Ahdistusta aiheesta sekä aiheetta

Ahdistusta aiheesta sekä aiheetta

Käyttäjä kaaakao aloittanut aikaan 13.06.2009 klo 14:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä kaaakao kirjoittanut 13.06.2009 klo 14:17

Viimeaikoina on ollut kauhean vaikeaa kun olen ollut jonkun muutaman kuukauden joistain typeristä syistä masentunut eikä oikein huvita lähteä mihinkään. Tunnen itseni asiassa kuin asiassa huonommaksi kuin muut ja pelkään aina että oikeasti kaikki kaverini halveksuvat ja nauravat minulle selkäni takana. Tästä syystä olen usein hiljainen ja vähän poissaoleva joten ei ihmekkään ettei seuraa paljon enää kaivata. En tiedä miten pääsisin eroon tästä huonommuudentunteesta. En ole myöskään kovin hyvä koulussa/lukemaan, ehkä vähän laiskanpuoleinenkin ja tunnen olevani vain kamala pettymys äidilleni. Että minusta on vain haittaa huolta ja häiriötä kaikille jotka ovat tekemisissä kanssani. En oikein osaa puhuakkaan tästä kellekkään kun en usko että moni ymmärtäisi tai olisi kiinnostunut minun masennuksistani. Reaktio olisi varmaan tätä luokkaa: ”Miksi MINULLE kerrot…?”
Tämä kuulostaa varmaan hassulta, mutta pelkään pimeää aivan kauheasti. Minulla on hirveä mielikuvitus ja hereilläollessakin pimeässä tai muuten minua pelottavissa paikoissa se tuottaa kaikenlaisia hirveitä ja sairaita mielikuvia ja ahdistun kauheasti. Olen yrittänyt sanoa siitä mutta minua pidetään lähinnä outona / huomionhakuisena, eikä yksinjätetyksi tulemisen tunne auta kyllä yhtään pelon keskellä.

Muutama päivä sitten tuli vielä uusi isku, sairaalasta tuli tieto että mummoni kuolee pian, tästä varmaan päivän tai parin sisällä. Mummi on ollut koko ikäni lähelläni paljon ja on minulle hyvin tärkeä ja olen ollut myös mummille rakas. Oli tarkoitukseni käydä äitienpäivänä katsomassa mummia mutta olin kauheassa flunssassa enkä voinut tietenkään mennä silloin sairaalaan tartuttamaan mummia ja muita. Sitten se vähän unohtui se vierailu ja sen jälkeen kävin ensimmäistä kertaa eilen katsomassa mummia. Sillä ei enää silmätkään liikkuneet ja se oli happilaitteessa, puhumaan se ei pysty ja ruokaa tai nestettä se ei ole saanut maanantain jälkeen. Ei reagoi puheeseen eikä tunnista. Toissapäivänä oli vielä tunnistanut. Menin liian myöhään. Näky rakkaasta mummista siinä kunnossa oli niin järkyttävä etten voinut katsoa sitä edes minuuttia pidempään, itkin vain kun näin. Äiti on oikeastaan ainoa jonka kanssa voisin keskustella aiheesta (ei isää, yksinhuoltaja) mutta sen on ollut aina vaikea puhua suruista tai mistään kovin syvällisestä minun kanssa, joten se olisi turhaa. Tuntuu kauhean tyhjältä.

En tiedä onko tähän edes mitään sanottavaa kellekkään, kiitos että sain kuitenkin kertoa jossain tästä. Se tuo ainakin vähäsen helpotusta.

Käyttäjä kaaakao kirjoittanut 15.06.2009 klo 20:33

No, nyt mummokin sitten sulki silmänsä. Tyhjä olo jota en voi edes sanoin kuvailla.

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 16.06.2009 klo 11:24

Hei kaaakao!

Viestiisi ei ole vielä vastattu, mutta tiedäthän, ettei se johdu siitä, ettei kukaan välittäisi. Joskus vain ihmiset eivät tiedä, mitä sanoisivat, tai ovat väsyneitä aivan kuten sinäkin.

Toivon sinulle paljon voimia kestää mummosi menetys. Se, että menetys koskee sinuun, kertoo, että olet lämmin, herkkä ihminen. Itke jos itkettää. Sinulla on oikeus suruaikaan. Vielä jonain päivänä olet iloinen siitä, että elämässäsi on ollut niin hieno ihminen. Häneltä olet oppinut tärkeitä asioita. Isoäitisi ei enää kärsi sairaudestaan, mutta läheiset kaipaavat häntä. Menetyksenne voi lähentää sinua ja äitiäsi toisiinne, jos annatte niin tapahtua.

Kirjoita tänne tuntemuksistasi, jos siitä on sinulle apua. Tämä on turvallinen paikka vaikeidenkin asioiden käsittelyyn.

Käyttäjä Blohy kirjoittanut 16.06.2009 klo 12:19

Osanottoni, kaakao!! ☹️

Se mitä kirjoitit siitä kuinka tunnet, ja se, ettei ole henkilöä, jolle kertoisit tunteistasi
kuulostaa erittäin tutulta. Et todellakaan ole yksin näiden asoiden kanssa, ja jaat tunteesi
varmasti todella monen tukinet-palstavierailijan kanssa. Tuli vain mieleen, että oletko
yrittänyt kirjoittaa henkilökohtaiseen nettukeen. Löydät varmasti tältä sivulta jostain oma
kanava - osuuden. Itselläni nettuki toimi sellaisena "välikätenä" näiden asioiden
ympärillä, minkä ansioista olen alkanut voimaan paljon paremmin. Olo on sellainen, ettei
tällaista olisi aikasemmin osannut kuvitellakaan odottaa 🙂

Voimia sinulle!! 🙂🌻