Ahdistus, masennus ja itsemurha-ajatukset on koko päivän joka päivä päällimmäisenä enkä saa niiltä rauhaa yöllä enkä päivällä. Terapiassa oon puhunu, mutta me ei olla päästy eteenpäin eikä olla löydetty tälle pahalle ololle mitään syytä ☹️ Aina vaan on paha olo ja tuntuu että kuolema ois parempi kaikille eikä oo voimia taistella sitä vastaan...

Kiitos Villikettu!!! Sä oot aina yhtä ihana! 😍 Kunpa mulla ois joku noin ihana ihminen fyysisestikin läsnä ja tukis mua, mutta kun sellasta ei mulle oo löytyny 😭 Saat aina olon tuntumaan jotenkin paremmalta <3

Katsa rakas,

Sun elämä muuttuu vielä varmasti parempaan suuntaan. Ihan varmasti. Sun elämällä on valtava merkitys tässä elämässä. Sinä olet todella tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen. Sinä olet auttanut minuakin sieltä syvästä suosta, olet nostanut minua ylös päin. En todellakaan halua että kuolet. Sinä selviät vielä! Usko. Joku päivä olet voittaja.

Näihin ongelmiin saa apua. Itsetuhoiset ajaukset vielä helpottaa ja mieliala kohenee. Tiedän, ettö pahimmalla hetkellä sitä on vaikea uskoa, mutta kyllä se muuttuu. Minullakin on ollut nyt monta vaikeaa päivää syynä uusi osasto ja sen kaukaisuus kotoa ja niiden tuoma ikävä ja yksinäisyyden tunne. Joka tapauksessa me parannutaan. Olen itse viettänyt osastolla kesäkuun 23:nnesta päivästä asti. Kävin kotona 1,5 viikkoa ja sitteb takasin. Nyt kun olen tällä varhaiskuntoutusyksikössä (siis ihan normaali osasti mutta kokmtoisampi) avo-osastolla tuntuu että ne oikeasti osaavat auttaa. Sinäkin vielä varmasti löydät tien onneen, usko mua!

Olethan puhunut avohoidossa? Se on todella tärkeää. Ilman näiden asioiden myöntämistä, he eivät osaa auttaa oikein. Itsekin rohkaistuin kaverini painostuksella kertomaan totuuden ja nyt olen uudestaab osastolla suuntana terveys. Tällä hetkellä minulla on hoitomotivaatiotq ja aion olla täällä niin kauan että olen varma ettei tarvitse palata suljetulle, jos vain ikävä loppuu koska sitö en kestä.

Olet todella rakas ja tärkeä ihminen. Sinä selviät tästä, niin minäkin ja moni muu. Ystävien avulla päästään ereenpäin. Itse sain todella rakkaan ystävän osastolta ja hän on se joka ymmärtää ja tsemppaa eteenpäin. Viimeksi eilen hän teki mulle tsemppivideon ja se oikeasti auttoi. Muista et ole yksin vaan sinun elämässä on muitakin ympärilläsi. Yhdessä selvitään läpi ihan mistö vaan.

Hirveästi tsemppiä ja voimia eteenpäin! <3 Älä tee itsellesi mitään, itsemurha ei ole ratkaisu. Okei, epätoivoisen. Mutta muista et kaikki muuttuu viel

Mulla oli tänään lääkäriaika ja mulle määrättiin sairasloma... Keskiviikkona uus aika jollon todennäköisesti suuntana suljettuosasto. Onneks viikonloppuna mulla on kivaa tekemistä kun meen isovanhemmilleni 😀 Sen jälkeen sit vaan ollaan ja toivotaan että olo kohenee.

Katsa,

Hienoa että sun olo otettiin vakavasti. Sä paranet kyllä vielä ja voit olla onnellinen. Voit varmasti löytää myös fyysisiä ystäviä vierellesi. Siinä on aina oma vaikeutensa jos ei ole ymmärtäväisiä ihmisiä lähellä, mutta sä kyllä löydät sellaisen vielä 🙂

Muista aina, että sä olet hyvin tärkeä ihminen. Sitä ei sulta voi kukaan viedä. Toivottavasti saat levätä ja nukkua ja käsitellä asioita rauhassa.

Kiitos noista sanoista, Katsa. Säkin olet ihana. Tsemppiä ja halauksia viikonloppuun, vietä mukavia hetkiä isovanhempien luona ☺️❤️

Viikonloppu oli ja meni. Se oli kiva mutta valitettavasti ahdistus ei väistyny ees muorilassa 😭 Nyt mä makaan toista päivää kotona ja jännitän huomista ja toivon että pääsisin osastolle hoitoon ja saisin tän pahan olon pois...

Katsa,

Toivon myös että saat sellaista apua mikä parantaa sun oloa. Se on täysin mahdollista ja huomenna tiedät paljon enemmän. Ahdistus helpottaa vielä. Se on juuri niin tuskallista kuin kerrotkin sen olevan, mutta se ei kestä loputtomiin.

Sä paranet vielä ja pääset eroon kaikesta pahasta olosta! Uskon että löydät vielä onnen ja paremman huomisen. Sun tiellä on ollut paljon kiviä ja pahoja asioita, mutta sä nouset vielä paljon vahvempana tästä kaikesta.

Halaus ja tsemppiä tähän päivään ja huomiseen ☺️❤️

Pääsin osastolle sillon 16.9. kaheks viikoks. Valitettavasti se ei riittäny. Olin jo kotilomilla ihan paniikissa ja raavin käteni eikä se oo parantunu viäkään. Silti mun ei annettu olla siä pidempään, vaikka pyysin... Tää ahdistus ei vaan lopu ☹️ Osastolla mulle alotettiin uus lääke ahdistukseen mut sekään ei enää auta mua riittävästi vaan oon kokoajan ihan hirveen ahistunu enkä tahdo jaksaa. Onneks osastolla olo autto ees sen verran etten oo ihan niin itsetuhonen. Mun on pitäny koko ajan opetella näyttämään tunteita muille ja ilmaisemaan vihaa ja kipua, mutta en vaan onnistu ja se aiheuttaa pahaa mieltä ja tuo epäonnistuja tunteen sekä olon etten mä osaa mitään 😭 Mä haluaisin vaan olla onnellinen. Miksei se oo mulle mahdollista? Vaikka kuinka yritän, aina joku tulee ja hajottaa mut taas 😭

Katsa, mukava kuulla susta, vaikkakin nyt tällaisissa merkeissä :/

Kunpa olisit saanut olla pidempään osastolla. Ilkeää että sua ei kuunneltu, sillä sinä olet paras ihminen sanomaan miltä susta tuntuu. Tunteiden näyttäminen... sepä se. Kipu varsinkin. Sitä kun on itsekin oppinut olemaan sellainen kissa, että piilottelee viimeiseen asti. Ymmärrän että se on varmasti vaikeaa. Mutta kyllä siinä voi onnistua, vaikka se olisikin vaikeaa! Sinä ainakin. Oot näyttänyt meille millainen taistelija olet. Niin kovista paikoista olet kerta toisensa jälkeen tullut aurinkoon 🙂

Sä voit olla onnellinen. Vaikka sitä olisi välillä vaikea uskoa, niin todellakin voit. Jonain päivänä sua ei enää tulla hajottamaan. Ethän itsekään hajota itseäsi. Ahdistus ja paha olo on hirveitä juttuja, mutta sä selviät niistä kyllä! Jos lääke ei pelitä niin voisiko sen vaihtaa? Tai pystytkö terapiassa puhumaan yhtään ahdistuksestasi? Sinä nouset vielä yhtenä kauniina päivänä, ja selviät tästä kaikesta! 🙂

Tuhannesti tsemppiä ja halauksia. Oot tärkeä ja ajatuksissani. ☺️❤️

Oot Villikettu niin ihana ☺️❤️ Sait oloni taas hieman paremmaksi 🙂

Tänään mulla oli terapia ja siä puhuttiin taas mun masentuneisuudesta ja painajaisista niin että itkin aivan hysteerisesti. Tiistaina sain kokeen jälkeen ahdistuskohtauksen enkä oo viäkään ihan täysin rauhottunu siitä eikä ainakaan terapia auttanu tähän asiaan. En jaksais nousta sängystä, mut aina vaan on pakko. Toivon sydämen pohjasta että olisin terve enkä joutuis taisteleen päivästä toiseen elämää ja itteeni vastaan vaan voisin oikeesti nauttia elämstä ja tuntee itteni tykätyks ja tervetulleks kaikkialla, VARSINKIN KOTONA! 😟

Kiitos Katsa, säkin oot ihana ☺️❤️

Sä oot taistelija ja vahva ihminen, jolla on suuri sydän. Ansaitset kaiken hyvän mitä sulle vain voidaan antaa. Kunpa sut huomattaisiin kotonakin paremmin. Siellä nimenomaan ihmisen pitäisi saada olla rakastettu. Keksitkö yhdenkin syyn nousta sängystä? Vaikka sen, että elämä voittaa vielä jonain päivänä. Se ei ihan pieni syy olekaan. Sun päivä on vielä edessä. 🙂

Tuo paha olo hellittää kyllä vielä. Toivottavasti terapiakin helpottaa vähän. Ne on varmaan niin kovia paloja käsitellä että itkettää. Mutta sä selviät niistä. Sä todellakin selviät niistä ja pääset lähemmäs turvallista ja onnellista elämää.

Kaikkea hyvää ja halauksia ☺️❤️

Moi.
Muakin kiusattiin/kiusataan. Sä olet arvokas ihminen ja elämä on arvokas. Kaikki kääntyy kyllä hyväks🙂🌻
Haluutko kertoo enemmän tilanteestas?

Oon 16v, lukion ykköstä käyvä masennusta sairastava naisen alku. Masennus alko kun jouduin koulukiusaamisen uhriks nelosella. Sen jälkeen mun itsetunto hajos enkä enää arvostanu itteeni. Kiusaaminen väheni rajusti siirtyessäni yläasteelle ja sainkin kaks ystävää kolmen vuoden täyden yksinäisyyden jälkeen. Valitettavasti asiat ei kuitenkaan lähteny paranemaan, koska mulla ei ollu kuraattorin (sain ekan ajan kutosen vikalle päivälle) lisäks ketään kelle kertoo olosta enkä pystyny oleen sillekään avoin. Mua ei kiusaamisen aikana KETÄÄN joka ois tukenu mua. Koulussa sanottiin "Älä välitä nii ei ne jaksa" ja kotona "Mieti mitä sä oot niille tehny. Ei ne sua syyttä kiusaa". Kukaan ei kuunnellut, masennuin, aloin uskoon itekkin et oon ihan kamala ihminen, joka pilaa kaiken ja et ansaitsen kaiken pahan mitä elämä mun eteen lyö. Kiusaaminen loppu, mutta itsetunto ja luottamus ihmisiin sekä itseeni oli menny niin pahasti, et jatkoin entisen mallista ilosen nuoren näyttelemistä. Kukaan ei huomannu mussa olevan mitään vialla. 16.8.-13 yritin itsaria ekan kerran kuristautumalla naruun. Siitä jäi nirhauma kaulaani, mutta kukaan ei huomannut. Aloin viiltelemään säärtäni marraskuussa. Yritin itsemurhaa vielä kahdesti. Sen jälkeen lähetin kuraattorille viestillä todellisen oloni. Sen jälkeen aloin käymään mielenterveyskeskuksessa tutkimuksissa. Lokakuussa 2014 aloin käydä terapiassa keskivaikeaan masennukseen. Yritin itsaria vielä kolmesti. Yhtenä maanantaina kerroin viikonloppuna tekemästäni suunnitelmasta tappaa itteni tiistai aamuna ja hän soitti lääkärilleni. Tiistaina mä sain lääkäriajan jossa sovittiin että meen seuraavana aamuna suljetulle osastolle kahdeks viikoks. Se oli tosi hyvä kokemus ja sen jälkeen mulla olikin muutaman kuukauden parempi kausi ja pystyin puhumaan jopa isäni kanssa arjesta ilman että se alko haukkuun mua. Myöhemmin se muuttu kuitenkin takas samanlaiseks. Kaikki mitä teen on koko perheeni mielestä väärin ja mua haukutaan päivittäin kotona. Olin juuri toisella osastojaksolla, mutta siitä ei juuri ollut apua. Tällä hetkellä voin huonosti, mutta esitän hyvinvoivaa kaikkialla paitsi terapiassa. Kotona en jaksa aina tehä kaikkee ja sen takia mua haukutaan ja mulle huudetaan päivittäin. En jaksais elää, mutta pakko on. Suoritan elämää ja suoritan kauheesti että ees joku ois muhun tyytyväinen, mutta turhaan ☹️ En tiiä kuinka mä jaksan, kun mulla ei oo paikkaa missä saisin olla oma itteni ja rakastettu juuri tällasena. Joka ilta päässä on toive että tää loppuis mut joka aamu sitä vaan herätään ja suoritetaan uus tuskainen päivä mahdollisimman täydellisesti jotta saa mahdollisimman vähän haukkuja. Päivittäin päässä on ajatus siitä että oon kamala, pilaan kaiken olemassa olollanikin ja kaikilla ois niin paljon parempi ilman mua, mut silti päivittäin mä nousen sängystä ja suoritan sen päivän... 😭

Kiitos, että kerroit ton kaiken.
Älä ota itseesi perhees haukkuja. Voi olla, että he ovat vaan niin huolestuneita eivätkä osaa suhtautuu oikein. Hyvä et sulla on hoitoa.
Koulukiusaamisest viel sen verran et, miten sua kiusattiin? Haluutko kertoo?
Sä oot arvokas ihminen ja ansaitset parempaa🙂

Aluks musta lähetettiin lesbojuoru, minkä seurauksena menetin kaikki ystävät enkä saanu uusia koska se vaan levis. Vitosella mulle keksittiin sit jo jos jonkin moisia haukkumanimiä joita sitten huudeltiin. Haukkumisen, juoruilun ja syrjinnän lisäks jouduin kestämään epäsäännöllisen säännöllistä väkivaltaa ja ilkivaltaa, kuten kivillä heittelyä ja tavaroiden piilottelua.

Moi
Juorut taitavat olla perättömiä, mutta vaikka eivät olisikaan niin seksuaalisellasuuntautumisella ei ole väliä.
Onko sulla nyt yhtään ystäviä?🙄
Älä turhaan ota itseesi haukkuja ja huuteluja.🌻🙂🌻
Tsemppii!!