Hei Paukku ja maanvaiva! Älkää kumpikaan lopettako kirjoittamista tähän ketjuun, te ootte mulle molemmat tosi tärkeitä, enkä ole loukkaantunut kummankaan viesteistä. Tällä hetkellä mä oon todella hukassa itseni ja elämänsuunnan suhteen ja välillä itsemura-ajatukset ovat olleet aidosti riesanani, mutta teidän kaikkien antaman tuen ansiosta nousen aina pahimmasta suosta, enkä satuta itseäni. Apua olen hakenut koulukuraattorilta, mutta isä ei usko vieläkään että mulla on oikeasti paha olla, joten siitä ei ole ollut muuta apua kuin Se että oon saanu puhua ja purkaa tunteita kuraattorille.

Ootko kuraattorille puhunut itsemurha-ajatuksista? Koska tuntuu että jos tosissaan tilanne on niin paha, niin jossain kohtaa tarvittaisiin muutosta. Ja koska sun perhetilanne aiheuttaa sun pahan olon niin siihen varmaan olis nyt suurin tarve saada muutosta. Ottaako kuraattori sut tosissaan? Uskooko se että sulla on kotona vaikeaa?

Oon puhunu ja Se ottaa mut tosissaan. Mulla on oikeesti ihan mahtava kuraattori 🙂 ja oon siitä iloinen.

Se on todella hieno juttu! Eli jos oikeesti rupee meneen tosi huonosti niin se varmaan osaa ohjata sut saamaan lisää apua. Onpa hyvä!!

Kyllä on Katsa hyvä kuulla, että olet ollut avoin sun kuraattorille. Vastuulliset aikuiset auttavat sua, kun kerrot asioistasi ja jos tuntuu etteivät ymmärrä, niin sano asia eri tavalla, uudestaan. Kerro esimerkkejä. Kerro kaikki.

Avun saaminen tässä maassa ei valitettavan usein ole helppoa. Onneksi on tuo kuraattorille puhuminen jo itsessään auttanut. Ja tiedän, että tämä nettiin kirjoittaminen ja ihmisten upea tuki täällä auttaa myös.

Jos koet, ettei apua ole tullut riittävästi (ja tiedämme että itse olet ollut aktiivinen), vaadi joku konkreettinen suunnitelma kohdallesi. Sulla on oikeus voida hyvin. Kuraattori voi olla se ihminen, keneltä pyydät tätä kokreettista suunnitelmaa. Ja aikarajaa sille, että jos muutos ei siihen mennessä toteudu, niin sitten tehdään jotain muuta.

Tiedän että se lastensuojeluilmoitus ei tunnu ajankohtaiselta, mutta silti sitäkin vaihtoehtoa hyötyineen voisit miettiä kuraattorin kanssa. Voi olla, että päädytte johonkin aivan muuhun. Asuinalueellasi on perhepalveluita ja voitte saada perheenä tukea tilanteeseen, jossa tunnut ajautuneen ulkopuoliseksi omien rakkaittesi elämässä. Sulla on oikeus voida hyvin ja viihtyä kotona. Muutos on mahdollista.

Voimia sullekin Katsa! Olet tärkeä.

Paukku 🌻🙂🌻

hei, oletko saanut mitään apua?

Tällä hetkellä elämä on samanlaista kun ennenkin ☹️. Mutta oon todennu että viikonloppuja kohti mennään ja määränpäänä on Japanin matka kesällä 2015, joten kyllä tästä vielä selvitään. Onneks mulla on vielä edes kaks kaveria, vaikka Yks kaveri multa varastettiinkin.

Miten sulla maanvaiva on menny?

Ei kovin hyvin,kun läppä mikä vaihettiin sydämeen ei toimi ja tulee uusi läppä. Jotenki heikko itsetunto tuli kun ei edes sika hyväksy mua.

ONko tuo Japanin matka partioon liityvä. Tiesitkö että olen myös partiolainen, lähinnä nyt kuulun vaeltajiin mutta pidän siskonlapsille ja parille naapurin lapselle pienten ryhmää myös.

Japanin matka on partion maailman jamboree Wa 😀 ja oon siitä niin Ilonen vaikken tiäkkään tuleeks sinne ketään tuttua mut jos ei Tuu niin ei haittaa.

Harmi että sun sydämeen vaihettu läppä ei toimi ☹️ toivottavasti uus toimii paremmin. Mä ainakin pidän peukkuja et kaikki menis hyvin.

Tähän Tää mun viimeinen leiri tästä leiriputkesta sitten kariutukin ☹️ ja en kyllä pääse hiihtolomalla laskettelemaankaan kun murtu eilen koulun liikkatunnilla nilkka :'( Nyt jää sit tanssit ja leirit pariks viikoks.

Moi Katsa!

Onpa kurja kuulla nilkastasi, varsinkin näin hiihtoloma-kaudella ☹️ . Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sen toipumisen kassa 🙂👍

Toivottavasti voit muuten hyvin, ja olet saanut kaipaamaasi apua. Kärsivällisyyttä myös avun hakemiseen. Muista, että sulla on oikeus hyvään kohteluun ja tasapainoiseen elämään.

Lämpimin terveisin

Pauliina_R🙂🌻

Niinpä Paukku! Sehän täs nilkassa just eniten harmittaa kun ei pääse isovanhempien luona laskettelemaan vaan joutuu vaan makaamaan ja virkkaamaan verhokappaa toiselle mummulle (vaikka ei virkkaamisessa vikaa oo, päinvastoin sehän on hermolepoo, mut siihenkin kyllä kyllästyy☹️)
Mut jos jotain positiivista etitään niin mun olo on parantunu kummasti kun ei kukaan hauku eikä kiusaa 😀, joten voitolla ollaan.
Ei Tää hyvä tilanne varmaan enää sen jälkeen jatku kun saan kepit pois ja pärjään taas yksin, niin siinä vaiheessa multa taas vaaditaan paljon ja mä en enää kelpaa 😞
Mut toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Valoisena huomiseen!

Eilen mä sain vihdoin sanottua kuraattorille, kuinka paha olo mulla OIKEESTI on! Se lupas et nyt on suunta vaan ylöspäin ja Se tukee ja auttaa mua siinä 🙂. Jotenkin helpottunu olo kun sain sanottua asian ääneen enkä oo enää yksin. Ainoo miinus on Se et mä en olis ollu valmis siihen et kuraattori soitta äitille, mut Se soitti ja mä "jouduin" sit puhuun äidin kanssa aiheesta. Se oli ihan hirveetä, koska en olis ollu viä valmis kertoon asiasta äidille ☹️, koska mä olin itekkin sekasin ajatusten kanssa ja uutinen mun olosta oli äidille kauheen suuri yllätys ja järkytys.

Moi, vähänkö loistavaa että uskalsit kertoa asioistasi 🙂 Oon iloinen sun puolestasi! Kuten kuraattori sanoikin niin nyt pitäisi olla suunta vain ylöspäin. Ikävää että se kertoi sun äidille, mutta toivottavasti se ei ainakaan pahenna tilannetta. Joskus läheisille voi olla todella vaikea pala käsitellä omaa pahaa oloa, kun se on voinut pysyä aika taitavasti niiltä salassa. Mutta tärkeintä on se, että sun olo parantuisi 🙂

Tsemppiä, kerro taas kuulumisia 🙂