Kerron nyt mun tosi jännittävän tarinan. Lähinnä itseni takia, jotta ees vähän selkiytyis hommat. Olen 20-vuotias nainen. Rohkaistuin ja menin ysillä (5v. sitte) kertomaan opelle vuosia jatkuneesta kiusaamisesta. Siihen loppu se, ainakin melkein. Mut siit ei nyt oo kyse. Rohkaistuin sitte vähä lisää ja menin puhuu terkal mun oudoista oireista.…

Hei. Olen 15 täyttävä flikka etelä-pohjammaalta. Nyt on alkanut taas olo mennä matalaksi monestakin syystä. Pohjustetaan tätä ’tarinaa’ hieman. En tunne enää biologista isääni. En ole tavannut kymmeneen vuoteen. Minulöa on kaksi pikkusiskoa, joista nuorimman isän kanssa äiti on naimisissa. Meistä keskimmäisen isä ammuttiin ennenkuin lapsi ehti syntyä. Äiti ja…

Olen 17 vuotias tyttö ja olen aika yksinäinen ja tosi moni asia painaa tällä hetkellä mieltäni. Minulla itseasiassa ei ole muita kuin äiti ja poikaystävä kenen puoleen kääntyä. Koulussani sattui hetki sitten puukotus ja se toi mieleen paljon asioita menneisyydestä. Perheessäni on sattunut kaikenlaista. Äitini oli hetki sitten sairaalassa sillä…

Olen menettänyt kaiken mitä on. Rakkaus katosi ja tilalle tuli alkoholi, lääkkeet ja ahdistus.. ajatus siitä ettei enää tarvitse mitään tehdä nyt kaikki on ohi. Kaikki tuntuu merkityksettömältä eikä ole ajan tajua tärkeät asiat unohtuu ja painetta tulee vaan lisää. Ajatus itsemurhasta ilman että edes lääkäristä on apua.. olis niin…

Mulla on ongelma. Silloin kun suutun, menetän täysin itsehillintäni. Yleensä tämä tarkoittaa että alan satuttaa henkilöä joka saa minut suuttumaan, yleensä jompaa kumpaa pikkusiskoistani. Saatan oikeasti lyödä, potkaista tai tukistaa todella kovaa. Koska tämä johtaa aina vartin puhutteluun ja rangaistukseen vanhemmiltani, olen yrittänyt vähentää sitä, mutta se ei onnistu. En…

Kirjoitan tähän alkuun pienen pätkän päiväkirjastani ”En pyst nukkumaan.. Ja siitä tietää miten paskasti asiat on jos mä en saa unta ! Mä vaan itken kokoajan, jotenki äkkii tulee vaan sellanen olo et nyt tarvittais ehkä muutama kyynel ja lopulta huomaan et oon itkeny kohta tunnin hysteerisesti enkä pysty lopettaa..…

Niin, enää tunti siihen että äiti lähtee töihin ja oon yksin. En jaksa enää, kaikki on käyny liian raskaaks. Maailmassa on liian paljon pahaa, ihan liian paljo.

Moi, oon 19-vuotias lukiolainen, ja tuntuu ettei mulla oo edes oikeutta kirjottaa mun ongelmista tänne, kun en osaa päättää oonko sairas vai en yms. mutta olo on joka päivä paha: stressaantunu ja lamaantunu. Mulla ei oo kavereita tai ihmisiä joille haluaisin puhua, enkä luota kehenkään. Koulussa välttelen kaiket päivät inhottavia…

Alan olla jo neuvoton! Isä ja äitipuoli riitelevät vähän väliä. Milloin minusta milloin veljestäni milloin elämästä yleensä! Ja aina riidan aloittaa äitipuoli.. hän ei tunnu olevan lainkaan tyytyväinen elämäänsä kanssamme ☹️ he tappelivat jouluna ja tänään (kun kirjoitan tätä) uudelleen.. alkaa ärsyttämään tämä jatkuva kireys ja pahaolo joka kotonamme vallitsee.…

Maanantaina 3.3.2014 klo 18-20 puhumme kevään ensimmäisessä Rikkinäiset-keskusteluryhmässä vanhempien erosta. Vanhempien ero voi vaikuttaa elämääsi voimakkaasti ja vaikeista tunteista on hyvä puhua ääneen. Tule keskustelemaan siitä, millaisia tuntemuksia vanhempien ero sinussa on herättänyt ja miettimään keinoja oman tilanteen parantamiseen. Kenties juuri jonkun toisen ryhmäläisen kertomus tuntemuksistaan voi helpottaa omaa oloasi.…