Täälläkö taas..

Täälläkö taas..

Käyttäjä dahliakukka aloittanut aikaan 02.04.2019 klo 13:00 kohteessa Moniääniset
Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 02.04.2019 klo 13:00

Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.

Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 01.02.2020 klo 13:05

Itsetuhoisia ajatuksia. Yritin jo toteuttaakin. Ei onnistunut. Ehkä hyvä niin, kattien takia. Väsyttää niin tämä lumihelvetti ja virusuutisointi. Kuulun kuitenkin riskiryhmiin, joille se voisi olla oikeasti vaaraksi. Eipä tässä muuta voi, kun käyttää käsidesiä aina kun käy kaupoilla. Ei se ole tainnut Suomessa vielä levitä, mutta piankos se, kun ihmiset matkustelee ja saattaa tuoda tullessaan. Olisi jotenkin helpotus kuolla, kun on niin paljon ahdistusta.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 03.02.2020 klo 12:51

Kylmä tuuli ulkona, mutta ihanaa, kun aurinko paistaa. Nyt on stressaava viikko, kunhan tästä selviää helpottaa hiukkasen. Väsyttää koko ajan ja ei mielialakaan ole korkealla. Talviatapiaa. Vihaan niin lunta ja koko talvea.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 04.02.2020 klo 13:33

Hyytävän kylmää. Aamusella oli -22 mittarissa. Eihän tälläinen vilukissa meinannut tarjeta edes linnuille aamuapetta viedä. Nyt vasta alkaa linnut tulla syömään, ovat pakkasta pitäneet. Yhä -14 paukkuu ja sellainen hyytävä viima. Viikonlopulla pitäisi taas tulla suojaa. On tämä luonnollekkin kovaa ja eläimille.

Sain yhden stressin eli hammaslääkärin selätettyä. Niin vain aikuinen nainen ikuisesti pelkää hammaslääkäriä. Huomenna vielä yksi suurempi stressi ja sitten huokaan. Taitaa olla, että itse teen niistä asioista niin suuria, että menee stressin puolelle.

Heavenly ulkoili minuutin vilttiin tiukasti kapaloituna, ettei luule, ettei mamma vaan viitsi viedä ulos. Masterin kanssa oli helvetillinen tbl antopäivä. Piti nakata rukkaset nurkkaan ja antaa rauhoittua, josko myöhemmin menisi paremmin. Minä pilkoin valmiiksi niitä tbl ja kuulin kyllä, että kävi toiletissa..ajattelin, että tempaisen uudelle yritykselle, mutta niin on kiero katti, että hipihilljaa lähti saunanlauteille, josta vaikeaa saada alas...Aijai, ei uskoisi päällepäin mikä kieroilija onkaan.

Noh, kyllä hän sieltä tulee, kun sylitysaika lähenee. Eli noin tunnin kapaloituna vilttiin nukkuu sylissäni joka iltapäivä Heavenin harmiksi. Mammahan on hänen omaisuutta. Heh.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 06.02.2020 klo 13:28

Kilpaillaan Masterin kanssa kieroudessa. Kahtena päivänä olen vienyt voiton sen tärkeinmän tbl kanssa. Keksin jauhaa sen muruiksi. Sitten Sheban soosiin kastan sormen ja pyöräytän muruissa ja Masterin posken sisäpuolelle pyöräytän. Imeytyy siitä verenkiertoon ja ei saa ulos sylkäistyä. Ukko on mököttänyt eilisen asian takia. Käänsi pään pois, kun koitin silittää. Tänään pinkoi heti lauteille, kun oli operaatio suoritettu. Yritän kauniisti selittää, että on hänen terveydestään kyse, mutta ei halua ymmärtää minua. Kaksi muuta tbl pitää kuitenkin suun kautta taistella, jos en rupea sulattamaan ja ruiskulla laittamaan.

Aurinko paistaa ulkona. -2 mittarissa, mutta hyytävä viima ainakin tuplaa sen.

Hiukkasen ihmettelen kuinka joku vallassa oleva selviää noin vain virkarikkeistään ja varmasti tulee valituksi seuraavalle kaudellekin. Onneksi meillä asiat paremmin täällä.

Eilen kävi kaksi kaunista punatulkkua syömässä. Heitä ei olekkaan näkynyt. En tiedä mihin olivat rouvansa jättäneet. Meidän Taunolla on keltasirkkuhaaremi, jonka keskellä pullistelee tyytyväisenä.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 07.02.2020 klo 12:33

Tulipas eilen kerrasta paha mieli, niin töksäytettiin rumasti. Olen koittanut seistä tukena ja ymmärtää. Ja varmaan aika pitkälle ahdistusta ymmärränkin omien kokemusten kautta. Olen koittanut vakuuttaa, että tulee parempi hetki, mutta kun on sama kuin seinälle puhuisi. Valitus vaan jatkuu, eikä kertaakaan sanota pieniä sanoja kiitos, että jaksat tukea. Ei vahingossakaan. Koitan saada taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta, mutta ei, ei hän rupea siihen. Kuinka ihmeessä mikään ei muutu, jos ei sano epäkohdista mttn hoitotapaa kohtaan. Toki en tiedä kuinka hän siellä käyttäytyy, vetääkö roolia ja jättää valittamisen minulle? Mitä, jos minäkin väsyn? Ei se minun elämäni ole kadehdittavaa ollenkaan. Heti vaihtaisin nämä sairaudet ja invalideetin jos saisin häneltä pelkän masennuksen tilalle. Valitanko minä hänelle? Ehei. Minä olin koomassa, 1%päässä kuolemasta. Oli vaan pakko nousta siitä omin voimin. Pakottaa kaikki ahdistus pinnan alle eikä toisia sillä painostaa.

Okei, hänellä omainen sairastaa. Mutta on sisko samassa taloudessa. Ja on suu sanoa, miltä hänestä tuntuu. Kuka minä olen ihmettelemään, miksi tuohon tilanteeseen tulee kohta koiranpentu!? Sanon vaan, että pentu parka ja ihmettelen päätöstä. Tiedän myös, että pennusta pyydetään liian kovaa hintaa ja ennakkomaksua, mutta onhan heillä rahaa. Olisi rahaa myös käydä yksityispuolella hoidossa, jos mtt ei miellytä.

En minä jaksa sitä, että minun pitää aina olla valmis ymmärtämään, tukemaan, kun se on aina yksipuolista. Ihminen minäkin olen. Elän joka päivä traumojeni kanssa. Taistelen, etten rupea itsetuhoiseksi, mutta ketä se kiinnostaa, ei ketään..

En taida enää viestiä hänelle. En vaan jaksa. Tiedän, että kohta tulee syyllistysviesti, että minäkin hänet hylkään ja kyllä hän ei enää minullekkaan valita.

Niin, olenko minä loppupeleissä se, jonka pitää aina jaksaa kannatella toista?

Miksi?

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 08.02.2020 klo 13:10

Vaihteeksi nollakeli ulkona, mutta oli siellä sellainen viima. Harmaa päivä muuten. Iso keltasirkkuparvi viihtyy pihalla sapuskoimassa ja tirskuvat onnellisina, toivon ainakin.

Mukavaa Heaveninkin niitä seurailla ikkunasta.

Sain leikattua molempien kynsiä. Ihan pikkuisen kärkiä. Pitää seurata Masterin peukkukynsiä, ettei pääse kasvamaan ihoon kiinni. Vanhenmat kissat, sisäkissat ei enää teroittele kynsiään, niin huoltaja olen sitten minä. Kiltisti sujui.

Pitäisi aktivoitua istuttamaan mikähän tuo kukka nyt olikaan..rönsylilja? isompaan ruukkuun ja laittaa ruohoa kasvamaan kateille, vaikka melkein arvaan, että niitä taas kiskotaan korsi kerrallaan purkista ja jos saa multaa mukana ja lentämään mamman matolle niin johan ropisee boonuspisteitä kummasti.

Minulle ruokailu on kauhean ongelma ja oikein mikään ei maistu tai sula. Eilen tein niin hyvää suolaista piirakkaa, että melkein vei kielenkin mukanaan. Ihan simppeliä. Valmis suolainen piirakkapohja, kirsikkatomaatteja ja mustaa emmerdalea. Oli tooooosi hyvää. Oli niin makeita ne tomaatit. Ripaus oreganoa päälle. Siinä ohjeessa oli muistaakseni salaneuvosjuustoa, mutta ei täällä maalla ole suuria valikoimia niin otin tuota mustaa. Olihan se raskasta minun ruuansulatukselleni, mutta oli se niin hyvääkin. Edes joskus jokin maistuu minulle.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 09.02.2020 klo 13:02

Multaleikit leikitty. Aina puoli keittiötä mullassa, kun meikis vaihtaa multia kukkiin. Vaikka kuinka koittaa varoa. Masteri jo katselee ohraistutusta, jonka päälle vedin läpinäkyvän pussin luomaan keinotekoisen kasvihuoneilmaston. Eipä se silti korsikaan nouse muutamaan päivään.

Pitkän aikaa kaikki yliluonnollinen on antanut minulle rauhan. Ei mitään. Sitä aina ajattelee huojentuneena kaiken olleen ohi, kunnes taas palauttaa maanpinnalle.

Katsoin kaikessa rauhassa Hamiltonia ja aivan yhtäkkiä suun täytti se rakas parfyymi. Se maistui huulissa, ikenissä..tuoksui vaimeana ilmassa. Tämä aivan sama parfyymi vainosi minua jo kuukausia sitten. En uskoisi nykypäivänä kenenkään käyttävän näin raskasta tuoksua. Ja kuka olisi kävelyllä lähellä 23.30, että ilmastointikaan olisi sen napannut. Ja toisekseen, kuka laittaisi parfyymiä lenkille? Ja aivan yhtäkkiä se tuoksu ja maku suussa katosi, aivan kuin ei olisikaan ollut. Mutta oli se. Ja uskon, jonkun koittavan saada minuun yhteyttä toiselta puolelta rajaa, mutta ei varmasti ole kukaan omasta perheestä. Tuollaisen tuoksun muistaisi. En saa yhteydestä kiinni, enkä siitä mikä on viesti? Miksi minä?

Pelottaakin, mutta ei sillä hetkellä kun se on läsnä. Ei siis halua pahaa minulle. Pelko tulee aina jälkeenpäin, kun alkaa epäillä omaa järkeään.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 10.02.2020 klo 13:17

Yhden asian voi nyt jo varmuudella sanoa, Suomi ei tänä vuonna ole enää jääkiekon maailmanmestari. Eht turnauksessa eilen Ruotsi rökitti kunnolla. Sääli. Mutta ei ole Mörköä tekemässä maalia.

Ompas taas ilma vaihtunut. Illalla oli vielä lunta ajoluiskassa nyt osittain sula, osittain peilijäällä. Loskalla suurin osa teistä.

Voi, kuinka aamulla pullistelin apteekissa, kun hain Masterin lääkettä. Ihasteli Masterin nimeä ja tuumasi, että on varmaan rotukissa. Juuh, on minulla toinenkin, hänen tyttärensä Heavenley. Maanantaini oli pelastettu, kun sai pullistella. Olen aivan häpeämättömän leuhka kateistani. Kasvattajaakin taitaa välillä puolestani nolottaa, heh. Mikäs siinä täydellisiä kehuessa.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 11.02.2020 klo 13:21

Taas on jäätikköä joka paikassa vaikka +3 mittarissa. Tutisevin jaloin, vaikka nastakengät jalassa, mutta silti..koitin siivota lintujen ruokailupaikkoja. 2 muovipussia tuli täyteen. Tiesin, että roskansyöjä-auto tulee tänään/roska-auto ja oli hyvin tilaa pöntössä. Tuplapussit laitoin ja hyvin solmin kiinni, ettei leviä ympäriinsä siemenet.

Tauno, mustarastas on ottanut tavakseen viettää juhannusruusujen luona olevan ruokintapaikalla valoisan ajan. Jostakin seurasi siivoustani, kun heti oli jo paikalla, kun ehdin sisälle. Laitoin uutta ruokaa tarjolle ukolle. Minusta tuntuu, että Tauno jo odottelee Ansa puolisoa muuttomatkalta. Toivottavasti ei muuttolinnut lähde tänne asti, koska ei hyönteisiä ainakaan ole ruuaksi.

Heaven ei yhtään pelännyt roskansyöjä-autoa, vaikka suht kovaääninen ja se peruutustutka etenkin äänekäs. Reipas ja peloton prinsessa. Prinssi Eeros poikkesi katsomassa aamulla. Ihana yllätys. Olin jo ehtinyt kaivata kovasti.

Pikkuisen aurinkokin paistaa.

Kauheaa seurata uutisia näistä myrskyistä, jotka Eurooppaakin pelotteli. Ei onneksi meille saakka pahin tuulikaan tullut. Ja sähköt on pysyneet.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 12.02.2020 klo 13:06

Nyt on korret kohonneet mullasta, mutta katteja ei ainakaan vielä kiinnosta. Kuten arvasinkin. Annan kasvaa pitenmiksi, jospa sitten.

Harmaa päivä. Vetää jotenkin mielenkin kyykkyyn. Kunhan ei alkaisi räntää nakella, pahasti näyttää siltä.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 13.02.2020 klo 13:13

Kävin jo tänään viemässä Ystävänpäiväkynttilät haudoille. Nykyään niin pitkään palavia kynttilöitä. Oli siellä paikkapaikoin liukasta, mutta pystyssä pysyin.

En tiedä mikä viime yönä valvotti katteja, eikai se ole täysikuu? Vai onko vapaana liikkuvat katit alkaneet konsertoida? Vielä ei haise pissi missään. Eivät onneksi juurikaan kulje etupuolella taloa. Talitintti vetää selkeää titityytä, mutta aika nopealla temmolla. Ruokapaikalla ei näy pikkulintuja kun näin lauhaa.

Heaven on pongannut korret ja veteli muutaman harjoitusmielessä. Seurasi, että kiellänkö. En sanonut mitään. Heille ne istutin.

Marketissa oli tullut komeita isoja viherkasveja. Tietty hinnakkampia, kun kookkaita. Pitää miettiä, jos vaikka joku muuttaisi meille. En ole oikein hyvä viherkasvien kanssa vaan aina saan ne hengiltä.

Kela myönsi korvausta uudesta lääkkeestä. Toinenkin lääke muuttuu sen kanssa.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 14.02.2020 klo 13:28

Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle lukijalle ja kanssa kokijalle. Tietysti myös ylläpidolle, kun jaksaa minunkin jaarittelujani käydä läpi.

Aurinko hiukan kurkistaa  pilvien raosta ja -0. Illalla oli ihan pienesti lunta satanut, niin, ettei näe missä kohtaa se pahin jäätikkö tai vastaavasti hiekoitus.

Sain auton pestyä tallissa. Varmaan aivan raidallinen, kun ajan päivänvaloon. Tallissa hämärää ja ei heti näe millaista tulosta sai aikaan. Mutta ompahan ainakin kauhea rapakerros pois. Kunnes seuraavan kerran kaupalle..

Eeros katti kävi toivottamassa aamulla Ystävänpäivää sydämet silmissä, kun näki Heaven prinsessan. Muistaa aina Masterillekin kunkku terkkuja laittaa.

Kaunis punatulkku taas ruokailupaikalla. Ja Tauno omalla paikallaan. Vein aamulla siemeniä.

Käyttäjä Ylläpitäjä 2 (Tukinet Ylläpito) kirjoittanut 14.02.2020 klo 13:56

dahliakukka kirjoitti:
Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle lukijalle ja kanssa kokijalle. Tietysti myös ylläpidolle, kun jaksaa minunkin jaarittelujani käydä läpi.

Kiitos nimimerkki dahliakukka toivotuksistasi ja hyvää ystävänpäivää myös sinulle 🌸 ja kaikille muille Tukinetin käyttäjille! 🌺🌷🌷

  • Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: korjattu väärin mennyt lainaus
Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 15.02.2020 klo 13:02

Hyiiii..kaikki taas paksun lumikerroksen alla ja yhä vaan tuiskuttaa. Plussan puolella ollaan ja pitäisi tulla reilusti plussaa ja vesisateita tulevina päivinä.. Pitäisihän lehmienkin lentää..uskon, kun näen ja koen.

Kyllähän Etelä-Suomessa varmaan kevät alkanut, mutta ei meillä tietoakaan. Kunhan linnut ei vaan alkaisi pesiä, ei ole ruokaa poikasille.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 16.02.2020 klo 13:44

Kovasti puhkuu tuuli, mutta ei taida olla vasta kuin alkusoittoa. Toivotaan, ettei puita kaadu tai katto rullaannu. On kyllä aika uusi katto, luulisi kestävän. Mutta nuo puut alkaa olla jo iäkkäitä. Enenmän hirvittää, ettei ne tuulihärpäkkeet kaadu..Mutta varmaan niin paljon metsää välissä, etteivät tämän tuvan päälle kaadu. Pikkuisen sateli vettä, mutta nyt vain tuulee. Ei ole vielä ahdistava myrsky päällä, mutta pahin taitaa vasta olla tulossa.

Eeros katti uhmasi tuulta ja sadetta ja kävi aamusella moikkaamassa. Olen aivan kauhean väsynyt koko ajan. Jätin allergialääkkeen ottamatta, koska se ainakin väsyttää.

Masterilla taas menossa kierot päivät, jolloin tbl antaminen suoraan sanottuna helvettiä. Puraisee sitä tbl ja karvas maku tulee suuhun ja alkaa kuolaaminen. Puree minua kuin vierasta sikaa..ei uskoisi noin lempeästä ukosta.. Osui hammas vasenman peukalon päälle ja nyt alkoi jo mustelma tulla. Pitänee taas käyttää ruiskua muutama päivä, että tilanne rauhoittuu. Luulen, ettei se poskiin sipaistu murunen mennyt perille, kun tuli oireita. Ruokaan on turha kuvitellakkaan laittavansa, varmasti Herra Epäluulo sen sieltä löytää. Olen pikkuisen psyllium jauhetta laittanut ruokaan, että tulisi kuitua. Se ei maistu eikä haise ja on syönyt vaikka katsoi vieressä, kun laitoin sitä muonakuppiin.