Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Oli muuten tosi hiljaiset Venetsialaiset. Jostakin kaukaa kuului kaksi paukkua. Yes! Jokohan ihmiset alkaa viisastua?
Vika päivä Elokuuta. Huomenna Syyskuu. Otettiin Heavenin kanssa tunnin ulkoilu kerrasta vaikka huomenna pitäisi olla lämpimämpää. Nyt oli vain +15. Ilman takkia kärvistelin ja tuli kyllä oikeasti vilu.
Tuntui aamulla totisesti syksyltä, kun oli nähnyt kamalia lumituisku painajaisia. Lumi oli märkää ja sitä tuli vaakatasossa. Varovasti avasin verhoja, ettei vaan oikeasti olisi valkea maa. Eipä ollut, mutta vain +3. Nyt päivenmällä vähän aurinko paistaa, mutta ei kauhean lämmin enää ole.
Tuli varmaan sammakoita suusta, vaikka ei käynyt edes mielessäkään, että taustalla olisi sairaus. Tuttu kaupan kassa oli todella pukevan lyhyet hiukset laittanut, jotka nuorensi 10nillä vuosilla. Kehuin sitä hänelle. Sitten hän sivulauseessa totesi, ettei talvella ollut yhtään tukkaa. Kyllä minua nolotti, olisin halunnut anteeksi pyytää, mutta tuntui, että olisin mahdollisesti pahentanut asiaa. Kampaus todella sopi hänelle ja minusta on mukavaa sanoa ihmisille hyviä asioita. En minä pahaa tarkoittanut. En edes osannut ajatella sairautta. Oli henkilö niin terveen näköinen muuten. Pitäisi alkaa suitsia suutaan, mutta kun minulta aina lipsahtaa tuollaisia ja ajattelen, että olisi ihanaa, jos joku minullekkin sanoisi jotakin hyvää. Heh, parasta on kun kehutaan katteja. Jestas, että siitä pullistelen, että saumat ratkeaa paidasta. Ja samalla tietysti kehun koko kattisuvun. Ja vaikka Eeros ei ole minun hänetkin kehun.
En ymmärrä tätä Usassa mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa. Kuinka sellaisen annetaan vain jatkua, maailman johtavassa maassa? Tuntuu, että joka viikko uutisoidaan uudesta tapauksesta. Me ihmiset olemme aivan yhtä tärkeitä rotuun, sukupuoleen tai uskontoon kuulumatta. Mihin kaikki vielä johtaakaan? Mielenkiintoista tuoko tulevat pressanvaalit asiaan muutosta? Entäs tämä myrkytys, hermomyrkyllä Venäjän puolella? Aivan uskomatonta touhua näin Suomalaisen näkövinkkelistä. Ja se korventaa, että Jokerit tuomittiin häviämään eilen se ottelu, jonne eivät lentäneet?! Oikeutta kehiin, ottelua olisi voitu siirtää. Mörkö on yhä sankarini.
Saas nähdä aukeaako taivaan portit kohta, kun niin pikimustia pilviä taivas täynnä. Syksy etenee.
Pitäisi jaksaa olla aina valmiina tukemaan ja olemaan samaa mieltä. Ja samalla ihmetellä pitäisikö tehdä jotakin uhkauksille lopettaa elämänsä? Kyseessä aikuinen ihminen, joka ei asu yksin. Ja jolla jollakinlainen yhteys mtt. Pitäisikö ottaa yhteyttä perheeseen ja sanoa millä uhkailee vai rikonko toisen luottamuksen? Mikä on se raja, jolloin pitäisi tehdä jotakin? Ja olenko minä vastuussa, jos tekee jotakin? Kuinka oman mielipiteensä kertoo minulle ja mikä on se todellinen totuus asioista? Kun ei se minunkaan elämäni ole herkkua. Master oli juuri saanut kohtauksen ja olin huolesta suunniltaan. Tuntuu, ettei voimat riittäisi tuon saman uhkailun kuuntelemiseen, jota jo vuosia saanut kuulla. Pitäisikö olla yhteydessä mtt huomenna? En tiedä hänen sotuaan ja ottaisivatko vakavasti? Minullakin on oikeus väsyä ja omiin ongelmiin kaiken tapahtuneen jälkeen. Mutta, kun ihminen nollaa täysin minulle tapahtuneen ja kuinka lähellä olin kuolla, ilman sitä yrittämättä. Itse minun täytyy traumani kantaa, en voi uhkailla itsemurhalla aina, kun tuntuu huonolta. Joo, olen itsekäs paska, kun en jaksa tukea. Mutta, jos hänellä paha paikassa johon palasi takaisin, miksi ei muuta pois? Eipä näytä omaisistaan välittää, ainoastaan itsestään.
En sitten tehnyt mitään, koska muutama tunti tuosta uhkailuista oli kuin mitään ei olisikaan ollut? Taisi olla huomionhakemista? Ikävältä tuntui silti ja avuttomalta.
Sataa oikein urakalla. Niin on syksyistä jo. Kuistilla vaan ulkoiltiin Heavenin ja Eeroksen kanssa. Mitä enenpi katselen Eeroksen parantumassa olevia arpia sitä vähenmän uskon niiden tulleen tappelussa toisen katin kanssa. Taisi olla susi asialla. Niitä on täälläpäin liikkeellä. Onneksi haavat jo ruvella ja ei näytä tulehtuneilta.
Ei ole Suomi enää mikään lintukoto. Eilen kaksi suurta juttua oikeudessa ja tänään ehkä vielä noitakin kamalampi. Jaksan aina ihmetellä mikä laukaisee ihmisessä tuollaisen mustuuden, että on valmis viemään henkiä? Oliko saanut mitään apua? Eikö kukaan huomannut, ettei asiat ole hyvin? Vai osasiko vain päällepäin vetää niin hyvää roolia? Minä en ole oikea ketään tuomitsemaan, mutta tuntuu niin kauhealta, kun joka paikassa maailmassa alkaa kaikenlainen tuho vaan lisääntyä. Mihin kaikki vielä päättyykään? Vai onko tämä kenties vain osa tietä maailmanloppuun? Kukapa tietää.
Syksyistä ulkona, synkkää ja sateista. Saisi jo aloittaa haravoinnin, mutta taitaisi olla itsensä kiusaamista, kun suurin osa lehdistä vielä puussa.
Heaven vaan urheana meni sateeseen rouskuttamaan ruohoa ja sitten katsoi minua tyyliin sinun syy, kun kastuin..
Olipas uskomatonta taas postissa. Kysyin kirjettä lähettäessäni, että on varmaan tällä viikolla perillä? Ei ole, mutta jos maksan lisää, jonkin plusmerkin niin on perillä. Uskomatonta rahastusta postilta. Ennen kakkosluokan kirjekkin oli kolmessa päivässä perillä. Ykköskirje seuraavana päivänä. Ja ennen posti jaettiin 5 päivänä viikossa, aina ennen 13.30...nyt tiistaisin ei jaeta ja posti, joka jaetaan autolla saapuu illalla n 19.30. Miten tämä selitettävissä? Mitä jakajat tekee päivän? Pelaa korttia vai? Ja posti ihmettelee, miksi ihmiset ei enää lähetä kirjepostia..niinpä..
Kyllä on satanut urakalla ja sataa yhä. Illalla ukkonen rähjäsi ihan lähellä melkein tunnin. Monta salamaakin näkyi. Ukkonen on minulle kauhistus ja tekee kauhean levottomaksi.
Syksy tuntuu lähenevän vauhdilla, mutta eikös ensi viikolla pitäisi taas tulla lämpimämpiä päiviä? Nyt vain +10 mittarissa. Vielä en ole sukkia laittanut jalkaan. Mukamas taistelen niin syksyä vastaan, heh.
Eeroksella jäi hampaaseen kiinni sellainen kissojen herkkutikku ja ajattelin jo, että mitä teen. Hirvitti laittaa käsi suuhun ja vähän liikuttaa sitä osaa, joka näkyi ulkopuolella. Ajattelin, että jos rouskauttaa sormen poikki, mutta ei meidän Eeros..on niin lempeä ja kiltti ja ymmärsi, että yritin vain auttaa.. Kuivasin turkkia pyyhkeellä, kun oli kaatosateessa meille lähtenyt. Eeros on kuin perheenjäsen.
Huikeaa, kuinka kosketti syvälle taas sydämeen kattien touhut. Olimme Heavenin kanssa ulkona ja Eeros oleskeli meidän kanssa. Rupesi kuulumaan tuttu helinä. Martta katti oli tulossa puhuttelemaan meitä häntä pystyssä. Martalla on kaulapannassa kilikello, mikä ihan hyvä asia. Saa linnut pienen varoajan, että Martta lähellä. Vaan Eeros kiipesi kiven päälle Heavenin viereen. Ei uskaltanut Martta tulla puhuttelemaan minua. Selkeästi Eeros vartioi Heavenia. Sitten vasta jatkoi matkaansa kotia kohti, kun ei Marttaa kuulunut eikä näkynyt.
Ihanan romanttista, oih.
Pikkutikka on ilmestynyt pihapiiriin. Laitoin kourallisen pähkinöitä tarjolle. On niin ihanaa seurata niiden touhuja.
Pihalla olisi jo haravoitavaa, mutta en aloita vielä. Viikonlopun sataa vettä, niin varmaan tippuu lisää lehtiä maahan.
Menee aivan kylmiä väreitä selässä, kun tajuaa millaiset aistit Heavenilla on. Hän nukkuu minua lähempäänä, kuin isänsä Master. Viime yönä 1,20 heräsin, kun Heaven aivan armottomasti minua herätteli. Oli vatsan päällä ja leipoi tavanomaista kovenpaa ja kehräsi. En olisi millään jaksanut nousta, mutta ei vaan hellittänyt millään. Nousin ja tarkastin, että ruokaa oli, toiletista pisun korjasin. Neiti vaan tuijottaa minua silmiin. En tiedä mistä tuli mieleen mitata verensokeri, en kokenut oloani mitenkään huonoksi. Olipas alhaalla. Piti ottaa tuoremehua, että nousisi. Siihen asti Heaven nökötti vieressä tarkkailemassa minua.
Menin sitten maate ja sanoin Heavenille, että kaikki hyvin mene nukkumaan ja kuulin, kuinka hän hyppäsi keinutuoliin nukkumaan.
Olen kuullut, että koirat vaistoavat matalan verensokerin, mutta, että Heavenkin. Ei sitä suotta kerrota Pyhien Birmojen legendaa. Löytyy ainakin kissojen sivustolta. Nyt kyllä tasan allekirjoitan, ettei minun katit ole mitä vaan katteja, vaan heille on annettu muitakin voimia. Hakivathan he minut koomasta ja varmasta kuolemasta takaisin elämään.
Olen miettinyt kovasti mitä haluaisin sanottavan, kun minut siunataan hautaan. Toivoisin jonkun mainitsevan, kuinka paljon rakastin luontoa ja sen eläimiä ja etenkin kissoja. Ei minussa varmaan mitään muuta hyvää ole?! Pitkään mietin mikä on minun elämäni kappale? Tyhmä minä...kävin läpi kotimaista tuotantoa, ei löydy. Ulkomaisesta se löytyy Linkin Parkin NUMB.
Olin hiukan aktiivinen ja keräilin talvisäilöön kaikki koristehärpäkkeet puutarhasta. Jos se kauhea myräkkä iskee ke/to välisenä yönä, niin ei tarvitse miettiä, josko tuuli jonkin nakkoo akkunaan. Aivan hirveä työ tulee olemaan haravoinnissa, kun nyt jo piha täynnä hakosia. Ja kuinka paljon myrsky kiskoo lisää?! Pitää huomenna muistaa jo varmuudeksi viimeiset kukat nostaa kuistille ja kynnysmatot myös. Ikävää niitä olisi ojasta onKovasti siellä nytkin tuulee. Eilen uutisissa puhuttiin, kuinka västäräkit, punarinnat ja kurjet ovat jo muuttopuuhissa. En ole tiennyt, että västäräkki muuttaa Afrikkaan saakka.
Taunoa ei ole vielä näkynyt. Yleensä käy Ansan ja kesän poikaset näyttämässä, ennenkuin lähetvät ja Tauno jää talvileskeksi. Siilejä ei myöskään ole näkynyt kevään jälkeen. Olen kovasti kaivannut.
Pitäisi kohta tulla kippioven vai mikä nyt onkaan huolto. Olenkin jo kaivannut, kun välillä nitisee.
Oli Masterin pepunpesupäivä. Niin kiltisti antaa pestä. Sitten laitan vauvarasvaa peräaukon alueelle. Ei ukkokulta halua ulos, Heaven ulkoili hetken ja kerättiin pensaista terveiset.
Eilen koin taas erittäin vahvasti jonkun edesmenneen suojelevan minua ja elämääni. Johdattavan. Mietin pitkään, että pitäisi yksi huolto tilata..mietin, en saanut aikaan. Vaan sittenpä firma itse soitti ja tarjosi huoltotarkistusta. Kuinka osuikin juuri nyt, kun olin miettinyt asiaa? Ja kävi sitten jo huoltaja ja selvisi, että on todellinen vaara olemassa, jossa olisi voinut henki mennä huonoinmillaan. Mistä minä olisin moista edes osannut ajatella? Joku johdatti asioita. Tullaan korjaamaan asia tällä viikolla. Minua aivan paleli, kun tajusin, kuinka todellakin minua suojellaan. Ei asiat voi muuten selittyä. Huh.
Tänään meidän kurjet läksi muutolle. 20 kurjen aura. Kauheasti ne jutteli mennessään. Joka kevät he tulevat tuossa lähistöllä olevalle suolle kesäksi. Tuntuu aina yhtä haikealta.
Minun ihana orava ei juurikaan minua pelkää. Osaa käyttää automaattia ja tunnistaa minut. Kaikki minun perhettäni.
Ompas ollut kaikkien myrskyjen isoisoisosoisä.. Pahin ei osunut meille, onneksi. Ja toistaiseksi kaikelta tuholta vältytty. Tosin yhä puhkuu ja puhaltaa ja ei näytä laantuvan. Eilen klo 24 ajattelin, että nyt iski maailmanloppu niin kauhea raivo myrskyllä oli sateen kanssa. Meiltä ei edes sähköt katkenneet. Se kosteus ja ilmanpaine aiheuttivat suunnattomia kipuja raajoissa, jotka sitten valvottivat. Katit ottivat suht lungisti koko myrskyn.
Yhä vaan kovia tuulenpuuskia, vaikka aurinkokin hiukan paistaa.
Ystäväni 18v poika on kuollut. En tiedä miksi, koska en halua häiritä suruaikana. Olisin lähettänyt surukukkia, mutta eipäs onnistu, koska asuu vielä pienenmällä paikkakunnalla, jossa ei ole kukkakauppaa ja välimatka liian pitkä, että lähin kukkakauppa toimittaisi. Etsin jonkun kauniin kortin ja kirjoitan osaanottokirjeen siihen mukaan.
Täälläkin suunnalla oli koulut ja päiväkodit suljettuina hetken, kun poliisi luotiliiveissä etsi asemiestä. Tuntuu kauhealta, kun kaikki pahuus ja pelko lähestyy päivä päivältä maaseutuakin. Koskaan ei tiedä koska joku vetää haulikon esille. Minusta aseen saa aivan liian helposti.
Eilen taas oli suojelusenkeli todella lähellä. Taisi olla 1-2min kiinni, ettei se ollut minä, joka oli pienessä peltikolarissa. Enkeli minua viivytti ne minuutit.
Bensa-asemalla meinasi itkettää. Kaikki säiliöt joilla ennen kävin oli huppu päällä ja monessa luki mobiilitankkaus? Aivan kauheaa. Oli todella pieni piha remontin takia ja koita siinä kierrellä ja ihmetellä mistä ihmeestä tankkaan. Yhdessä ei lukenut mitään mobiilista, mutta oli visakortin ja mikähän se toinen oli..menin koittamaan ottaako pankkikortin vastaan..otti. Sitten piti osata valita millä summalla bensaa halusi. HUh..onnistui kuitenkin ja tankki tuli täyteen. Pikkuisen meinasi paniikki sitten kotona iskeä päälle. Jälkipaniikki. Voi minua.
Eilen aloittelin haravoimista, kun myrsky sirotteli hakosia nurmikon täyteen. En paljoa jaksanut, mutta ompahan aloitettu ja näkyviltä paikoilta siivottu. Meinasin jatkaa tänään, mutta niin kauheita tuulenpuuskia yhä, ettei mitään järkeä. Ensi viikolla varmaan tuulet rauhottuu. Toinen olkapää tuli niin kipeäksi, etten pysty kirjaa lukemaan/pitelemään käsissä. Jospa burana helpottaa, kunhan vatsa kestää.
Oli todella kaunis lintu varmaan itsensä satuttanut ja ei kyennyt lentämään. Ruskea, pullukka, vähän nyrkkiä isompi. Säälitti aivan kauheasti, mutta kuinka voisin pelastaa. Kunhan ei Martta huomaa ja saa helppoa viikonloppupaistia. Eeros ei onneksi ole kiinnostunut juurikaan linnuista. Minun katit ei myöskään, mutta en luottaisi, jos mahdollisuus iskee.
Västäräkki ei ole vielä muuttanut. Pomputteli tiellä etsien nokittavaa. Varmaan nämä tuulenpuuskat ei ole otollisia muutolle. Ei ole halloja ollut vielä, knokknok. Siilejä kaipaan, minne katosivat?