mä en tiedä mistä mä edes aloittaisin, on niin paha olla nytkin ☹️ no ensinnäkin, mut on adoptoitu pienenä syynä isän kuolema ja äidin alkoholismi. muutin uuteen perheeseen yhdessä isoveljeni kanssa. alussa kaikki näytti ihan hyvältä ja sillai, kunnes perhe-elämään tuli lyömistä, tukistamista ja piiskaamista, sitä jatkui pari kolme vuotta,…

Moi!Olen ihan uusi täällä ja tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne jotakin. Pohujustetaan tätä mun tekstiä vähän. Minä ja perheemme olemme asuneet jonkun aikaa yhdysvalloissa, kun olin nuori (olin siis 4-8v kun asuttiin sielä ja nyt olen 16v). Sielä kiertelimme maata ja asuttiin hotelleissa ja toisten perheiden luona. Yhdessä…

Hirvittävä väsymys ollu kohta viikon. Ahistus pahentunu jatkuvasti. Joka päivä tekee mieli itkee eikä oikee pysty. Kai pitäs valottaa tai pikemminki purkautua… Miulla masennus alkoi varmaan reilu vuosi sitten, lukion alettua. Silloin viiltelin itteeni ja harkitsin, yritinkin, itsemurhaa. Nohh, kaikki erinäisten asioiden takia paljastu vanhemmilleni, ja päädyin eka koulupsykologille, ja…

Moi, oon ehkä jotumassa nenämahaletkuun ;/ terkan mielestä en syö tarpeeks ja mun BMI on jo alle sen 18,4 eli oon alipainonen ja mun paino laskee ja laskee vähitellen mutta mää tosiaankin haluan laihtua!! niin haluaisin tietää minkälaista siellä on! olisin kiitollinen jos kertoisit esim: – Miten se laitetaan? –…

en mä tiedä, oonko ihan sopiva kirjoittamaan tänne nuorten foorumiin, kun oon jossain aikuisuuden ja nuoruuden välillä. joka tapauksessa tuntuu, etten jaksa enää mitään. opiskelen korkeakoulussa enkä oo saanut tänä syksynä oikeastaan yhtään mitään tehtyä. jätän kaikki kurssit kesken ja lintsaan puolet koulusta. vapaa-ajat makaan kotona odottaen kuolemaa. mä en…

En edes tarkalleen tiedä mistä kaikki alkoi. Kai se on kasvanut sisälläni niistä päivistä jolloin vain itkin itseni uneen. Olin liian nuori hylättävksi. Minut sivuutettiin. Jätettiin syrjään. Olinko sitten muiden silmissä tarpeeksi vanha selviämään ilman kunnon huomiota? Sitä en tiedä. Tahdon edelleen takaisin sinne mistä kaikki alkoi. Olisin ottanut oman…

Olen täällä taas. Viimeksi kirjoittelin tukinettiin joskus vuosina 2004-2005 tai jotain sinne päin. Silloin olin toipumassa hankalasta parisuhteesta (tai ehkä ennemminkin suhteista). Ehkä osa niistäkin jtuista ja varsinkin peruskoulussa tapahtunut koulukiusaaminen vaikuttavat edelleen jossain taustalla, vaikken niitä päivittäin ajattelekaan. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että kaikki kaatuu päälle, enkä pysty…

Aloin kesän aikana seurustella ja elämäni hymyili nyt kuitenkin kaikki on mennyt päin mäntyä! Poikaystäväni on tukemassa minua ja haluaa auttaa, että oloni paranisi. Vanhempani ja ystäväni ovat tukena. Mutta aina kun alan selittää olostani jollekin he ymmärtävät sen väärin ja yrittävät antaa neuvoja, mutta oloni vaan pysyy samanlaisena. En…

Kun minun täytyy tehdä asioita joissa tiedän olevani huono (esim. jokin urheilusuoritus, kuten jalkapallo, tai joku akrobaattinen harjoitus, kärrynpyörä, käsillä seisonta tms.) alan tavallaan voida pahoin. Pelkkä ajatus epäonnistumisestani muiden edessä saa sydämen hakkaamaan, hengitys tihenee ja alan hikoilla. Saatan alkaa jopa itkemään ja minua heikottaa. Joskus saan ottaa taukoa,…

Minua on yritetty auttaa. Opettajat luovutti, psykiatri luovutti, vanhempia ei ole pahemmin kiinnostanut. Onko se liikaa pyydetty, että haluaisin joskus halauksen, hymyn, ilman että minua syyllistetään, sanotaan, että ota itseäs niskasta kiinni. Haluaisi, että joku pitäisi kädestä, tulisi joskus käymään. Kertoisi minulle elämästään, istuisi vieressäni, kun voimat on loppu. Tulisi…