huoh. mitä ihmettä enää tekisi?

huoh. mitä ihmettä enää tekisi?

Käyttäjä pienikö_ongelma aloittanut aikaan 15.12.2008 klo 17:28 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä pienikö_ongelma kirjoittanut 15.12.2008 klo 17:28

Hirvittävä väsymys ollu kohta viikon. Ahistus pahentunu jatkuvasti. Joka päivä tekee mieli itkee eikä oikee pysty.

Kai pitäs valottaa tai pikemminki purkautua…
Miulla masennus alkoi varmaan reilu vuosi sitten, lukion alettua. Silloin viiltelin itteeni ja harkitsin, yritinkin, itsemurhaa.
Nohh, kaikki erinäisten asioiden takia paljastu vanhemmilleni, ja päädyin eka koulupsykologille, ja päädyttiinki sit menee ihan psykologille. siellä kävin pari kuukkauta kerran viikossa. asiat alko menee paremmin ja koin etten haluu siellä enää käydä. niinpä sitten lopetettiin siel käynti ja sovittiin et tuun syksyl viel ikäänku tarkistuskäynnille. oli siis kevät.
keväällä meni välit poikki yhen aikas tärkeeks kokemani ihmisen kanssa.
harkitsin tappavani itteni, mut päädyin sitte etten tee sitä.
kesä meni ihan suht kivasti. olin oikeestaan aika onnellinen, vaikken oikeestaa melkee lainkaa nähny ystäviäni tms.
syksyllä sit alko nyt taas koulu. ja eti lähti alamäki.
stressi, unettomuus, poissaolot, esiintymiskammoni, niiden asioiden salaaminen vanhemmilta… lopulta viilsin ranteeni auki ku halusin et ei ois tarvinnu paljastaa tätä kaikkee jakson lopussa vanhemmille.
nohh, ystävät sai suostuteltuu kuitenki päivystyksee paikkaa itteni, vaan sieltäpä ei päästettykkää pois, ku vanhemmat ei ollu kotosalla. niin sit vietin kolme päivää psykiatrisel osastol.
nohh, asiat palajastu toki siinä, ja oma olo helpottu huomattavasti.
toivoin et asiat menis paremmin seuraavassa jaskos.
sen alettuu meni vaan pari viikkoo, ja alko kaikki uudestaan. huolimatta siit et esiintymisistä miut oli koulussa vapauttanu, silti olin poissa tunneilta ja väsynyt ja huoh.
harkitsin itsemurhaa taas useeseen otteeseen.
pari kertaa melkein yritinkin. ystävät esti kaiken, en pystyny nääs tarpeeks pitää suutani kiinni.
kuitenkin loppuje lopuks yritin taas itsemurhaa. menin metssään ja vedin yliannostuksen. ystävieni ansiosta mua alettiin kuitenkin ettii ajoissa, ja en ehtiny kuolla alilämpöön mikä kuulemma ois ollu suurin riski…
tää kokemus tapahtu kolmisen viikkoo sit. ja soli niin hirvittävä kokemus itelle, että vannoin kaikille, myös itelleni, etten koskaan tekis enää moista.
niinpä en joutunut osastolle.

nyt ooon vaan taas niin väsynyt, niin väsynyt ja kyllästynyt ja pelkään tulevaisuutta ja kaikkee. ei jaksaisi millään. en kykene enää ystävilleni vannomaan etten mitään itelleni tekis.
haluisin vaan tästä ahdistuksesta eroon.☹️

tulevaisuus on niin pelottavaa ja pelkään etten jaksa enää kauaa. käyn kyllä psykologilla pari kertaa viikossa, ehkä meen psykoterapiaanki ens vuonna…
en vaan tiiä, en pysty siellä koskaan sanomaan varmaan tästä nytkin olevasta pahasta olosta ☹️

mitä sitten voisi tehdä, voisko tää olo vaan kadota ajan myötä vaivaivai….🤔

Käyttäjä --kamikaze-- kirjoittanut 15.12.2008 klo 22:21

Hei pienikö_ongelma!🙂🌻
Oletko harkinut, että kirjottaisit ahdistuksestasi ylös paperille ja antaisit sen terapeutilles? Voisi olla helpompaa kun sinun ei tarvitsisi itse kertoa vaan se lukisi valmiina paperilla. Tai jos sanot terapeutillesi että kävisi täällä lukemassa topiikkisi?
Tsemppiä sulle ja toivon sinulle kaikkea hyvää!🙂👍🙂🌻