Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Päivää kuvaa hyvin sana harmaa. Ulkona ja sisällä. Harmittaa jo valmiiksi, kun pitää aamulla koittaa saada aika tk. Suht mahdotonta päästä puhelimella läpi, pitäisköhän mennä luukulle? Ja jalkahoitajalle pitäisi soitella jos saisi aikaa. Jotenkin aina koen vaikeana tuollaiset puhelut. Stressaan kauheasti. Tyhmää, tiedän.
Siilityttö tuli taas illalla syömään. Aamulla oli paljon ruokaa vielä lautasella. Onko minulla kenties kilpaileva ruokkija? Vein jo ajoissa lautasen sinne. No, arvaahan sen kuinka kävi.. joku oli syönyt jossakin välissä melkein tyhjäksi lautasen. Pikkuisen epäilen, että olisiko PIerre ollut, kun en nähnyt iltapäivällä. Tänään tuli vasta kymmenen jälkeen. Yleensä puoli seiskalta.
Kylläpäs ollut haasteellinen aamu. Koitin aikani jonottaa puhelimella tk. Eipä innostanut. Lähdin sitten luukulle. Muuten hyvä, mutta sanoi ei aikoja. Kello oli vasta 9. Seuraava vapaa kahden viikon päästä. Ei naurattanut yhtään, mutta ennenkuin ehdin jatkaa voinnistani sanoi, että mennä ea ovelle, että hoitajat antaa kipupiikin. Pääsin sitten hoitajille, jotka kirjasi tietoni ja sanoivat, että lääkärin pitää konsultoida. Mutta on kiire, kun potilaita. Istu odottamaan tunti saattaa mennä. Aikani istuin ja välillä sanoivat ei ole ehtinyt katsoa lääkäri. Sanoin, että käytän omaistani kaupassa ja palaan. Vajaassa tunnissa palasin. Ei edistystä. Taas istuin odottamaan. Puolen tunnin päästä koputin ovelle, että sanon lähteväni kotiin niin pyysivätkin sisälle, että antavat piikin. Sain kaksi piikkiä. Molemmille puolille piikki. Alkaa olla siedettävä olo, mutta kestääkö tämä. Pidetään peukkuja.
Koko aulassa ei kukaan odottanut lääkärille pääsyä. Ihmettelen miksi olisi mahdoton päästä vastaanotolle.
No, näillä mennään. Muuta ei ole tarjolla.
Siilityttönen kävi taas illalla syömässä. Koko ajan lautaselle koitti myös nälkäinen harakka. Se siinä aina on.. jos ei kissat niin harakka vaanii lautaselle pääsyä.
Hyvää vappua kaikille. Juhlikaa kohtuudella. Munkki ja simalinja kuulostaa parhaalta. Maistui se munkki päiväkahvinkin kanssa hyvältä, kun pikkuisen uhmasin kohtaloa ja tein hommia. Lintujen ruokapaikkaa vähän siivosin. On vielä niin märkää ja kuraista, ettei juurikaan parane haravoida. Ja auton huuhtelin pahinmista kurista. Piti heti koittaa tehdä, kun on vielä kivuton olo. Ainakin vielä. Haluan uskoa, että eiliset piikit oikeasti auttavat pitkään.
+13 varjossa. Pikkuisen tuntuu jo keväältä. Taas hiukan siivousta kunnon mukaan, ettei taas ishias keksi iskeä.
Illalla ei siili käynyt. Olisiko säikähtänyt isoa harmaata kissaa, joka eksyi lautaselle maistelemaan. Toivotaa, että illalla ilmestyy.
Ei näy enää siilityttöstä. En taida viedä ruokaa tänään, harakan suureksi pettymykseksi. Eilen Martta katti kävi lautasella. OLi ihanaa nähdä, kuinka Martan turkki kiilsi ja oli pikkusen saanut painoa. Oli pitkään tyttönen tosi hunningolla ja ei enää ihan nuori kissa ole. Kävin vähän puhuttelemassa, mutta ei uskaltanut tulla tervehtimään.
Pierreä ei ole eilisaamun jälkeen näkynyt. Haluan uskoa, että olisi kotonaan? Aina huoli kuitenkin.
Aamulla kävin marketissa ja siivosin vähäsen. Sinitiaiset innostui pöntöstä jonka sain laitettua. Suht matalalle, mutta jos ei kissat huomaisi.
Pierre ilmestyi iltapäivällä kohta sen jälkeen, kun ihana Toffe tohveli oli hetken ollut minun ilona. Olin kaivannut Toffea pitkään. Ei uskalla Pierren takia käydä. Namitettiin vähän, kuin ennen vanhaan. Ennen Toffe kävi päivittäin. Asuu tuossa seuraavalla kujalla.
Voi, kun tuli suru, kun tuolla pihalla makasi kuolleena pieni hiiri. En tiedä miksi oli kuollut, oliko kissa leikkinyt? Kaiken elollisen tarpeeton kuolema surettaa.
No eilen en sitten vienyt siilille ruokaa, kun ei ole näkynyt. Illalla ilmestyi odottamaan ruokintapaikalle. Vauhdilla ruokaa lautaselle ja kiikuttamaan tarjolle. Pikkuisen minua säikähti ja piilotteli, mutta tuli syömään. Mietin vaan, että oliko kuitenkin kaksi eri siiliä. Pienenpi ja vähän isompi? Tänään vien ajoissa ruokaa, ettei tarvitse juosta.
Tänään oli taas vakiomenot. Kirjasto, Ärrä, roskat ja marketti. Otti jalkoihin ramppaaminen, että melkein itketti, mutta tulipahan tehtyä.
Pikkuisen pihahommia. Olisiko enää 20% haravoimatta. Voiton puolella. Tuntee kyllä tehneensä. Sitten kohta ikkunanpesut edessä. Kyllähän ne pesee, mutta verhojen vaihto ja ripustus haasteellista. Eikä silittäminenkään ole lempihommaa.
Kylmä tuuli ulkona. Huomenna putoaa lämpötila ja tulee taas hallaöitä. Minä niin olisin valmis lopulliselle kesälle. Ei enää kylmiä, harmaita päiviä.
Ei saisi sanoa ääneen, mutta koomapaska pysynyt poissa. Koputetaan puuta, knokknok.
Siili tuli vasta kympin jälkeen syömässä, kun Pierre siinä kävi lautasella maistamassa. Ei tykännyt. Onneksi siili tykkäsi. Pierre on hurjasti vähentänyt meillä käymistä. Hyvä, jos poika viihtyy kotonaan.
Niin hyytävä tuuli jo toista päivää. Kylmenee ilma koko ajan. Moneskohan takatalvi jo tulossa? Räntää tulee loppuviikosta ja voi jäädä maahan, kun yöt pakkasella. Masentaa pelkkä ajatuskin. Kuinka ottaakin lujille kevät tänä vuonna?
Ei näkynyt siiliä eilen. Varmaan joku kissa oli syönyt ruuan. Nyt taitaakin ruoka jäätyä lautaselle, kun ei tiedä tuleeko siili vai ei.
Mieliala taas vaihteeksi miinuksella. Kaipaan Pierreäkin. Kävi ennen monta kertaa päivässä ja ykskaks unohtikin. Eihän hän minun ollutkaan. Hyvä, jos viihtyy enenpi kotonaan. Ihmettelen vaan mikä muutos tapahtui siellä kotopäässä? Ympäristön katit noteeranneet, ettei ole enää valtias täällä ja uskaltavat pihalle tulla.
Että osaa olla taas hyytävä viima. Melkein kaivoin talvitakin takaisin, mutta sisulla sapporoon. Lisää lämmitystä autoon, kun kävin Ärrällä ja apteekissa. Marketista maitoa ja vähän kartonkeja kierrätykseen. Niin ja kirjaston luukusta palautuskirjoja. Olen ihaillut jo monta kertaa kirjaston rappusilla ruosteisiin peltiämpäreihin/pieniin istutettuja orvokkeja. Jotenkin silmä niin lepää niissä.
Aivan äsken siili ilmestyi ruokintapaikalle katsomaan saisiko ruokaa. MInähän vein. Taisi reppana säikähtää, kun roskansyöjäauto alias roska-auto tuli tielle murisemaan ja kolisemaan. Jospa palaisi takaisin syömään.
HYI!!!! Oikein tuiskutti räntää tuulilasiin aamulla, kun olin menossa kauppaan. Maahan ei onneksi jäänyt mitään, mutta kyllä heti mieliala tipahti kellariakin alemmaksi. Kylmä viima edelleen. Nyt aurinko koittaa kurkistaa pilven raosta hetkittäin.
Kyllä minulla on 2 siiliä. Poika ja tyttönen. En tiedä ovatko pariskunta vielä. Erikseen kävivät syömässä mutta lähtivät samaan suuntaan. Tyttönen murkinoi aika pitkään ja puolikkaan tölkin Whiskasta. Pierrekin kävi illalla ja äsken taas kävi. Ei onneksi minua hylännyt.
En aio katsoa Euroviisukarsintaa. Jotenkin hävettää koko esitys. Taitavat onneksi pudota heti. Tämä vain minun henkilökohtainen mielipide.
En katsonut Euroviisukarsintaa, mutta en voinut olla huomaamatta, kun joka media täynnä sitä, kuinka Suomi pääsi finaaliin. Itsellä vaan kauhea häpeä, että tuollaista esitetään julkisesti. Mitä hienoa tuossa on? Olen edelleen sitä mieltä, että Paskana olisi korjannut koko potin.
Yllättävää, että aamusta saakka paistanut aurinko. Taisivat ne räntäsateet perua. Sopii. Mietin jo, että kun mummin haudalle vien orvokkeja, että hetikö peittyy Äitienpäivänä lumeen.
Pierre tuli vasta aamuysiltä ja taisi suunnata takaisin kotiaan kohden. Ja se, joka sanoo, että siilit liikkuu vain yöllä ja hämärässä puhuvat täyttä kukkua. Minun poikasiili ilmestyi 10.50 katselemaan paikkaa, jossa ruoka ollut. Tietty kiikutin heti nälkäiselle ruokaa. Illalla kävi molemmat siilit, mutta eri aikaa.
Kovaa tuulta yhä ulkona ja ei yhtään lämmin. No, okei, eilistä lämpimämpi.
Eilen yöllä heräsin ja söin sitten suklaasuukon. Heräsin taas ja oli koko rannekello ja osa yöpaitaa suukossa. Sohvan tyynykin. Ja vesipullon korkki hukkunut tuntemattomaan paikkaan. Mahdoinkohan olla kokonaan hereillä?
Aurinko paistanut heti aamusta, mutta ei siellä hulppean lämmintä ole. Myöhään illalla olisi luvassa sadetta. Se on hyvää, koska puutarhakalkki on maassa. Toivotaan, että sulattaa.
Minulla aina päivät sekoaa näissä juhlapyhissä. Outoa, että huomenna taas Perjantai, eikä olekkaan Maanantai.
Toffe kissa on ruvennut paljon käymään. Uskaltaa tulla, kun Pierre vähentänyt käyntejään. Illalla kävi viimeksi. Vähän taas kauhistuttaa, kun tuolla facessa joku taas kyselee kuvan kanssa kenen kissa ja minusta se on Pierren näköinen, melkein. Aienmin joku jo yhden saman näköisen loukutetti. Veivät jonnekin, josta omistaja olisi saanut lunastaa. Mietin vaan, ettei kaikki ihmiset ole facessa ja osaa sinne ryhmään. Voi olla isokin huoli, kun vapaana kulkemaan tottunut kissa katoaa totaalisesti. Kissoilla minusta pitäisi olla se siru, mutta harva sitä välittää teettää tai edes eläinlääkärillä käyttää rokotuksissa. Kun en voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tässäkään asiassa.
Nyt ahdistaa. Tuntuu, että seinät puristuu ympärille. Ikävä puristaa sydäntä. Tulossa ensinmäinen Äitienpäivä ilman Masteria ja Heavenia. He olivat minun lapsiani. Heiltä mukamas sain itseostamani ruusun ja pienen lahjan. Se oli meidän juttu. Ei sitä kukaan ulkopuolinen tajua. Aivan kauhea yksinäisyys. Ja taas se huononmuus kun vertaa muihin. Ulkopuolille jättäminen. Koko ajan sukulainen remontoittaa taloa. Polttaa säästöjä sumeilematta, koska haluavat välttää perintöveron, kun jo suht sairas ja iäkäs äiti kuolee. Mutta sitten on tälläisiä pieniä juttuja, jos tarvitsen jotakin remontoijaa, puunkaatajaa tms ei häneltä koskaan tule vinkkejä mistä itse ne hankkii. Tai kun kävi kauempaa puutarhalta ostamassa orvokkeja haudoilleen ei käynyt mielessä kysyä, toisiko minullekin? Ehei, kuulen vasta kun on jo istuttamassa niitä haudoille. Minä huono en ole talvella käynyt haudoilla, kun tiedän lumipaljouden talven aikana. Ja mitä istuttaa jäiseen maahan? Nyt vasta alkaa maa sulaa. Vien orvokit astioissa. Tai entä se, että sanoi, ettei anna koiransa koskea Pierren kuppiin, jossa kuivamuonaa, kun ei tiedä mitä tauteja kissalla. Että oli vaikeaa purra hammasta, ettei sanonut todella hankalasti. Kaikki nämä ahdistaa niin kauheasti.
Pitäisi päästä lääkärille monenkin eri syyn takia, mutta kun ei saa aikoja. Mtt en halua. Niin törkeää ja loukkaavaa kohtelua olen siellä saanut. Koko ajan elän pelossa, milloin taas iskee se koomapaskakohtaus. Posttraumaattinen stressireaktio selittää kaiken. Mutta kuinka saisin diagnoosin, lääkityksen, että ei tarvitsisi pelätä koko ajan milloin se taas pyyhkäisee kauhullaan minut.
Yritän niin kovasti näyttää normaalilta, mutta sitten tulee tämä ahdistus. Kuinka yksin olenkaan sen kanssa. Kuinka kauhea ikävä minulla on Masteria ja Heavenia. En tiedä saisiko tännekään kaikkea epätoivoaan purkaa, etten masenna mahdollista lukijaa. Näin vaan asiat ovat. Kuoreni alla olen verslihalla joka kirvelee sielua ja sydän parkaa.
Vaikka aurinko kuinka kauniisti paistaa on ollut helvetillinen aamu. Se eilinen romahdus oli varoitus varmaan, että koomapaskakohtauksia tulee satelemaan. Unen läpi tuli kolme. Kun olin lähdössä autolle tuli seuraava ja kukkakaupan edessä seuraava. Turhaa varmaan sanoa, kuinka kauhistuttavaa se on? Itse näystä ei saa kiinni, mutta osaa yhdistää sen koomamaailmaan, jossa olin taistelemassa hengestäni pitkän aikaa. Pää menee aivan oudosti, mutta ei varmaan näy ulkopuoliselle, kun ei kukaan ole koskaan huomauttanut. Aivan kuin olisin itseni ulkopuolella kohtauksen aikaan. Ja nyt sitten virittynyt olo koko ajan, että milloin se taas iskee. Oli pitkään poissa, mutta samalla tavalla teki edellisellä kerralla.
En ymmärrä mikä laukaisee ne? Ja mitä ne ovat? Vievätkö minut ennenaikaiseen hautaan tätä menoa. Ne ei ole pitkiä, mutta jättävät jälkeensä oudon olotilan.
Huomenna vien orvokit haudoille. Sunnuntaina niin paljon väkeä liikenteessä. Toivotaan, ettei takatalvi sitten iske.
Tänään alkaa lätkä. Aion katsoa kaikki Leijonien pelit ja kultaahan me tietty otetaan.
Pahus, rankkareissa hävittiin. Pakko sanoa, että kova oli vastus. Mutta kovia oli Leijonatkin. Tälläistä se on.
Vähän parempi päivä tänään. Kävin siivoamassa haudat kevätkuntoon ja vein orvokkiastiat. Kovin harmaata koko hautausmaalla. Mutta eipä ihmeitä vielä voi.
Hain kesäverhot valmiiksi, että jos ensi viikolla oikeasti lämpenee niin voisi pikku hiljaa alkaa ikkunoita pesemään. Niitä riittää. Verhojen ripustus kaikkein vaikeinta.
Martta katti söi siilin ruuan illalla. Katsoi minua ikkunaan, että ajanko pois. En ajanut, annoin tytön syödä. Vein sitten siilille uutta ruokaa ja vähän yli 22 tulikin syömään.