Minä olen 14-v tyttö, jonka lapsuuteen/ varhaisnuoruuteen mahtu paljon vastoinkäymisiä, kuten koulukiusaamista ja kutos luokalta lähtien vaikea kotitilannekin.
Kotona kuulen koko ajan vaan haukkumista ja valitusta. Itsemurha on käynyt mielessä viimeisen vuoden aikana neljä kertaa ja sitä kerran jopa kokeilin, mutta en onnistunut. Tällä hetkellä vaikean kotitilanteen ja ala-asteen kiusaamisen takia mä oon ihan hukassa. Mä en tiedä kuka mä oon, mikä on mun elämän tehtävä ja onko mun elämä ees elämisen arvoista.
Tänään mulla oli se hoitoneuvottelu ja sieltä mulle määrättiin melatoniinia ja päätettiin että ruvetaan etsimään mulle psykoterapeuttia...
Moikka Katsa<3
Melatoniini on ihan hyvä. Mullakin on se lääkityksenä unettomuuteen. 🙂 Ja psykterapeutilla on varmaan niin hyvä koulutus että se osaa auttaa tehokkaasti. Kyllä sun elämän suunta vielä kääntyy!!<3
Flunssa... Kamala riesa joka esti mua lähtemästä mnf:ään Turkuun :'( Mut onneks sain tänään sit mun ekan 3,7 metrisen verhon valmiiks!!!! Mul on vaan niin ihana fiilis!
Kauhee viikko takana. Kokeita kokeiden perään ja valtavat määrät läksyjä. Vapaa-ajalla kauhee stressi opetella kolme tanssia tannsikoulun joulujuhlaan ja suorittaa kouluhommat kunnialla. Lisäks vanhemmat aiheuttaa mulle stressiä, koska ne vaatii niin hirveitä mun psykoterapialta et mä en tiä et pystytäänkö niitä toteuttaan. Ja uudet (viikko sitten alotetut) unilääkkeet ei viä toimi kunnolla enkä siis nuku öisin juurikaan. Mitä mä teen?? Mä en jaksa tällästä enää kauaa!!😭
Voi Katsa<3 jos mahollista niin anna vaan jonku asian olla. Tee vaikka läksyt vähän huonommin. Ei aina oo pakko selviytyä täydellisesti kaikesta. Älä uuvuttaa itseäsi☺️❤️ voimahalaus!
Katsa,
Onko sun mitenkään mahdollista keventää vähän tuota työmäärää? Kuulostaa siltä, että siinä on liiankin paljon hommaa, etenkin jos et öisin saa nukuttua. Stressi voi olla yksi syy siihen, ettei unta saa kunnolla. Psykoterapian suhteen sulla pitäis olla oikeus toipua omassa tahdissasi, ei sitä voi noin vain nopeuttaa. Jos saisi ylimääräisiä hommia karsittua pois, ehtisi levätä paremmin ja toisaalta myös keskittyä niihin olennaisempiin juttuihin. Stressi olisi hyvä saada välillä poikki, joten saisitko mitenkään edes yhtä vapaapäivää noiden hommien keskelle? Paraneminen on joka tapauksessa tärkeintä, ei se, että joka aineesta tulee kiitettävä.
Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻
Valitettavasti mun vanhempien mielestä koulu on kaikki kaikessa ja jos saan kokeesta esim kasin niin heti mä saan kauheet haukut. Psykoterapian mä haluisin alkavan mahd pian mut porukat vaatii muun muassa et mun on saatava vakiajat tiistaille ja torstaille neljäks, enkä usko et se onnistuu... Lisäks ne uhkailee et jos koulunkäynti kärsii (kokeista ei tuu kiitettäviä tai tulee poissaoloja) niin psykoterapiaa ei voida toteuttaa ja harrastuksia pitää vähentää. Jos psykoterapia ei toteudu, oon täysin tyhjän päällä eikä mulla oo sit enää mitää hoitosuhdetta ja ilman harrastuksia mä tuun hulluks ☹️ Ainoo ongelma tällä hetkellä on nimenomaan mun perhe 😭
Haluun lomaa kaikesta!! Voinko mää vaan hävitä tuhka tuuleen täältä vaik kaheks viikoks lepään näistä paineista, stressistä, masennuksesta, pelosta ja perheestä?? Mä en meinaan jaksa. Kaikki tuntuu raskaalta ja keho painaa monta tonnia, seinät kaatuu päälle ja happi loppuu. Mut mitään en voi tehä koska en saa vaan lähtee esim. mettään viikonlopuks mikä vois olla mulle ihan sairaan voimaannuttavaa vaan pitää olla kotona ja tehä kaikkee ja myötäillä ja totella muita jotta en saa kauheeta saavia haukkuja niskaan siitä kuinka en koskaan tee mitään, enkä auta ketään vaan makaan vaan sohvalla vaikka muut haluis makaa siinä ja kuinka loukkaavaa on kun mä haluun aina viikonlopuiks leireille, koska mä haukun sillä käytöksellä perhettä esim. lause "On tosi loukkaavaa kun sä meet aina leireille. Sillä sä viestit et me ollaan niin p** seuraa ettei meiän kaa voi olla" on kuultu useemmin kun kerran isän suusta. Mä en jaksa! Mä haluun pois! Mä haluun vaan kadota ja päästä pois tästä pahasta olosta!! 😯🗯️
Moi.
Sun on saatava lomaa noista paineista, oot ihan oikeassa. Stressin lievittäminen on tärkeää sekä kehon että mielen kannalta. Pääsisitkö metsään edes lyhyeksi aikaa, muutama tunti tai yksi päivä? Se todellakin on voimaannuttavaa, jos mikä. Sua ei todellakaan saa syyllistää laiskaksi jos haluat tehdä omiakin asioita. Varmasti teet paljon myös perheesi eteen, vaikka he eivät sitä ymmärtäisikään. Sun pitäisi päästä välillä pois kotoa harrastuksien ja muiden pariin. Niin kuin jokaisen ihmisen.
Onko mitään keinoa, millä pääsisit välillä rauhaan perheeltäsi? Voisitko mennä edes lyhyeksi aikaa metsään ja soittaa vaikka nuorten puhelimeen? Siitä oli mulle apua, kun oli vaikeampi aika perheen kanssa. Toivon todella, että pääset harrastuksiesi pariin. Se on sun oikeus, sillä sun elämää ei toiset ihmiset voi ennalta määritellä.
Voimia ja jaksamista! 🙂
No siis arki-illathan mä vietän harrastuksissa, mut sehän vaan vaikeuttaa mun asioita ja viikonloppusin mä lähen kuitenkin leireille, vaikka mikä olis, mut ne on asioita jotka vaikeuttaa mun elämää, koska isä ja veli käyttää niitä usein mua vastaan ja ne on viä mulle arkoja asioita ja kun en omista verbaalista lahjakkuutta enkä voi fyysisestikään mitään tehän enkä itkeekään voi nii oon ihan alakynnessä enkä voi muuta kun olla ja itkee 😭 eikä mistään tuu mitään. Mä oon vaan yksinkertaisesti huono, arvoton ja turha ihminen! Mä en kestä! Mä haluun pois! Sattuu! Pelottaa! ☹️
Katsa,
Sä et missään nimessä ole huono, arvoton etkä turha! Sä oot tärkeä ja arvokas, kaunis ja ainutlaatuinen ihminen, jolle on sattunut pahoja asioita. Ne ei vähennä yhtään sun arvoasi. Aivan sama mitä toiset ihmiset sanovat - sä oot valtavan arvokas, vaikka et näkisi sitä juuri nyt.
Voisitko soittaa tarvittaessa kriisipuhelimeen (01019 5202) tai hakemaan itsellesi apua? Vaikka vanhemmiltasi salaa, sillä olisi oikeasti tosi tärkeää, että saisit nyt asiantuntevaa apua. Sun ei pidä joutua kärsimään tuollaista nöyryytystä. Se ei todellakaan ole sun syy, mitä toiset sulle sanovat.
Kannattaa hakea apua. Sä ansaitset sen. Oot upea ihminen, sanoi muut mitä tahansa. Voimia ja jaksamista kaikkeen, jokaiseen hetkeen. Halaan sua ajatuksissani. 🙂
Tänään mä täytän taas vuosia. Aamupäivä on kulunu siivouspuuhissa ja loppupäivän voin vaan löhötä.
Vuoteen on mahtunu vaikka ja mitä. Oon viimesen vuoden aikana ollu monta kertaa aivan poikki enkä ois halunnu herätä seuraavaan aamuun. Oon käyny kuraattorilla, mielenterveyskeskuksessa ja psykoterapiassa. Oon saanu vakava masennus diagnoosin ja lääkkeitä nukkumiseen. Jokainen vuoden päivä on ollu tavalla tai toisella elämässä taistelua. Kesän leirit ja muu jatkuva touhuaminen on ollu ajatusten pakoilua ja tunteiden torjumista hauskalla tekemisellä, mahtavilla muistoilla ja parhailla tuttavuuksilla. Oon joutunu ottaan pakkovapaata harrastuksista nilkanmurtuman takii ja kokenu isän joutumisen leikkaukseen. Vuosi on siis ollu aivan kamalaa vuoristorataa leirien tuottaman onnen ja kotona olon aiheuttaman masennuksen välillä, mutta kaikesta huolimatta mä oon viäkin täs. Ens vuonna peruskoulu päättyy pääsen partioleirille Japaniin ja lukio alkaa. Osaks arkee tulee psykoterapia joka lisää taistoja kotona, mut toivottavasti on sen arvosta.
Toivon teille kaikille oikein rauhallista ja rakkauden täyttämää joulua ja elämyksien ja onnen siivittämää uutta vuotta! Yhdessä toinen toistamme tukien me selvitään!
Onnea! Sinulla on ollut todella rankka vuosi takana, ja nyt on hyvä jatkaa elämää uuteen vuoteen ja toivottavasti parempaan sellaiseen! Mutta just nuo partioleirit(?) antaa voimaa jaksaa eteenpäin, myös itselläni, mutta nyt ku on johtaja niin niistäkin tulee vaa lisää stressiä! Itsekin olisin halunnut lähteä Japaniin, mutta oma kielitaitoni ei olisi kestänyt sinne lähtöä... Mutta ihanaa että pääset sinne, ja sieltä saat varmasti upeita uusia kokemuksia! Saako udella, menetkö myös oheismatkalle? 😉
Ihanaa joulua myös sinulle?
Ite oon partiossa sekä tarpoja että sudariryhmän johtaja ja partio ja seurakunnan leirit on mulle elämänvesi. Japaniin ilmottauduin tuntematta ja tietämättä ketään muuta, mut oon saanu ny jo kaks ihan oikeeta kaveria meidän llpk:sta (leirilippukunta) ja oon lähössä myös oheismatkalle 😀 ootan sitä matkaa ihan sairaan innolla! Siä kukaan ei tunne mua ja voin olla just sellanen ku haluun!!!
Kai sä tuut sit Roihulle 2016?
Olisin kyllä itsekki halunnu lähtä, mutten tän surkeen kielitaidon takia uskaltanu ja sit minun kaverit ei lähe, itseasiassa en tunne kettään kuka olisi lähdössä.. Joo ite johdan kahta tarpojavartiota ja se on ainaki itselle aika paljon, ku periaatteessa vastuussa yksin koko lippukunnan tarpojaohjelmasta ku mun kaveri muutti muualle opiskellee ja sit mun nykyne johtaja kaveri ei tee mittää ja vaa valittaa, tekkee kokouksisa vaa läksyjä tai kuuntelee musiikkia xd
Mut joo tuun roihulle kyllä sittr! 🙂