Ahdistaa jatkuvasti

Ahdistaa jatkuvasti

Käyttäjä Suskee aloittanut aikaan 29.10.2013 klo 11:26 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Suskee kirjoittanut 29.10.2013 klo 11:26

Olen miettinyt tätä pitkän aikaa, siis pitkän tovin jo.. 😑❓

Tätä on jatkunut melkein seiskaluokalta asti, en uskalla puhua ihmisille. Tietyn tyyppisen/näköiset ihmiset jo pelottaa minua. Nämä ovat luultavasti menneisyyden jälkiä koulukiusaamisesta?
Olen aina ollut hiljainen vieraiden ihmisten seurassa, mutta se että alan pelkäämään niitä tai hermostun todellakin PALJON uusissa tilanteissa joihin en ole ennen törmännyt.Pääsykokeet muunmuassa oli yhtä tuskaa, hermoilin koko ajan kädet hikoilivat ja arastelin ihmisten mennessä ohi. Yritin piilotella mahdollisimman etäällä toisista ja räpläsin kännykkääni. Lopulta soitin kaverilleni, juttelin hänelle niin kau’an kuin vain voin ja sitten jatkoin hermoamistani.

Olin aina ollut vähäkaverinen myös, mutta nykyään en edes käy ulkona. Lasken koulussakin tunteja siihen että milloin koulu loppuu, usein käy ajatuksessa että lähtisin, mutta omatunto ei onneksi salli mennä niin pitkälle.
Heti koulun jälkeen pystyy juuri ja juuri käymään kaupassa ruoka ostoksilla, mutta sitten yleensä nokka suuntaa kohti kämppää. Enkä yleensä uskaltaudu ulos kun vasta seuraavana aamuna kun on pakko mennä kouluun. 😭
Illalla tulee myös katsottua kelloa enään kolmetuntia että herätyskello soi ja täytyy mönkiä kouluun. Keskimäärin nukun yössä 3-4 tuntia, ja tietysti koulussa väsyttää.

Alakaan ei tunnu enään omalta, en keskity opettajan puheisiin, puuhastelen vain omiani jotain miellyttävää jotta aika kuluisi ripeämmin. ( ja tuijottelen sitä kelloa.)
En lue kokeisiin vaikka olen yrittänyt ( ainakin ). Lukemiset jäävät yleensä pikaisiin kertauksiin.

Ruokahalukin kyllä on hävinnyt, mutta sekin johtunee siitä että muutin 200 km päähän kaikista tutuistani koulunperässä.
Paino on laskenut hurjaa vauhtia, koska ruokavalio 16 vuotiaalla yksin asujalla ei välttämättä ole mitään monipuolista, vai olenko vain niin laiska etten jaksa tehdä ruokaa?

Toivottavasti tämä menee ohi.

Käyttäjä Kurjenmiekka kirjoittanut 29.10.2013 klo 17:25

Hei sinulle!

Kovin olet nuori ja kaukana kotikonnuilta opiskelemassa! Tein itse saman ratkaisun nuoruudessani ja päätin, että selviän. Olin niin ylpeä, että sinnittelin kaksi viikkoa näkkäripaketin kanssa, kun ylpeys ei antanut periksi soittaa vanhemmilleni 🙂
Aluksi olin itsekkin neljän seinän sisällä ja pelkäsin kaikkea uutta. Illat meni hitaasti ja öisin odottelin unta. Epäilin olenko oikealla alalla, mutta kävin tutkintoni loppuun asti, koska kaikesta opiskelusta on hyötyä tässä elämässä!
Jossakin vaiheessa sisuunnuin niin, että ajattelin näyttäväni kaikille. Olen mikä olen, minusta ei ole pakko tykätä! Lapsuudessa minua kiusattiin koulussa, koska olin suurperheen lapsi..aina käytetyissä vaatteissa. Mutta päätin etten lannistu! Etkä lannistu sinäkään! Ota jokaiselle illalle pieni ohjelma, ulkoile vaikka puoli tuntia ensiksi. Tee hyvä salaatti itsellesi ja juo kuppi teetä kynttilän valossa. Tee vaikka vatsalihaksia hetken aikaa tai punnerra (ei ole pakko..)...uni tulee väsymyksen kautta paremmin.
Olet fiksu, kun kirjoitat tänne - moni lukee tarinasi ja on hengessä mukana vaikka ei vastaisikaan. Sinä pärjäät tässä elämässä, usko itseesi!!!!

Kaikkea hyvää sinulle toivotellen,
Kurjenmiekka🙂🌻🙂🌻🙂🌻