Tänään alkoi lintujen käräjät. Heh, tai millä nimellä kutsuisi sitä tuhansien lintujen ääntelyä ennen muuttomatkalle lähtöä. Vaihdellaan reittisuunnitelmia, kuulumisia kuluneesta kesästä, poikasista jne. Paljon on asiaa ja ei meinaa kuulla omaa puhettaan käräjöinnin läpi. Se on syksy alkanut virallisesti. Huomenna saattaa olla vastassa hiljaisuus, jos on ollut suotuisat lähtötuulet.

Kuulin ystäväni pojan kuolinsyyn ja tulevista hautajaisista ym. Surullista, aivan äärettömän surullista. Vetää sanattomaksi ja miettii kuinka vanhanmat selviävät kaikesta. Voimia toivon.

Eilen illalla ahdisti aivan kauheasti ja en vaan ymmärtänyt miksi? Oliko se, kun olin kaupalta kotiin ajelemassa niin jokin?????tuoksu tuli nenään ja koomamuisto meinasi tulla päähän. Ehdin yhdistää sen tuoksun, jota en osaa määritellä mikä se tuoksu oli siihen koomamuistoon. Ja samantien onneksi katosi päästä. Vähän vaarallista, jos ratissa alkaa oirehtia. Onneksi oli matala nopeus ja ei ketään lähellä, jos olisin sekaisin mennyt.

Josko tuo sitten illalla ahdisti? Onko loppuelämä todella tätä, että varoittamatta iskeytyy päähän muisto?

Joudun kohtaamaan entisen ystäväni, jota en ole tavannut yli kymmeneen vuoteen. Hiukan jännittää, muistanko ystävyydestä mitään vai vaan sen särkymiseen johtaneet tapahtumat? Yhä tunnen katkeruutta, koska kuvittelisin, että minulle olisi voitu kertoa asioiden todellinen tila, eikä vaan käyttää minua tavallaan, mikäs se oikea sana olisi, toisten hämäämiseksi? En ole salaisuuttaan paljastanut, enkä tule jatkossakaan sitä tekemään. Mietin vaan olisiko totuus jo alussa antanut aidonman ystävyyden? Kun samaan aikaan, kun ystävyys särkyi oli elämässäni kuolema. Ja ne yhdistettynä hajotti minut todella pahasti. Toki olen kasvanut henkisesti niistä ajoista kaiken kokemani jälkeen, mutta silti olen varovainen ja en tiedä kuinka suhtautua häneen.

Eerosta on ikävä. Ei uskalla tulla, kun ihmiset puuhastelleet pihahommissa. Eeros on kauhean arka poika. Kuulin, että aivan tässä nurkan takana oli päivänvalossa nähty susi kävelemässä vastaan. Yhä enenmän ajattelen Eeroksen haavojen olevan suden suusta, kuin kissatappelusta.

Eilen ilmestyi ruokintapaikalle pikkuinen iikka. Oli varmasti tämän kesän siilinpoikanen. Meni kerrasta Kitekat tölkki. Taisi olla nälkä pienellä. Pitää seurailla tuleeko tänään paikalle.

Aamulla kävin laittamassa haudat talvikuntoon. OLi hemmetin kylmä, vaikka +10. Tuuli oli hyytävä ja varmaan minullakin liian vähän päällä. Kuinkahan tarkenen, kun oikeasti talvi tulee?

Heaven minulle murisi ja koitti puraista, kun kynnen aivan kärkeä varovasti leikkasin. Master isukkia koko operaatio hirvitti.

Jotenkin ahdistaa ja väsyttää aivan kaikki. Varmaan eniten tuo kauheassa määrässä lisääntyvä koronatartunnat ja kuolemat. Kyllä se vielä tulee tänne maallekin, ihmiset niin piittaamattomia.

En ole koskaan nähnyt moisia rastasparvia, kun tänään. Satapäisiä laumoja. Istahtivat puutarhan nurmikolle hetkeksi niin oli aika karmaisevaa kun nurmikko ikäänkuin liikkui. Tuleekohan rastaat humalaan pihlajanmarjoista, kuten tilhet? Sellaisia kiemuroita lentelevät, etten ihmettele. Tulee mieleen Hitccokin leffa Linnut. Uusi nimi voisi olla Rastaat. Taitavat kohta lähteä muutolle ja tankkaavat ennen sitä.

Ei olla Eerosta kohta viikkoon nähty ja alkaa olla taas huoli. Kun se susihavainto tehty ihan lähellä ja keskellä päivää.

Sain hiukkasen syyshommia aloiteltua puutarhassa. Tuntuu heti raihnaisessa kropassa. Pääseeköhän huomenna sängystä?! Oli mukava ilma hommailla. Suht lämmintä ja tuuletonta. Kuitenkin syksyn aistii. Iso pieti vielä tekemättä, mutta jos joka päivä vähäsen jaksaisi hommailla. Pakko istua vähän väliä, mutta siinähän kyttääjät ihmettelevät. Eivät tiedä, kuinka pahasti olen invalidi. Kaikkea ei näy naamasta.

Pikku Iikka eilen tuli syömään. Ollaan jo kavereita. Tunsin ihan mahdottoman syvää hellyyttä, kun katselin häntä ja olisi tehnyt mieli ottaa kämmenelle. Mutta juttelin vain. Marttakin kävi tänään ja haaveili Masterin näkemisestä. Mutta ei Master noin kosteilla ulos lähde. Eerosta ei näy ja se huolestuttaa kovasti.

Ihastuttava syyspäivä. Tälläisen syksyn kyllä jaksaa, mutta kuinka kauhealla talvella sitten nakkaa. Vähän lisää puutarhahommia tehty. Oli aikamoinen yllätys, että yhdessä pensaassani, jonka nimeä en vahingossakaan muista, on suuri valkoinen nuppu vielä. Kukki todella kauniisti ja pitkään valkoisin kukin koko kesän.

Huomenna ollaan jo Lokakuussa, kauhistuttavaa. Ja joulu lähenee, joka minulle oikea ahdistuksen ja inhon paikka. Taisivat perua ne lämpöiset kelitkin ensi viikolta ja saapuu sade sateen perään. Kauan saatiinkin nauttia hyvistä ilmoista. Saa nähdä kummoinenko talvi tulee? Ne liukkaat jäätikkökelit on kaikkein kauheinta.

Ei näy Eerosta, ei kuulu. Iikkakin katosi vaikka hyvin syötin.

Sain unessa ennakkonäyn, joka koskee sukulaiskattia, mutta en voi kysyä omistajalta, eihän se ole totta. Se asia särkee sydäntä ja jotenkin jokainen puhelimenääni saa pelkäämään. Tätä se on karvakamujen kanssa.

Heaven kaipaa Eerosta aivan kauheasti. Ei ymmärrä miksi #plinssi# ei tule..

Olen huomannut, että joka päivä tulee ahdistusta, ilman, että osaan nimetä miksi? Kauan olikin rauhallista sielussa. Nytkö alamäki sitten saapui?

Kottikärryllisen haravoin pihalta, mutta sama kuin pissisi tuuleen..kun selkänsä kääntää on puu pudottanut saman verran lehtiä tilalle. Ei ole hallaa vieläkään käynyt, joka pudottaisi lehdet. Mutta eipähän tuuli lennätä noita lehtiä toisten pihalle.

Ensi viikollahan pitäisi sataa suht joka päivä, niin jää vähiin nuo ulkohommailut. Vaikka ei minua ole ennenkään sade haitannut, jos inspiraatio iskee.

Yksi mustarastas pyörii pihapiirissä, mutta ei niin lähellä, että tietäisin onko se meidän Tauno. Jotenkin pitäisin nuorempana?

Iski se korona, koronanvähättelijäänkin, joka pilkkasi toista maskin pitämisestä. Aika huonoon väliin tuli, kun vaalit näin lähellä. Silmiin osui joku otsikko, että olisi töissä koronasta huolimatta? Ihmettelen suuresti?

Jaa-a, meidän Heaven pääsi lehteen kilpailussa. En ole vielä nähnyt lehteä, kun posti jaetaan iltamyöhällä, etten tiä minkämoiset kilpakumppanit? Itse koen kunniana, että päästiin ehdokkaaksi.

Tänään tulee telkasta Katukatti Bob leffa. Näinköhän pystyn ilman kyyneleitä katsomaan.

Kaunis syysilma tänäänkin, viikolla sitten alkaa vesisateet.

Tulipas itkettyä sielun pohjalta Bobia. Sen verran annan negatiivista palautetta, että, jos ei ole kissaihminen ja ei ole perehtynyt koko tarinaan kokonaan, niin leffa ei varmaan aukene. Siinä oli nostettu esiin nk huippukohdat Bobin elämästä, mutta paljon tärkeää jäi näyttämättä. Mutta koskettava kokemus ainakin minulle. Lepää rauhassa Bob, sait kauniin elämän.

Sateinen päivä. Tuntuu tosi syksyltä, vaikka ei kauhean koleaa olekkaan.

Luulin, että minä olen perheeni pullistelija/ylpeydestä..mutta, kun näytin Heavenille kuvaansa ja kilpakumppaineitaan, niin alkoi neiti pullistella, ettei meinannut valjaisiin mahtua. Hehehe..Piti ostaa lehti marketista, kun ei vaan posti ole jakanut, vaikka olen tilaaja.

Aamusta saakka satanut ja tuntuu tosi syksyltä.

Masterkin halusi ulos lukemaan tyttöjen jättämät viestit ja kovasti se syksykin tuoksui tuulessa. Olen huomannut, että ilmavoimien lentoharjoitusten möykkä hiukan kammottaa Masteria. Eiköhän ne kohta lopeta Ruska harjoituksen? Heaven nautti kuistilla ulkoilusta, mitä suotta tassuja kastelemaan.

Vaikka jenkkipelle kuinka sanoo, ettei tarvitse covidia pelätä, niin minä pelkään. Joka päivä vaan tartunnat kasvaa. Ei ole tiedossa, että meidän kylässa olisi tartuntaa, vielä? Kuinka paljon ihmisiä vielä kuolee, ennenkuin epidemia nujerretaan?

Syksyä vaan, mitäs muuta.. Sateen tihkuinen päivä. Tuoksuu syksyltä. Sitkeästi muutama lehti syreenissä, niin ylhäällä, etten ylä riipimään. Ei tiputa, kun ei ole ollut halloja.

Nyt huomaa kuinka korona etenee ja ihmisiä alkaa pelottamaan, kun kaupassa oli myyjillä maskit. Mutta on se kauheaa, kun melkein 300 tartuntaa päivässä?! Olen edelleen sitä mieltä, ettei hallitus ole hoitanut asiaa hyvin. Keväällä liian aikaisin luovuttiin kaikesta ja nyt nähdään mihin se Suomen johti. Tuntuu naurettavalta se, että muutamalla tunnilla aikaistetaan ravintoloitten aukioloa ja anniskelua. Aivan, kun sitä tartuntaa ei voisi saada aukiolotunteina..En halua kuolla koronaan, siksi kiukuttelen noille, jotka ei yhtään piittaa tartuttaako vai ei. Itse en varmasti ole tartuttanut ketään ja pidän huolen annetista ohjeista. Käyn asioilla sellaiseen aikaan, kun vähän ihmisiä liikkeellä ja turvavälit helppoa pitää.

Menipäs kerrasta usko hallitukseen, pääministeriä myöten, kun eilistä uutisointia seurasi. Kansalle saa valehdella, kunhan oma elämä suojattu. Tarkoitan sitä, kun keväällä sanottiin, ettei maski suojaa..Nyt kuultiin, että oli sanottu noin siksi, ettei niitä olisi riittänyt kaikille.

Mikä on totuus? Ja mihin uskaltaa enää uskoa? On ollut muitakin aikamoisia sammakoita hallituksella, ei koronaan liittyvää..

Ja minä juuri ajattelin, kuinka paljon paremmin meillä on asiat, kuin Usassa, jossa  pelle jatkaa touhuaan ja kirjoittaa itselleen aivan uudet säännöt. Lupaa ilmaista korona lääkettä koko kansalle. Sepä olisikin paukku. Ei meidän Sale tuollaista kansalle lupaile.

Koronarokotettahan on luullakseni saatavilla jo tänä vuonna? Mutta ymmärrettävästi menee ensin terveydenhuollon väelle..Mutta kenelle loput? Antakaas, kun arvaan? Parenmille ihmisille, rikkaille ja öykkäreille, jota osaa pitää ääntä itsestään. Entäs riskiryhmät, ihmiset joilla heikko toimeentulo, jotka eivät uskalla taistella omasta oikeudestaan tai vaan kykene siihen. Tähän on maailma mennyt. Ei ole pelkkiä minun mielipiteitä vaan kaiken voi lukea mediasta. Kysyn vaan oikeutta heikonmille, jotka aina jää jalkoihin?

Huoh, niin synkän syksyistä. Sataa ropisee koko päivän.