mun ongelmana on se, että mun menkat on kestäny yli kuukauden ja se ihan oikeasti PILAA mun elämän. Mulla on ennenki ollu ongelmaa menkkojen kanssa ja sain e-pillerit, mutta lopetin niitte käytön. Mä unohtelin ottaa niitä ja pelottaa kun ihmisiäki on kuulemma kuollu niihi.. Koulussa oon älyttömän väsyny,apea ja vihainen…

Eräs ystäväni on yrittänyt tehdä itsemurhan. Hän laittoi minulle viestiä (olimme riidoissa) jossa hän kiitti minua kun olin kunnellut ja auttanut häntä kun hänellä oli paha-olla. Pelkään kokoajan että pian tapahtuu jotain ja hän romahtaa täysin ja tekee itselleen jotain. Hän on viillellyt itseään ja kertoi että puukot ovat nykypäivänä…

Tänään muutamat sukulaiset kävivät meillä kylässä, mutta kiireestä johtuen olivat vain hetken. Oli kuitenkin mukavaa ja saatiin muutamista tarinoista hyvät naurutkin. Minua on syvästi ahdistanut henkimaailman asiat noin vuoden ajan, mutta ne olivat kadonneet muutamaksi kuukaudeksi. Pystyin sivuuttamaan pahoja ajatuksiani ja koin jonkinlaista vapautta. Kykenin keskittymään kaikkeen muuhun ja taltuttamaan…

Olen jatkuvasti nuorisopsykiatrisella osastolla ja minulla on pahaa itsetuhoisuutta. Lisäksi skitsofrenia. Poltan itseäni, viiltelen jne… Mistä apua?

En tiedä mistä alottaisin on tätä kestänyt jo liian kauan. Olen 21 vuotias tyttö joka sairastu vaikeaan masennukseen 15 vuotiaana. Ollessani 15, minulle todella läheinen ja tärkeä pappa kuoli, siskolle todettiin vakava anoreksia joka parhaillaan joutu teho-osastolle, täti sairastu syöpään jonka jälkeen yritti itsemurhaa ja vielä rakas 16 vuotias serkkuni…

Hei rekisteröidyn tänne just äsken ja oon jo nyt hieman helpottunut koska en ees tienny että tämmösiä on oikeesti. Mutta mun ongelma on se, että koko ylä-asteen mä olin tosi surullinen,ahdistunut ja itsetuhonen. Mun päivät meni siihen kun lintsasin paljon koulusta, itkin ja viiltelin. Mä rakastin verta, koska se jotenkin…

Aloitan nyt ihan alusta. Lapsuudestani en muista juuri mitään. Lähinnä pieniä onnellisia pätkiä. Isälleni olin hänen elämänsä prinsessa ja elin vaaleanpunaisessa maailmassa, mutta muille perheenjäsenille hän oli narsistinen sika. Lopulta äti pakkasikin meidät lapset mukaansa ja jätti isän. Siihen myös loppuivat vaaleanpunaiset kuvitelmat lapsuudesta. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän…

Moikka! Olen 16-vuotiaas tyttö, joka on kärsinyt diabeteksen hoitoväsymyksest noin kaksi vuotta. Saan tukea melko vähän perheeltä ja ystäviltä ja itsestään huolta pitäminen tuntuu melkein mahdottomalta. Olen sairastanut diabetestä vasta vuodesta 2008, joten en ole edes sairastanut pitkään. Yritän päästä taas normaaliin arkeen, jossa mittailisin verensokeriani ja pistäisin insuliinia, mutta…

Olen miettinyt tätä pitkän aikaa, siis pitkän tovin jo.. 😑❓ Tätä on jatkunut melkein seiskaluokalta asti, en uskalla puhua ihmisille. Tietyn tyyppisen/näköiset ihmiset jo pelottaa minua. Nämä ovat luultavasti menneisyyden jälkiä koulukiusaamisesta? Olen aina ollut hiljainen vieraiden ihmisten seurassa, mutta se että alan pelkäämään niitä tai hermostun todellakin PALJON uusissa…

Isäni kuoli n. 5 vuotta sitten ja tuntuu että siitä ei oo vieläkää päässy yli. Isänpäivä on joka vuosi ollu yhtä tuskaa ja muutenkin syksyllä kun alkaa tulla pimeä ja joka puolella on synkkää nii se vaa saa mielialan entistä alemmas… En tiiä miten mä pääsisin eroon tästä, mutta kai…