Moikka! Olen 16-vuotiaas tyttö, joka on kärsinyt diabeteksen hoitoväsymyksest noin kaksi vuotta. Saan tukea melko vähän perheeltä ja ystäviltä ja itsestään huolta pitäminen tuntuu melkein mahdottomalta. Olen sairastanut diabetestä vasta vuodesta 2008, joten en ole edes sairastanut pitkään. Yritän päästä taas normaaliin arkeen, jossa mittailisin verensokeriani ja pistäisin insuliinia, mutta asiaan ei näytä tulevan muutosta!

Haluaisin todella kovin olla taas sama pirteä tyttö kuin ennenkin, joten miten muut ovat selvinneet hoitoväsymyksestä tai millaista sen kanssa on elää? Haluaisin saada apua ja jakaa myös omia kokemuksiani enemmän.

Myös hiljattain tapahtunut suuri muutos on taas saanut itseni miettimään teenkö töitä turhaan. Poikaystäväni jätti minut, mutta olemme yhdessä miettineet pitäisikö palata takaisin yhteen. Mielialan vaihtelut on helppo huomata diabeteksen hoidossani. Kyseinen poika antaa toivoa paluusta parisuhteeseen, mutta vetää sanansa takaisin useita kertoja sanomalla esim, ettei uskokaan että siitä tulisi mitään. Takaiskut aiheuttavat sen, että saatan jättää pistämättä, koska ajattelen, etten jaksaisi elämää 😭

Pitkäaikainen verensokerini oli viime mittaamalta 14,6 joten lisäsairauksien riskit ovat jo hyvin suuret… Normaali pitkäaikainen verensokeri on 7,5 luokkaa.

Joten löytyisikö joltain omia tarinoita parantumisesta tai kamppailusta hoitoväsymyksen kanssa? 😯🗯️