Mulla on ongelma. Silloin kun suutun, menetän täysin itsehillintäni. Yleensä tämä tarkoittaa että alan satuttaa henkilöä joka saa minut suuttumaan, yleensä jompaa kumpaa pikkusiskoistani. Saatan oikeasti lyödä, potkaista tai tukistaa todella kovaa. Koska tämä johtaa aina vartin puhutteluun ja rangaistukseen vanhemmiltani, olen yrittänyt vähentää sitä, mutta se ei onnistu. En voi lopettaa sitä, joten suuntaan sen muualle. Tämä tarkoittaa että vihaisena sulkeudun huoneeseeni ja satutan itseäni. En viiltele tai mitään sellaista, mutta saatan esimerkiksi raapia itseäni kovaa, purra itseäni tai lyödä päätäni seinään. Tämän jälkeen yleensä hajoan ja alan itkeä hysteerisesti. En ole kertonut äidilleni, koska hän reagoi tällaiseen aina raahaamalla minut terapeutille tai psykologille, mikä ei ikinä auta. Viimeksi kävimme perheterapiassa vanhempieni eron vuoksi ja se vain pahensi oloani. Äiti hokee etten saisi aina hermostuessani sulkeutua huoneeseeni, mutta jos jään muiden seuraan, satutan jotakuta. Jos riitelen äitini kanssa ja joudun hysteeriseen tilaan, hän ei anna minun mennä muualle vaan pakottaa jäämään kuuntelemaan. Olen yrittänyt sanoa etten pysty kuuntelemaan, mutta hän vain hokee että lietson itse itseni tilaan jossa kuunteleminen ei onnistu.

Tämä on kamalaa. Olen niin täynnä agressiota että jotakuta on pakko satuttaa, ja koska se ei voi olla pikkusiskoni, se olen minä itse. Haluan että tämä loppuu, mutta minulla ei ole keinoja lopettaa tätä.