Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Pikkuisen sain pihahommia tehtyä, sitten hautova kuumuus ajoi sisälle. Kun kuumuuteen lisää leikatun ruohon väkevän tuoksun ja naapuruston mönkijällä ajelun pakokaasut niin aika mahdoton yhtälö minulle olla ulkona. Menee henki niin tukkoon, että yskittää koko ajan.
Heaven ei viihtynyt ulkona, vaikka Eeros prinssi nukkui kuistilla tuolin alla varjossa. Master haluaa yleensä hiukan myöhemmin ulos.
Ihme on, jos ei tule ukkosta. Aamulla oli kylällä päin aivan mustat pilvet, mutta katosivat jonnekin.
Ah, viime yönä sitten piti miettiä Bittihovin nuorempia jäseniä. Mistä ihmeestä nekin lähes pakonomaisesti tuli päähän?
Tänään Heaven kaipaili Eerosta, kun ulkoiltiin. Koko ajan tarkasteli, olisiko päässyt huomaamatta kuistille. Ei ollut. Aamulla kävi nälkäisenä aamupalalla ja sitten katosi.
Olen kauhean huono kyläilemään yleensäkin, kun en oikein osaa puhella ihmisten kanssa. Tänään kävin kylässä, jossa ihana haukku kyllä piti seurustelusta huolen. Vaikka olen 100000% kissaihminen, riittää minulla rakkautta koirillekkin.
Ihmettelin suuresti, kuinka pieni maailma toisilla on, kun piti nousta seisomaan kuistillaan, että näki kuka tuli tietä pitkin. Tätä se on elo maaseudulla. Onneksi niille alkaa kohta Big Brother, jossa lupa kytätä. Josko ei tarvitsisi minun kulkemisia kyttäillä.
Kyllä sitä on rapakunnossa, kun piti lyhyellä matkalla pari kertaa henkeä tasata. Ja kun on tätä outoa huimausta ollut jo jonkin aikaa. Pakko lienee tkhon mennä. Ei ole normaalia. Ja tuo kipu olkapäiden takana, kuin joku painaisi kovaa käsillä. Ja toinen korva menee lukkoon omia aikojaan. Rapistuva ihmisraunio.
Aika kolea ja pilvinen päivä. Mutta loppuviikolla taas lämpenee mukavasti. Kiva, kun ei syksy kerrasta tipahda syliin.
Pilvistä, mutta hyvin meni ilman takkia. Hankin terassiöljyä valmiiksi, kun inspiraatio sattuu iskemään. Aurinko porottaa armotta kuistille ja haalistaa sen. Pitäisi varmaan uusia koko kuisti ensi kesänä, jos elonpäiviä piisaa.
Ostin broilerin sydäntä Masterille, jokseenkin vahva tunne ettei ukkokulta koskekkaan. Ja Heavenille luomu kananmunia, joista keltuaista tarjoan. Siitäkin tunne, ettei mene kaupaksi.
Mutta olempahan kokeillut. Täältä ei saa munuaista, josta Master tykkäisi ja näin korona-aikana ei viitsi isoihin marketteihin lähteä.
Aivan kauhea huoli ja itsesyytökset, että miksen vaan kaikessa hiljaisuudessa opettanut Eeros kattia asumaan meillä? Sillon ei olisi näin kauhea huoli, kun on tänään. Eilen illalla kuulin, että Eeros huonossa kunnossa, koska oli tapellut toisen katin kanssa. Ollaankin ihmetelty kattien kanssa, kun ei näy meillä? Äskenkin, kun ulkoiltiin Heaven katsoi vähän väliä Eeroksen tuolia, että olisiko saapunut.
Uskon vakaasti, että jos edes kerran kävisi meillä sisällä niin ei koskaan enää palaisi ulkokatiksi. Ollaan jo rukouksia lähetetty taivaaseen, josko joku Voima siellä parantaisi Eeroksen. Eeros on niin lempeä, nöyrä ja ei varmasti ole tappelua aloittanut. Ja kun on ressu niin laiha ja valmiiksi toinen takajalka kipeä..
Kun en minä osaa olla ihmisten parissa niin minä kiinnyn luontokappaleisiin vaikka ei omia olisikaan.
Eilen oli aivan kauhea huimaus ja kun mittasin verenpainetta oli 70. Siis aivan liian alhaalla. Sitten ennen nukkumaanmenoa oli yli 100. Tänään ei vielä ole huimannut ja paine oli yli 100. Eilen ajattelin, että tänään menen tkn luukulle, mutta nähtävästi se ajatus jo säikäytti..inhoan käydä lääkärillä. Aina pelkään ottavat osastolle. Se on sellainen paikka, etten soisi pahinmalle vihamiehellenikään. Itselle jäänyt ikuiset traumat. Ja en takula lähde yhteispäivystykseen jonottamaan tunteja.
Sellainen painostava olo, että koko ajan odottaa suru-uutisia Eeroksesta. Toivottavasti kaikki on hyvin pojalla.
On vaan edelleen niin kauhea epätietoisuus ja huoli, että alkaa syödä terveyttä. Vatsahaava viiltelee ja jatkuva levottomuus ja alakulo.
Eeros on kunnossa ja viettänyt jo aikaa meidän kanssa. Oli se aikamoinen järkäle huolta, kun putosi sydämeltä. Itku siinä tuli, kun pojan näin. Ja Heavenin ikävä hellitti myös. Huomaa aivan selkeästi eron. Ainakaan päällepäin ei näy suuria ruhjeita, koitan koskettaa varovaisesti. Taisi ikävä olla molemminpuolista, kun niin kehräsi meille. Ja nyt oikein tajusin, kuinka suuri osa Eeroksella on minun sydämessäni. On osa meidän perhettä.
Aika hankala ilma ulkona, jotenkin kostean kuumaa ja ottaa hengitykselle heti.
Etsin kaupasta palasta katoavaa tuotetta, eli sellainen minkä päälle laitetaan palasaippua, en tiedä virallista nimeä? Kaikki on siirtyneet pullosaippuaan, ei taida olla kysyntää moiselle. Ostin kokeeksi sellaista vegaanista saippuapalan näköistä shamppoota. Kampaaja kehui, mutta taitaa olla parempaa hänellä, kuin marketissa ja hintavampaa. Mutta kokeilen.
Tuuli puhkuu ja puhisee..taitaa kerätä voimia kunnon ukkosmyrskyyn. Jäähyväiset kesällekkö? Pikkuisen ropsaisi vettä, nurmikko kastui, eikä prinsessa halunnut kastella byhiä vatsakarvojaan. Tuoleilla istuttiin ja nuokuttiin. Masteria ei kiinnosta ulkoilla.
Olen yrittänyt, paino sanalla YRITTÄNYT, valokuvata Heavenia. Sisällä kamera tekee sinisilmistä punaiset ja ulkona ei neitiä saa vahingossakaan katsomaan kameraan. Jatkan yrittämistä..
Jotenkin kauhistuttaa, kun Syyskuu vajaan parin viikon päässä. Tai okei, syksy menee kyllä, mutta kun tulee talvi ja liukkaat kelit. Talvi on niin kauhistuttavan pitkä.
Näyttää, että pahinmalta myrskyltä selvittiin. 23 maissa eilen ukkosti varmaan 5 min. Ja tänään kuulin kaukaa yhden jyräyksen. Pari sadekuuroa. Tuuli on kyllä aikamoista.
Ompas kostea päivä. Vettä tullut aivan kauheasti. Nyt vaikuttaa, että hiukkasen alkaa kuivua. Ukkosta ei onneksi ole kuulunut. Tehtiin vain kuistiulkoilu. Masterkin halusi kurkistaa ulos, mutta ei kastella Pyhiä tassujaan. Viisas miekkonen. Prinssi ei ole ollenkaan lähtenyt liikenteeseen.
Keräsin hiukkasen pihlajanmarjaterttuja kuivumaan, ennenkuin räkätit tulee ja vie kaikki. Sanotaan, ettei luonto kanna kahta taakkaa. Lunta ja pihlajanmarjoja. Mutta entäs, jos luonto koittaa turvata linnuille masut täyteen ennen kovan talven tuloa.
Huonosti taas saan nukuttua. Sitten aamupäivä menee sohvalla torkkuessa ja ei saa mitään aikaan.
Aamulla oli aika viileää, mutta päivällä onneksi lämpeni. Heaven otti kaunistusunet auringossa. Pettyi, kun Eeros ei malttanut odottaa, että mamma ryyppäsi päiväsumpit ja lääkitsi Masterin. Kauhea vekki oli varmaan vuotanut niskassa Eeroksella. Epäilen, että rupi ruvennut kutisemaan ja poika hiukkasen kutittanut paikkaa, joka ruvennut vuotamaan. En ruvennut mitään tekemään, ettei vaan minusta saa mitään bakteereja. Ei vuotanut tällä hetkellä. Luulisi kotiväen noteeraavan.
Taas oikein raivostuttaa, kuinka telkkarissa nk puolisonhakuohjelmassa mennään ulkonäkö edellä. Jos et ole tarpeeksi kaunis, sinusta ei kiinnostuta. Uskomatonta kuinka tämä maailma pyörii. Ulkonäön kanssako sitä yhteistä elämää jaetaan? Otetaankos ero heti, kun pikkuisen pinta rapisee? Missä on tavalliset ihmiset? Ne jotka eivät ole mallimitoissa ja näössä? Olen tätä samaa asiaa ennenkin kironnut vaikka se ei omaa maailmaa kosketakaan. Minä en koskaan löytäisi ketään siksi, ettei ole toista jolla olisi sama maailmankatsomus ja rakkaus eläimiin. Ja kun ensin tulee eläimet ja sitten vasta ihminen. Se ei monen itsetunnolle passaakaan. Enpä ole puolisoa vailla..kunhan monkotan.
Kosteahko päivä. Ehdin ämpärillisen rikkaruohoja käydä nyhtämässä ennenkuin sade yllätti. Tai ei yllättänyt, toki näin mustat pilvet.
Olin tavallista aikaisenmin liikenteessä ja oli aika sateenuhka ilmassa. Palkitsi moninverroin, kun todella iso ja vahvan värinen sateenkaari levittyi eteeni. En edes muista, koska viimeksi olisin nähnyt. Kaunista. Meni jänniä väreitä selässä kun katsoin.
Niin ahdisti eilen, että otin lisää lääkettä. Ei tuntunut eilen missään, mutta tänään torkun koko ajan. Ihme vaikutus?!
Kauhistuttaa jo ajatella iltaa, kun kaikki idiootit paukuttaa Venetsialaisia. Se ei ole sallittua taajamissa, mutta kukas sitä vartioi. Paikkakunnalla ei ole poliiseja. Siinä saa olla varuillaan, millon tulee ikkunasta sisälle, kun eräät kännipäissään kiusallaan paukuttaa. Ihmiset ei ajattele lemmikkejä, jotka eivät uskalla päiväkausiin ulos hädälleen. Entäs ne koirat, jotka elävät häkkielämää? Sääliksi käy. Minusta se ei kuulu paikkakunnalle, jossa ei ole kesämökkejä. Mutta mikään ei muutu koskaan.