Apua! Auttakaa!

Apua! Auttakaa!

Käyttäjä Katsa aloittanut aikaan 18.09.2013 klo 16:36 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Katsa kirjoittanut 18.09.2013 klo 16:36

Minä olen 14-v tyttö, jonka lapsuuteen/ varhaisnuoruuteen mahtu paljon vastoinkäymisiä, kuten koulukiusaamista ja kutos luokalta lähtien vaikea kotitilannekin.
Kotona kuulen koko ajan vaan haukkumista ja valitusta. Itsemurha on käynyt mielessä viimeisen vuoden aikana neljä kertaa ja sitä kerran jopa kokeilin, mutta en onnistunut. Tällä hetkellä vaikean kotitilanteen ja ala-asteen kiusaamisen takia mä oon ihan hukassa. Mä en tiedä kuka mä oon, mikä on mun elämän tehtävä ja onko mun elämä ees elämisen arvoista.

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 27.12.2013 klo 20:48

Haluun pois! En oo nukkunu edes kunnolla kun tuntuu et oon tässä maailmassa vaan tiellä ja kaikkien kiusana. Mua itkettää, kun jouluna sain kokea miltä tuntuu rauha ja tiedän että seuraavan kerran saan kokea sen vasta vuoden päästä ☹️ Eilisen ja Tän päivän koko perhe on vaan haukkunu mua ja jokaista mun auttamisen elettä. Esim. tänään kun isä paisto meille uunissa makkaraa ja uunin kello soi. Menin kattoon joko ne on valmiita ja toisen makkaran kuori rapsahti juuri rikki. No mä otin makkarat uunista ja vein ne siskolle ja veljelle joille ne oli niin isä alko valittaa et mä olin muka ottanu ne uunista liian aikasin pois ja sit Se valitti kuinka mä oon muutenkin tämmönen idiootti, kauhukakara riesa. Nyt mä oon yläkerrassa ja isä tuli tänne haukkumaan mua lisää. Mä en jaksa enää tätä pelkoa, ahdistusta ja masennusta mua pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka kauan mä jaksan yrittää! Onneks mä pääsen huomenna muorilaan eli isän vanhemmille kauas täältä viikoks rauhoittumaan ja tuulettumaan.

Käyttäjä väsynytmatkustaja kirjoittanut 28.12.2013 klo 19:16

Moi! Oon sellanen tavallinen lukiolaistyttö. Vaikkei sulla ois ketää kelle puhua niin onneks oot liittynyt edes tänne, se on hyvä merkki ja haluut saada apua ☺️❤️ eli tänne vaan aina avautumaan. Mullakin on tällä hetkellä vaikka mitä murheita mutta täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja keksiä erilaisia keinoja millain vois saada ittelle paremman olon: vaikka uus harrastus, itsensä hemmottelu, positiivisen musiikin kuuntelu, leipominen ja niin edelleen 😳 toivottavasti oli jotain apua 🌻🙂🌻

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 28.12.2013 klo 20:36

Katsa☺️❤️ Ihana että pääset hetkeksi pois! Koita todella ottaa kaikki irti siitä ajasta. Olisikohan mahollista että puhuisit siellä muorilassa sun tilanteesta? Sää todella tarvisit jonkun aikusen tueksi. Ethän tee itelles mitään? Mulla on tosi iso huoli susta. Sua tarvitaan tässä maailmassa, muista se! Oot tärkeä<3

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 28.12.2013 klo 21:51

Kiitos väsynytmatkustaja ja salaatti tuesta <3.
Salaatti en mä ainakaan täällä muorilassa olon aikana tee itelleni mitään pahaa, mä LUPAAN. Täällä mä aion nukkua ja rentoutua ja irtautua perheestä kokonaan, oon jo ilmottanu et Tän viikon aikana en vastaa yhteenkään puheluun enkä viestiin joka tulee heiltä, joten tästä tulee kiva viikko 🙂🌻

Käyttäjä älämölö kirjoittanut 28.12.2013 klo 23:56

Mä en halua tulla tänne paasaamaan maailman ongelmista mut miettikää oikeesti..

Useat nuoret on tänäpäivänä tappamas itteänsä niin turhasta. Miettikää teidän omia vanhempia ja niiden vanhempia eli teidän mummuja ja pappoja. Kyselkää ihan huviksenne millasta niiden elämä on ollu teidän ikäsenä. Paljon alkoholismia perheessä, väkivaltaa, köyhyyttä. Ei puhettakaan internetistä, puhelimista, tapleteista ja muista nykyajan vempaimista mitä nykyään vanhemmat jakelee lapsille avoimin mielin yhä nuoremmille.

Mä väitän että teiltä jokaselta löytyy kotoa joku tv, radio, tietokone tai ainakin kännykkä. Teillä on vettä, ruokaa, koti. Ootte kriittises iäs ja tuntuu että porukat skitsoaa joka asiasta.

Mä en itekää oo ''aikuinen''. Mulla on 19 vuotta elämää takana. Todella hankala lapsuus. Väkivaltaa, viinaa, alkoholisteja, kiusaamista ala-asteelta saakka. Lähellä kävinkin itsemurhaa. Kellekkään en koskaan sanonut mitään kunnes ysiluokalla romahdin täysin ja jouduin pitkällle sairaslomalle ja pakotetusti psygologille. Sillon mä vasta tajusin miten kovilla oon ollu ja mitä oon saanu kestää. Mut elämä opettaa ja uskon etten mä olis mä, jossei kaikkea olis mun elämäs käyny.

Silti itsemurha on jotain niin säälittävää. Niinä pimeinä hetkinä mä mietin vaan että turhasta ruikutan ja joillaki menee paljon paskemmin mutta niin ne vaan eteenpäin sitkuttaa. Sillon kun omat ongelmat tuntuu suurilta niin miettikää vaikka afrikan tai muiden kehitysmaiden lapsia. Paine ja sen sietokyky kuuluu ihmisen elämään. Meitä jokaista koetellaan elämässämme. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

Kenenkään elämä ei ole pelkkää juhlaa vaikka päällepäin niin näyttäisi. Näytellä osaan minäkin vaikka sisällä kiehuu eikä ylpeys anna periksi kertoa kenellekkään kun en halua muiden tajuavan että olen heikko, koska olen päättänyt että en sitä ole. Tavallaan olen kai kovettanut itseni kaikkien kokemuksieni myötä mutta ei siitä sen enempää.

Kauhee stoori!! Mut mä ihan oikeesti toivon teille kaikille joilla on paha olla niin sisua, jaksamisia ja parempia aikoja. Kaikesta selviää! Ja kun siltä tuntuu niin miettikää että se mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja tekee susta taas jälleen kestävemmän uusille elämän iskuille.
☺️❤️

Käyttäjä TeenJoskusItsarin kirjoittanut 29.12.2013 klo 11:19

Voisitko puhua papallesi ja mummollesi asiasta? He voisivat auttaa sinua.

Virtuaalinen voimahalaus täältäkin! 🙂👍 Tsemppii!

Käyttäjä kirjoittanut 29.12.2013 klo 11:57

älämölö kirjoitti 28.12.2013 23:56

Kauhee stoori!! Mut mä ihan oikeesti toivon teille kaikille joilla on paha olla niin sisua, jaksamisia ja parempia aikoja. Kaikesta selviää! Ja kun siltä tuntuu niin miettikää että se mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja tekee susta taas jälleen kestävemmän uusille elämän iskuille.
☺️❤️

Hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan.
Kaikesta oikeastaan VOI selvitä, tietenkin aina on niitä jotka ei selviä. Mutta aina kannattaa miettiä onko just mun tilanne sellainen mistä ei voi selvitä.

Minä en oikeastaan viitsi antaa vertaistukea, kun nykyisin on mallilla sellainen tapa ettei kaikkien vertaistuki kelpaa.

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 29.12.2013 klo 12:35

Yritin muorille puhuu, mut Se vaan puollusti isää ja muita meidän perheen jäseniä eikä ymmärtäny et niiden käytös ei oo normaalia eikä kivaa ☹️. Sen jälkeen päätin et hänelle en enää puhu kun ei siitä oo mitään hyötyä 😭

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 29.12.2013 klo 14:14

Voi ei Katsa!☹️ Tosi harmi!! Voitko miettii jotain toista aikuista? Sinä oikeesti tarvisit aikuisen tukea ja apua. Voimahali<3

Käyttäjä TeenJoskusItsarin kirjoittanut 29.12.2013 klo 15:59

Katsa kirjoitti 29.12.2013 12:35

Yritin muorille puhuu, mut Se vaan puollusti isää ja muita meidän perheen jäseniä eikä ymmärtäny et niiden käytös ei oo normaalia eikä kivaa ☹️. Sen jälkeen päätin et hänelle en enää puhu kun ei siitä oo mitään hyötyä 😭

Voi :/ Miten olisi pappa? Yleensä he pitävät poikansa kurissa aikuisenakin.
🌻🙂🌻

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 02.01.2014 klo 17:35

Hyvää uutta vuotta kaikille, teille ihanille ja rakkaille ihmisille! Toivottavasti tämä vuosi on meille kaikille armeliaampi kuin mennyt <3 Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme voimiemme mukaan 🙂

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 03.01.2014 klo 14:37

Hei Katsa!

Toivottavasti olet saanut kunnon irtioton kotoa siellä sukulaisissa. Harmi, ettei mummu oikein kuullut sun hätääsi. Lueskelin sun ketjua ja jossain kohtaa totesit, ettei se lastensuojelun apu tunnu nyt ajankohtaiselta. Ok. Mä uskon, että sä tiedät itse parhaiten sun tilanteen. Kirjoitit että olet jo hakenutkin apua, mutta ettei toivomaasi apua ole vielä perheeseen asti tullut. Ja voi olla, että lastensuojelun mukaantulo olisikin liioittelua.

Älä nyt pahastu tästä Katsa mitä sanon, mutta joskus asiat tuntuvat pahemmilta, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Tätä ajatusta yritti tuossa aiemmin joku toinenkin selittää. Uskon, että sä koet asiat vahvasti. Perhetilanteesta kuulotsaa tulevan sulle ahdistusta kyllä. Muistan tällaisen piirteen itsestänikin teini-ikäisenä. Kun asioita tapahtui elämässä, maailma tuntui kaatuvan, ja kaikki oli yhtäkkiä huonosti. Aika usein tämä kuuluu nuoruuteen ja aikuiseksi kasvamiseen. Jo hormoonit aikaansaavat mielialanvaihteluita. Ja kaikki muu mikä muuttuu itsessä ja suhteessa ympäröivään maailmaan nopealla vauhdilla. Joskus on vaikeaa erottaa, onko kyseessä ikään kuuluvaa angstailua, vai onko sellaisesta ahdistuksesta kyse, mihin tarvitsee ammattilaisten apua.

Puhut itsemurhan yrittämisestä. Kuten sanottu, se on aina vakavasti otettava asia ja niin nuorten kuin aikuisten on syytä ottaa sellaiset ajatukset puheeksi jonkun toisen kanssa eikä jäädä yksin. Netti on helppo paikka tehdä se. Toisaalta netissä tulee helpommin sanottua asioita, mitä ei oikeasti tarkoita. Itsemurha-ajatukset ja puheet ei toki aina merkitse, että olisi itselleen tekemässä jotain. Tämä asia on sellainen Katsa, mitä toivon vielä että mietit. Onko itsemurhayrityksistä kirjoittaminen sulle tapa purkaa ahdistusta, vai onko epätoivosi niin isoa, että oikeasti suunnittelet elämän päättämistä? Jos ajatukset ovat todellisia, tulisi sinun tehdä se lastensuojeluilmoitus. Vaihtoehtoisesti voit mennä koululääkärille ja kertoa nämä asiat hänelle. Yksin ei kuitenkaan saisi jäädä, jos todella on epätoivoinen. Anteeksi että tylytän näin, mutta ketjusi otsikko kuuluu Apua! Auttakaa!

Kaiken tämän keskellä sulla on Katsa paljon vahvuuksia, mitkä auttavat sua pärjäämään elämässä. Sä olet aktiivinen ja harrastat. Sä kirjoitat ja pystyt hakemaan tarvittaessa apua. Olet myötätuntoinen ja ihana nuori ihminen. Sä selviydyt kyllä. Toivottavasti perheen kanssa löytyy hyvä yhteinen sävel ja että koulussakin asiat sujuvat.

Voi hyvin, 🌻🙂🌻 Paukku

Käyttäjä kirjoittanut 05.01.2014 klo 06:09

Siis oikeasti minä pahastuin tekstistäsi Pauliina R ja olen yrittänyt olla hiljaa mutta minusta nyt tuntuu, että Katsaa kohdellaan väärin, myös minä niin tein yhden viestin verran.

Täällä toisetkin tekee näitä netti-itsemurhia ja myös he olisivat ansainneet sinun sanasi Paullina R eikä vaan Katsa. Nyt, kun tulet saarnaa Katsan ketjuun netti-itsemurhan helppoudesta, sinä vähettelet Katsan ongelmia ja nostat muiden netti-itsarit oikeammaksi tehdä kuin Katsan kirjoitukset netti-itsemurhasta.

Miksi Katsan ongelmat kotona olisi sen vähemmät kun meidän muidenkaan. Nouseeko jonkun toisen ongelmat isommaksi, kun osaa tehdä tyylikkään netti- itsemurhan?
Kuitenkin minusta näyttää ettei kenelläkään ole sen suurempaa ongelmaa kotona kuin katsalla on.

Käyttäjä Pauliina_R (Työntekijä) (A-klinikkasäätiö) kirjoittanut 06.01.2014 klo 07:59

Moi taas.

Tässä vastaus Maanvaivan kirjoitukseen, joskin myös toive Katsalle, että ei lakkaa kirjoittamasta vaikka viestini olisikin loukannut.

Voit hyvin olla oikeassa Maanvaiva, että tuota esittämääni ajatusta voisi monen hyvä olla miettiä. Että kuinka suuria omat ongelmat ovat ja erityisesti miten niiden yli voisi päästä muilla tavoilla kuin itsemurhan suunnittelu. Olen tietoinen, että moni lukee näitä tekstejä ja kun kirjoitan otan sen huomioon.

Olen myös aikuinen ja ammattilainen, ja tietoinen että joskus apua hakeva ihminen tarvitsee herättelyä omassa tilanteessa. Joskus täytyy sanoa vaikeitakin asioita, joista ihminen ei pidä. Helposti kiukuttaa, kun ihminen johon yrittää luottaa saadakseen apua, sanoo asioita jotka nyppii, raivostuttaa, tuntuu aivan epäoikeudenmukaisiltakin usein. Kuulen tällaista palautetta esimerkiksi terapiassa käyviltä aika paljon netissä. Mutta joskus käykin niin, että kun se ammattilainen sanoo ne asiat ääneen, se saakin aikaiseksi muutosta. Auttaja onkin voinut onnistua ihmistä oivaltamaan jotain tärkeää. Muutostyöskentely joskus jopa vaatii tällaista onnistuakseen. Ihmisen tunteen vähättelyä tulee kuitenkin välttää. Kaikkiin tunteisiin on oikeus, ja hätä on tärkeää kuulla. Se on aitoa ja ihmisen oma kokemus. Tämä on viesti, jonka haluan että aina onnistuisin välittämään ihmisiä kohdatessani.

On todella haastavaa kirjoitella netissä itsetuhoisuudesta ja siksi onkin hyvä, että keskustelu jatkuu, tarkennuksia tehdään. Pidän nettiä hyvänä paikkana hakea apua ja puhun sen puolesta muillekin kollegoille. Tukinetissä on onneksi jo monipuolisesti ammattilaisia toimimassa ja varmasti lisää tulee, vaikka pääpaino onkin aina vertaiskeskustelussa. Katsa voit aivan hyvin esittää toiveen, jos et halua että kirjoittelen tänne enää. Haluan että nämä ihanat välittävät ihmiset täällä Tukinetissä voivat jatkaa sun tukenasi. Ei ole tarkoitus kaapata tätä sun ketjuasi Katsa. Nähdään vaikka tuolla Rikkinäisten puolella, voit kirjoittaa sinne jos haluat tavoittaa mua jatkossa. Sä tiedät mitä olen sulle ehdottanut. Olisi kuitenkin hyvä vähäsen kuulla, mitä mun kirjoitus sussa herätti. Ja edelleen, jos sun ahdistus saa sut miettimään itsemurhaa, toivon että haet apua kuten ehdotin. Olet vielä kovin nuori ja elämä edessäsi.

Paukku 🌻🙂🌻

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2014 klo 08:15

Todennäköisesti sinä Pauliina R olet viesteinesi kuitenkin Katsalle tärkeämpi ihminen kuin minä. Joten jatka sinä kirjoittelua hänelle ja minä olen hiljaa.
Minulla on tapana sotkeutua joka asiaa enkä millään opi pitämään turpaani kiinni.

Anteeksi Katsa.