Minusta tuntuu siltä, että jotenkin elämäni on suurelta osin valunut kuin viemäristä ja olen vain katsonut vierestä. Sitä sanotaan, että kohta se on jo aikuisuus edessä, mutta minusta tuntuu siltä, etten oikeastaan tiedä, mitä sitten on olla nuori. Tuntuu, kuin jotain tärkeää olisi viety pois. En osaa sanoa, mitä tulisi…

Synnyin toisena, ja viimeisenä. Minulla on isoveli, joka on siis esikoinen. Hän on aina ollut menestyjä, ja hyvä koulussa, millä meitä lapsia silloin kymmenisen vuotta sitten mitattiinkin. Itse olin hyvin huomionhakuinen, ärsyttävä, ja puhevikainen pullukka. Koulussa en viihtynyt, enkä oikein osannut sopeutuakaan. Kun veljeni sai kiitettävät lopputodistukseen, minulla kiilteli vähän…

Seurusteltu on tässä kuussa 1½vuotta.Melkoisen pitkä aika,olenhan minä vasta 16v ja poika 18v.Alussa epäilin aloittaa seurustelua koska edellisestä jutusta oli todella paha maku suussa.Meinasin kieltäytyä mutta onneksi järjenhiven oli tallella,sillä olisin kävellyt onneni ohitse.Nyt on alkanut ahdistaa pahasti koko juttu.Poika on ihana,antaa mennä jos on menoja(bileitä,kavereita ym)ja hellii.Olen ihminen joka…

.. sairas☹️ Masennus on kalvanut minua pitkään, ja nyt olen vuoden ollu miehen kanssa joka ymmärtää ja tukee minua. Näemme vain kerran vuodessa, ainakin tähän asti. Mutta, häntä häiritsee etten osaa puolustautua tai sanoa mitään jos minua ahdistellaan. Hän kuuntelee minua tuskissaan kun kerron mitä taas kävi, ja nyt en…

Eli mulla on ollu tosi vaikea lapsuus, tärkeitä ihmisiä kuollu. isällä alkoholiongelma, väkivaltaa yms.. On ollu jo pari vuotta sellasta et välillä on tosi vaikeeta, väil tuntuu et kaikki alkaa menee paremmin.. Nyt tuntuu et kaikki on tosi huonosti. Koulunkäynti ei kiinnosta, en oo ollu parii viikkoo koulus. Jäin kiinni…

Ihan turha juttu mutta laitoin silti. Musta on jo syksystä asti tuntunu melko vahvasti että olisin masentunut. Olen jopa täällä tukihenkilön kanssa jutellessa saanut kehoituksen mennä tarkistamaan sen. Muutaman kerran minun pitikin antaa ensin terkkarille kirje mutta ajattelin että olisi parempi antaa se kuraattorille. Kuraattori on vain pari päivää viikossa…

Olen huomannut, että oikeastaan minulle ei ole ketään, joille puhua ajatuksistani, ahdingostani tai jolta hakea apua, kun siltä tuntuu. Olen käynyt kuraattorilla noin vuodea (salaa vanhemmiltani), mutta oikeastaan se ei auttanut tippaakaan – varsinkaan kun koko homma jäi kesken kun kesäloma alkoi. Perheessä ei ole ketään jolle haluaisin tai kykenisin…

Olen tässä alkanut miettimään että mistä sitä apua voisi hakea, jos joku päivä saisin kerättyä rohkeutta siihen. Terkkarille tai kuraattorille, kenellekkään koulussa en mene kyllä juttelemaan, niin pimeää porukkaa kaikki. Mutta mistä olette itse saaneet apua?

Viimeaikoina on ollut kauhean vaikeaa kun olen ollut jonkun muutaman kuukauden joistain typeristä syistä masentunut eikä oikein huvita lähteä mihinkään. Tunnen itseni asiassa kuin asiassa huonommaksi kuin muut ja pelkään aina että oikeasti kaikki kaverini halveksuvat ja nauravat minulle selkäni takana. Tästä syystä olen usein hiljainen ja vähän poissaoleva joten…

Kyllä, uskosta saa todellakin voimaa! Varsinkin Raamatusta psalmit on hyviä, kun ahdistaa. Ja sananlaskujen kirjaa on muuten vaan hauska lukea. Ja olet oikeassa, voi turvata Jumalaan, koska hän ei hylkää. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mitä ahdistuneempi ja masentuneempi olo, sitä lähempänä Jumala on. Jumalassa parasta on juuri se, että…