Minä olen 14-v tyttö, jonka lapsuuteen/ varhaisnuoruuteen mahtu paljon vastoinkäymisiä, kuten koulukiusaamista ja kutos luokalta lähtien vaikea kotitilannekin.
Kotona kuulen koko ajan vaan haukkumista ja valitusta. Itsemurha on käynyt mielessä viimeisen vuoden aikana neljä kertaa ja sitä kerran jopa kokeilin, mutta en onnistunut. Tällä hetkellä vaikean kotitilanteen ja ala-asteen kiusaamisen takia mä oon ihan hukassa. Mä en tiedä kuka mä oon, mikä on mun elämän tehtävä ja onko mun elämä ees elämisen arvoista.
No varmasti pelottaa ja jännittää tiistai. Mutta kyllä se varmasti menee hyvin🙂🌻
Hei, vähänkö hienoo että pärjäsivät kisoissa!!
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Mua on kiusattu kolmosluokalta lähtien ja kiusaaminen loppu vasta lukioon mentyäni. Olen siis 17v. Itsellänikin on käynyt itsemurha monta kertaa mielessä. Mutta olen aina miettinyt siskoani ja veljeäni, mitä he ajattelisivat jos tietäisivät minun tekeneeni itsemurhan. He pitävät minut tässä maailmassa.🙂 Ajattele niitä tärkeitä ihmisiä jotka on sinun elämässäsi. Sisko, veli, täti, serkku kaveri tai jopa lemmikkikissa. Jokaisella meistä on rooli tässä maailmassa. Miten muka löytäisit sen tarkoituksen jos teet itsemurhan, sitten et saa koskaan tietää.
Toi oli Liberta fiksusti sanottu! Pisti kyl sanattomaks... Itelläni mummu, harrastukset ja muutkin isovanhemmat ovat mulle ne asiat jotka pitää mut täällä pahoina hetkinä ja tukee mua ja kannattelee huonoina kausina. <3 Perheeni ei rakasta mua enkä mä oo niille muu kun pakko pulla ja menoerä. Sen takia en liiemmin vietä aikaa kotona vaan oon aina menossa. Pahimpina hetkinä nimenomaan perheen "viha" mua kohtaan ajaa mut itsemurhan partaalle, koska mulle läheiset ja niiden hyvinvointi ja onni on tärkeintä ja tuntuu et mä oon ainoo asia mikä estää perheen onnen 😭 Mut "niillä mennään mitä on annettu" "Päivä kerrallaan, onneks ei kahta"
Minustakin tuntuu että olen oman perheeni onnen tiellä ja että olen vain taakka heille, mutta kuten sanoit elämässäsi on harrastukset ja mummu, nauti niistä hetkistä jotka jaat hänen kanssaan.🌻🙂🌻 ja hyvö neuvo olisi että hankit hieman omaa aikaa. Itselläni on se kun oon omassa huoneessani ja piirrän tai kun menen ulos pariksi tunniksi ja menen jonnekin mistä näen taivaan. Se rauhoittaa minua ainakin.
Nyt menee huonosti. Oon nukkunu viikon yöt tosi huonosti puolen tunnin pätkissä kolmesta neljään tuntia yössä ja heränny usein tehtyäni unessa itsemurhan hirttäytymällä omasta ikkunastani tai hyppäämällä läheiseen järveen koulumatkalla olevalta sillalta 😭 Väsyttää, itkettää ja pelottaa. Ajatus itsemurhasta pyörii päässä koko ajan eikä anna hetkenkään rauhaa. Toistaiseksi oon onnistunu välttyyn onneks viiltelyltä ja yrityksiltä, mut pelkään et kauanko kestän enää ☹️
Tuo kuulostaa jotenkin niin tutulta tuo valvominen ja nuo itsemurha-ajatukset. Nuo yöt on varmasti kauheita! Olen itsekin pahimpana aikana nähnyt unia itsemurhan tekemisestä ja varsinkin hukuttautumisesta, mutta kyllä niistä selviää, niinhän te sanoitte minullekin. Kaikesta selviää, vaikkei se siltä todellakaan koko aikaa tunnu. Itsemurha-ajatuksista eroon pääseminen on vaikiaa, vaikeinpina hetkinä ei enää tunnu näkyvän mitään valoa, mutta kyllä ne voittaa. Sinä ja Villikettu olette minullekin sitä sanonut ja itse ainakun ne tulee palaan muutamaan kaverini viestiin ja ne antaa tsemppiä jatkaa. Nyt kun itsellä ei ole niin vaikeaa niin ajattelisin, että olisiko joku asia, teksti, kuva, toive tms joka auttaisi sinua jaksamaan. Itse yritän monesti vaikeina hetkinä lukea niitä viestejä ja yritän muistaa jotkut harvat ihmisey lähelläni, jotka oikeasti tiedän välittävän vaikka niin ei oikeasti itsellänikään tunnu.
Tsemppiä todella todella paljon Katsa! <3 Muista että me kaikki selvitään tästä! Oisko sulla ketään kenelle voisit puhua? Tiedän niin hyvin viimeaikojen takia, mitä on kun kärsii itsemurha-ajatuksilta vaikka ne on jokaiselle omanlaiset. Kyllä sinä selviit! Minäkin selvisin vaikeimmasta hetkestä!! Uskon suhun!
Kiitos Lasinenkyynel 😍 Oot ihana!!! Kyl mä puhun mun psykoterapeutille avoimesti ja me ollaan keskusteltu mun unista ja se auttaa jonkun verran. Ens torstaina mulla on lääkäri aika jossa katotaan pitääkö mun unilääkkeet uusii... Nyt yritän selvitä vaan maanantain psykoterapiaan. Siellä pääsee taas puhumaan. Kyl mä tästä selviän vaikka se nyt tuntuukin mahottomalta. Kiitos ihan valtavasti sulle Lasinenkyynel!! Sait mun huulille hymyn ja silmiin kyyneleet, onnenkyyneleet 🙂
Katsa!
Nuo painajaiset on varmasti kammottavia ja samaten itsemurha-ajatukset. Vaikka jaksaminen olisi koetuksella, niin sä selviät todellakin eteenpäin. Oot selvinnyt niin monen kiven ja esteen läpi että voisit olla esikuvana monille ihmisille siitä, miten vaikeiden tilanteiden jälkeen noustaan ylös aina vahvempana kuin aiemmin.
Hienoa että pääset maanantaina puhumaan psykoterapiaan. Ootko käsitellyt siellä itsemurha-ajatuksia? Niistä voi selvitä ja päästä vähitellen eroon. Vaikka se tuntuisi mahdottomalta, niin elämä voittaa ja sä voit selvitä. Tuo unilääkeasian miettiminen voi myös auttaa noiden unien ja nukkumisen kanssa.
Tsemppiä ja halauksia! Sä selviät tästä kyllä ☺️❤️
Ihana kuulla, että sai jollekin hymyn huulille eikä vaan itse aiheuta heille huolta. Oot itse ihana, kun jaksat lukea minun kirjoituksiani ja tsempata <3
On hienoa osata puhua avoimesti omista asioistaan! Toivoisin itsekin, että tulevien omien auttajieni olevan mukavia ja luotettavia, että itsekin oppimisin tuon taidon. Sinulla on enää tämä päivä kestettävää ja huomenna pääset sinne! Kyllä kaikki muuttuu paremmaksi, uskoisin niin. Puhuminen auttaa yleensä, jos vaan saa puhuttua ne omat murheet ja huolet. Niin kuin minulle on sanottu nyt, ettei ikinä kannata jäädä yksin miettimään asioita, koska siitä ei seuraa mitään hyvää.
Tsemppiä valtavasti! Huomenna pääset jo puhumaan! <3
Nyt menee huonosti. Unet oli eiliseen (torstaihin) asti itsetuhosia ja katkonaisia. Eilen mulla oli lääkärille aika mtk:hon. Siellä päätettiin lopettaa ketipinor, koska haittavaikutukset kuten karmee ummetus, hirveet unet, epätavallinen väsymys/tunteettomuus ja outo ahdistus oli suurempia kun lääkkeen tuoma hyöty. Sen lisäks muutettiin melatoniini kolmesta 1mg tabletista yhteen 3mg tablettiin jotta on helpompi niellä. Viime yö olikin sit yhtä tuskaa, koska ketipinoria en ottanu nii en si myöskään liiemmin nukkunu, mut mua ei ahdistanu se valvominen samalla lailla ku ketin kanssa ja nyt väsymys on normaalimpaa eikä semmosta zompimaisuutta.
No tänään mulle tuli sit koulussa yhentoista aikaan valtava vatsanväänne, joten jouduin lähtemään kotiin ja joudun jättään partioleirin väliin 😭 suututtaa ja harmittaa et miks just mä??!! Miksen mä vois elää onnellista elämää normaalisti ilman masennusta ja uniongelmia?? Oon vaan niin toivoton ja loppu ☹️ Mä en jaksa tätä, haluun pois tästä olosta. Pelkään 😞
No joo ehkä sitä pitäs taas yrittää saada unta kun väsyttää ja viime yönä en todellakaan nukkunu, kuuntelin vaan isäni rauhallista hengitystä naapurihuoneesta ja tuijotin kattoon nukkuen välillä "koiranunta" 😴
Voimia iha hirveesti! En oikein osaa muuta sanoa, kuulostaa osittain liiankin tutulta. Kyllä sää selviit! Harmi, ettet päässyt partioleirille olisi itseäkin harmittanut. Kyllä kaikki menee vielä paremmin, uskotaan niin! Kyllä elämä vielä voittaa varmasti! Toivottavasti saat taas pian nukuttua ja ilman niitä painajaisia. Unettomuus on niin kauheaa, etten toivo sitö kenellekään. Kyllä me selvitään!
Voimia ja haleja <3 En osaa oikein sanoa muuta!
Katsa,
Mullekin on tuttuja nuo koiranunen ja unettomuuden sävyttämät yöt. Tuo lääkityksen muutos voi kuitenkin auttaa asiaa, kunhan elimistö tottuu siihen. Hienoa ettei valvominen ahdistanut sua, vaikka se on kyllä häiritsevää kun ei saa nukuttua.
Oon pahoillani siitä ettet pääse partioleirille. Olisit todellakin ansainnut sen ja se suututtaa varmasti, kun joutuu jättämään väliin. Jollekin tulevalle leirille sä vielä varmaan kyllä pääset!
Sä voit päästä noista peloista vielä eroon kunhan parannut vähitellen. Ne on täysin ymmärrettäviä ja varmasti tuntuu ahdistavalta, kun joutuu taistelemaan päivittäin, että jaksaisi. Mutta sä pystyt siihen ja parannut kyllä vielä! Niin monesta olet selvinnyt ja niin upea asenne sulla on 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
Eilen olin taas psykoterapiassa ja siellä kerroin kuinka kova halu mulla on kuolla ja kuinka sunnuntaina sitä yritinkin. Mulla on ollu ny kuukauden putkeen tosi hankala olo, vaikka yleensä nää kestää sen kaks viikkoo. Mä haluun vaan pois!! 😭 No terapeutti sano et se soittaa mun äidille heti ja lääkärilleni tän päivän aikana, ku eilen oli kello jo melkein viis. No mähän pelkäsin äidin näkemistä eilen ihan hirveesti ku pelkäsin, mut samalla myös toivoin et se ois tullu puhuun mun kanssa. Ei se si tullu et en tiiä eikö terapeutti saanu sitä kiinni vai mikä oli. No joka tapauksessa se soittaa äitille viimestään tänään ja soittaa myös lääkärilleni. Mitäköhän siitäkin tulee?? No ei voi tietää. Nyt voi ja täytyy vaan lukee uskontoo ja ruotsia ja saada ne kokeet tehtyä, nii on nekin aineet peruskoulun osalta paketissa. Stressi itsemurha-ajatukset ja väsymys on aikamoinen molotovinkoktail noin niinkun psyykelle mut kai tääkin aalto joskus laantuu.
Katsa,
Tuhannesti jaksamista ja tsemppiä! Älä tee itsellesi mitään pahaa. Sä voit nyt saada nopeammin apua kun terapeutti ottaa yhteyttä lääkäriisi. Sun elämä on arvokas ja sä pääset tästä vielä yli! Sun mielenterveys ja jaksaminen on ehdoton ykkösasia nyt ja sä oot päässyt niin monesta yli, että pääset kyllä vielä tästäkin. 🙂
Halauksia! ☺️❤️
Katsa niin ku oot minulle paljon sanonut, että elämä on arvokas ja merkityksellinen jne! Nii niin se on sinullakin. Katsa vaikka minulla on usko lopussa niin selvitään yhdessä! Mennään yhdessä läpi mustan ja voitetaan tämä! Joohan? Vaikka kui tekis mieli luovuttaa, niin tuetaan toisia ja selvitään eteenpäin. Tiedän hyvin tällä hetkellä varsinkin kui vaikea nuita ajatuksia on vastustaa, mutta kyllä me selvitään ei yksin vaan yhdessä! Tsemppiä ja voimia oot minullekki tärkeä tuki enkä halua luopua susta! <3