Hei olen 13.vuotias tyttö, mulle todettiin anoreksia ihan muutama viikko sitten.. tammikuun alussa mulla on aika lasten tautien syömishäiriö polille.. mutta mu vanhemmat saa viedä mut päivystykseen aikaa aikaisemmin jos syöminen vaa huononee tai muute mun vointi pahenee.. onko muita joille on todettu anoreksiaa? tai ollut siitä jossai hoidossa? mutta joudun ehkä lastenTAUTIEN osastollr hoitoon.. pelkään hoitoa, e halua hoitoon halua vaan laihtua!
Hyviä joulun odotuksia kaikille, ja voimia! 🙂👍
Hei Jonna-Emilia! 🙂
Mielelläni kuulusin sinunkin tarinaa ja kokemuksia?
Syöminen tällä hetkellä on taas erittäin vaikeaa. Kuukausi sitten jouduin ambulanssilla sairaalaan, kun fyysinen kunto petti ☹️ En tiedä, että miten pääsen tästä eteenpäin!? Masennus vaikuttaa pinnalla vielä lisää tähän syömiseen ja ahdistukseen..
Moi!
Mulla on kanssa pitkä anoreksiatausta, mutta nyt asiat ovat jo tosi hyvin. Harhaannuin yks päivä tälle sivustolle ja ajattelin, että ehkä voisin tuoda anoreksiasta ja muusta ahdistus-masennusoireilusta selvinneen näkökulmaa peliin.
Mua auttoi alkuvaiheessa ajatus siitä, että minä en ole yhtä kuin anoreksia. Eli kaikki syömistaistelut käytiin oikestaan vanhempien/ystäviä/hoitajien ja anoreksian välillä - kukaan ei ollut mulle itselleni vihainen. Tää tarkoitti myös sitä, että en luovu itsestäni, jos luovun anoreksiasta, ei se ollut mitään muhun kuuluvaa.
Toisaalta sitten lopuksi, kun pahin vaihe oli jo ohi, mutta oireilu nosti silti silloin tällöin päätä asia piti tavallaan kääntää toisin päin: Anoreksia ei ole mikään mun ulkopuolinen voima, joka vie mua ja ehkä joskus voittaakin. Se on ajattelu- ja käyttäytymistapa, jota itse pidin yllä ja siksi itse saatoin lopettaa.
Mutta tosiaan, tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin pärjätä yksin. Ei kukaan ihminen pärjää missään kokonaan yksin, se on ihan varmaa ja kaunista
☺️❤️
Tsemppiä jassulle ja muillekin!🙂🌻
Kiinnostuin otsikosta ja aloin lukea viestiketjun viestejä. Törmäsin viestiin, jossa selitettiin jotain ihan ihmeellistä soopaa. Sitten tajusin, että se on minun kirjoittamani viesti. 😀
En muistanut ollenkaan, että olen kirjoittanut tänne joskus kolme vuotta sitten! Enkä todellakaan muistanut olleeni noin friikki. Siis mitä ihmettä se tyttö oikein ajatteli? xD
Joo mut siis jos ihan vakavasti nyt tänne kirjoitan, niin kiinnostuin tästä viestiketjusta kahdesta syystä.
Toinen on se, että joskus puoli vuotta sen jälkeen kun olin kirjoittanut sen kolmen vuoden takaisen viestin, tutustuin erääseen tyyppiin, joka on nyt ystäväni ja joka kärsii anoreksiasta. Kukaan ei saa häntä muuttamaan mieltään siitä, että hän ei halua parantua.
Toinen syy on se, että olen itsekin miettinyt paljon laihtumista viime aikoina. Joskus mietin, voisiko minun laihduttamiseni joskus riistäytyä käsistä.
Nyt kun luin näitä anorektikkojen omia kokemuksia, tajusin, ettei anoreksiaan sairastuminen ole minulla vielä lähelläkään (ja toivottavasti ei koskaan olekaan). Siinä mielessä oloni on helpottunut.
Tsemppiä kaikille mielensä kanssa kamppaileville! 🌻🙂🌻 Miekin yritän pitää lipun korkealla.
IisaMari
Heips kaikki! 🙂
No eipä noi munkaan 2008 vuoden kirjotukset kauheen selkeitä oo.. tuntuu oudolta lukea niiitä. Tämän hetkinen tilanne anoreksian kohdalla on hyvin sekava.. Välillä on todella hyviä päiviä, joilloin syömiset sujuu, mutta ahdistus on hyvin suuri. Kuitenkin tällä hetkellä energiat menee anoreksian kanssa taistelemiseen. En ymmärrä, että kuinka kauan mun täytyy tämän asian kanssa vielä taistella..?
Reilu kuukausi sitten jouduin ensiapuun ambulanssilla, kun en ollut syönyt enkä juonut kolmeen päivään lainkaan ja sydän alkoi pettämään, mutta siitä selvittiin! Olen sen jälkeen yrittänyt tsempata enemmän!
Hyvää kevättä kaikille! 🌻🙂🌻
-jassu- kirjoitti 4.5.2012 12:6
Heips kaikki! 🙂
No eipä noi munkaan 2008 vuoden kirjotukset kauheen selkeitä oo.. tuntuu oudolta lukea niiitä.
Aivan ihanaa kuulla, että tuntuu hassulta lukea vanhoja viestejä! Mulle tuli jotenkin hymy kasvoille. Aivan ihanaa kevättä sinulle myös ja jaksamista!