Taas on parillinen viikko, kuin olisin niin kaivannut live-ryhmää, ja se kokoontuu parittomina keskiviikkoina. Minä olen ihan lopussa. En jaksa oikein mitään. Kävin psyk.pol.lla injektiolla. Hoitaja sanoi että olen väsyneen näköinen. Reseptit uusitaan ja saan lääkärille ajan kesällä. Miten jaksan mennä huomenna kouluun. Onneksi tulee pääsiäisloma. Saa levätä.

Mietin kuinka olen hengellisesti saanut niin kauan olla rauhassa ilman jumaluusoppeja. Olin sentään Jumalan suojeluksessa kokoajan, vaikka en käynyt jumalanpalveluksissa, koska siellä läsnäoloni häiritsi pastorin muijaa. Olin eronneena kirkosta monta kymmentä vuotta. Liityttyäni takaisin kirkkoon kävin aluksi messuissa, mutta nyt ne ovat taas jääneet pois ohjelmasta kokonaan. Enää en ajattele häiritsenkö pastorin puolisoa. Välillä tulee sellainen tunne että jokin häiritsee pastoria messun aikana, ja silloin näen näkyjä Jeesuksesta Kristuksesta, aivankuin hän olisi häirinnyt pastoria messun aikana. Aina näin ei käy.

Kuljemme kaikki omia polkujamme elämämme raittiilla tiellä. Mitä tekisimme jos joutuisimme samalle polulle. Osaisimmeko varoa toinen toisiamme, ja olisiko meillä resunsseja jatkaa eteenpäin toisistamme huolimatta. Miten hengellinen tungos meihin vaikuttaisi motiiviimme. Olisiko meillä hyvä olo vai huono olo. Ja miksi reagoisimme sillä tavalla kanssaihmisiimme.

Eräs rakas mies puolinen ystäväni ei kykene herättämään minussa pyyteettömiä tunteita, koska minä olen mikä olen. Hän esittää järkeviä perusteita tunteettomuudellensa, jota hän ylläpitää " jostain vain minulle käsittelemättömästä syystä." Ehkä hänellä on omia salaisia tarkoitusperiä käytöksellensä, jotka eivät ole minulle valjenneet. Ehkä hän siitä syystä on ollut " niin pirun etäinen," minua kohtaan. Ei minun käsitykseni mukaan hänen tunteensa tarkoita mitään sen kummempaa kuin muidenkaan mies puolisten ystävieni tunteet tarkoittavat, ja ei niille ole edes sellaisia perusteita kuin muiden tunteille, ehkä se on tehnyt hänestä niin tunteettoman mies puolisen ystävän.

Haluaisin vielä pohtia ns. ystävieni päähänpintymiä, siis kuten se etten luottanut ihmiseen tarpeeksi kuin en kertonut hänelle jotain vain, ja kuin en keksinyt mitä kertoisin hän sanoi ystävyytemme irti, koska en luottanut hänen arvostelukykyynsä itsetuntemuksen kanssa.

Haluaisin vielä pohtia ns. ystävieni päähänpintymiä, siis kuten en ole kovin hyvä ihminen tuntemaan itse itseäni, niin eräs ns. ystäväni kehoitti minua turvautumaan johonkin itseä erikoisesti tuntevaan ns. ystävääni, jotta saisin neuvoja itsetuntemukseni kehittämiseksi.

Miksi tuo ns. itsetuntemuksen kehittyminen lähentelee jo täydellisyyden hakua?

Äidin mallin mukaiseksi varttuessani minulle tuli tarve olla toisenlainen kuin äitini. Monessa suhteessa vartuin erinlaiseksi kuin äitini, mutta en uskaltanut kokeilla olenko erilainen kuin äitini todellisessa elämässä. Uskomattomia tapahtui kuin yritin jarrutella itseäni elämästä. Tuntuu kuin elämästäni puuttuisi vain yksi asia se on " Hyvä minä! "

Tänään aamulla tuntui kuin aamutohvelini pitäisivät kamalaa ääntä, niin hiljaista oli talossa.

Tunteet ovat äänekkäitä, ja pelästyttävät miehet pois luotani. Tuntuu olevan tärkeämpääkin tekemistä kuin olla noin äänekäs tunteisen naisen läheisyydessä. Varatun leiman saatuani olisin tässä samassa tilanteessa kuin nyt. Kenen lähelle menon vaikeutta tämä mahtaa olla.

Nämä tunteet joita ei pyytteettömästi ole helppoa purkaa, vain ne tuppaavat patoutumaan himoiksi joita kukaan ei halua tyydyttää, ja kuitenkin niiden olemassa olo mahdollistetaan. Nuo tunteet ovat vapaita liikkumaan ja liittämään ihmisiä yhteen mielinmäärinkin halujensa mukaan. Joskus nämä tunteet saavat aikaisiksi hämmennystä ja tyytymättömyyttä asioihin. Kyse on henkilökohtaisista tunteistamme ja raittiudestamme kaikessa ystävällisyydessämme.

Uskon asioita; uskon kaiken näkyvän ja näkymättömän luojaan, tämä tarkoittaa etten itse ole luonut tuntemuksia joiden kohdetta en kykene hahmottamaan, vaan ne on luonut Jumala. Hyvän ja pahan eroavaisuudet, minä Uskon Hyvään Jumalaan eli Korkeampaan Voimaan. Välillä koen kiusauksia uskoa pahaan, mutta en näe siinä järjenhäiventäkään. Kaiken luoja eli yksi Jumala on parempi kuin kaksi riitelevää Korkeampaa Voimaa eli Hyvä ja paha luoja. Ja turvallisemmalta tuntuu yksi Jumala eli Korkeampi Voima kuin kaksi Hyvä ja paha luoja. Naisena arvostan uskollisuutta ja turvallisuutta.

Outo juttu; Onko Jumala jättänyt luomatta ilon tälläisille ihmisille? Millainen on ilo? Miten ilo ilmentää itseänsä? Onko ilo kadonnut kokonaiselta ihmisryhmältä? Keillä on vielä iloa? YM.

Outo juttu; Onko Jumala puolueellinen? Miksi Jumala luo (?) maailman sellaiseksi paikaksi jossa vain toisilla on hyvä olla? Miksi ei kaikilla ole yhtä hyvä olla? Keillä on hyvä olla? YM.

Outo juttu; Onko tämä nyt kateutta vai katkeruutta? Miksi Jumala luo kiusauksia sellaiseen?

Minä toivon saavani parin kuukauden sisällä asuntotarjouksen että pääsisin muuttamaan sille seudulle josta muutin tänne asumaan. Siellä kaikki on ränsistyneempää kuin täällä, ihmiset myös. Ehkä pääsen johonkin viime vuosituhannen puolella rakennettuun taloon asumaan. Toivottavasti ei tule olemaan pienempi kämppä, ainakaan kovin paljoa pienempi. Haluaisin ison parvekkeen, ja vanhoissa taloissa on isot parvekkeet. Luonnon keskelle.

Saa nähdä julkaistaanko kirjoitukseni lehdessä johon sen lähetin julkaistavaksi, ehkä aiheen valinnassa oli toivomisen varaa, jos se julkaistaan lähetän sinne muutakin julkaistavaa.

Kissi on ruvennut naukumaan useimmin. Naukumisesta on tullut sille tärkeämpää.

Lokit pesivät naapuritalon katolla, ja pitävät meteliä aina kuin on perhetapahtumia. Yläkerran papukaija yhtyy melun pitoon omalla tavallaan viheltämällä. Muuten on aika hiljaista.