut syntymäpäivän johdosta oikein kunnon halauksen kera!
(Tietäisitpä kuinka vastustamaton houkutus on sanoa sinua Taivaanlahjaksi, koska en vieläkään ole oppinut sinua maanvaivana pitämään.)

Mirri🙂🌻

Kiitos Mirri onnitteluista ja halauksesta. Ei tarvihe huolehtia, en mee baariin. Kävin lääkärissä ja mulle määrättiin lääkekuuri jalkaan. Lääkäri sanoi, että nyt kun olen aikunen, niin kai tajuan, että nyt ei voi nauttia viinaa. Vielä eilen tuntui, että hienointa on kun täyttää 18v , päästä baariin. Ei se tänään enää siltä tunnu. Pääsenhän mie sinne vaikka kuinka usein jatkossa. Ja on mulla kaksi koiraa joista pitää huolehtia, kun ne kuitenkin rakettaja pelkäävät.

Oon muuten aika monessa paikkaa tänään näyttänyt henkkarit. Pankissa kävin tililläni eka kerran ilman uskotun miehen valtakirjaa. Möhläsin Alkossa, kun tulee illalla vieraita, niin kävin niille ostamassa juomista. Mie en oo tietäny, että kaljaa on olemasa jotain nelosta. Aina vaan oon pummanut kavereilta sitä mitä saa kaupasta. Mie sitten serkulle isoon ääneen sanoin, että hei ostetaanko "iiii veee- olutta" eli aikusten kielellä nelosta. Ihmisillä ympärillä oli hauskaa.

Sitten menin äidin kaa pitsalle, serkku tilasi myös kaljan ja miekin sitten. Kalja maistuu poron kuselta, kun äiti istuu vieressä ja katsoo. Jäi juomatta. On tottunut sillai salaa pusikossa juomaan.
Mie saan tänään lahjaksi; kuitteja. Olen kaikille sanonut, että mun synttärilahjat pitää lahjoittaa Pelastaa Lapsille ja kuitti pitää näyttää.
Tiedoksi tämän palstan kaikille yli 20 vuotiaille, mie oon aikuinen ja mie myös haluan sitä olla. En onneksi saa villakangastakkia.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille

Maanvaiva, on tosi mukavaa tietää sinun 'joutuvan luopumaan' kapakkakierroksestasi. Vielä mukavammalta tuntuu se, ettet juuri tämäniltaista kierrosta kovasti kaipaile, koska tiedät voivasi toteuttaa sen tästä eteenpäin aina halutessasi. Sitä aikuisuus on. Tietoisuutta siitä, että voi tehdä jos sattuu haluamaan, eikä kukaan tule estelemään. Ja sitä, että aina välillä syystä tai toisesta jättää tekemättä vaikka miten olisi oikeus tehdä.
Surkea juttu tuo, että me äidit onnistumme pilaamaan hyvän oluen. Niin olen ennenkin huomannut käyvän. Mutta minkäs sille mahtaa...

Maanvaiva, kuitit ovat upea lahjatoive tähän hätään. Joten lämpöiset onnittelut oikein halauksen kera ratkaisustasi. Paljostahan sinä luovut tullessasi täysi-ikäiseksi juuri tänä vuonna vuoden viimeisenä päivänä. Ei ole tässä maassa hirveän monia ihmisiä, jotka muistavat aikuisuutensa saavuttamisen samoin kuin sinä.

(Taaperollekin halaus, on taatusti sen tänään ansainnut.🙂🌻)

Hyvää alkavaa vuotta kaikille
toivottaa Mirri

Joku mulle lähetti viestin "Pitäköön Uusi Vuosi sen,mitä rakastat,tuokoon sen,mitä kaipaat ja vieköön pois sen,mitä taakkana kannat.."
Sitähän tässä kaipaisi varmaan monikin tällä palstalla.Aasian katastrofi on järkyttänyt monia ja toiset ovat niin syvällä tuskassaan,etteivät voi mitään muuta enää tuntea.Itse oon osallistunut joihinkin keräyksiin,tajuamatta syytä.Sama painajainen tuntuu jatkuvan tänäkin vuonna.Elän vain jossain omassa masennusmaassani,mistä on lähes mahdotonta poistua ja jos hetkeksi pääsee pois,joutuu aina palamaan takaisin..