Nuoruudessani minulla oli himot joiden hillintä oli vaikeata, olin ns. yllytyshullu. Minulla oli paljon ohimeneviä suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tunteet eivät yllättäneet minua kuin oli kyse himoista, koin usein kemian tulevan vastakkaisen sukupuolen avuksi, kunnes itse jäin irralliseksi ja haavoittuvaiseksi. Sukuviettini oli minua suurempi voimavara, ja sosiaalinen viettini oli sukuviettini tohvelisankari, itsesäilytysviettini toimi normaalisti, paitsi kuin sukuviettini ohjasi minua. Ja kärsin siitä tilanteesta kovin paljon näiden suhteiden mentyä ohitseni. Minulle se oli itsehillintäni perusta. Kärsin myös siitä etten kyennyt hillitsemään äkkipikaisuuttani, joka saattoi minut jatkuvasti vaikeuksiin. Kuvittelin että sain itseni hillittyä paremmin kuin hyvin, seksin ollessa elämässäni. Joutuessani olemaan ilman seksiä aloin tuntea tunteita jotka eivät olleetkaan himoa, ja ajauduin sivuraiteilleni johon kuului myös alkoholi ja lääkkeet. Jatkuvasti uusien ohimenevien seksuaalisten suhteiden nöyryyttämänä, ajauduin tilanteeseen jossa valitsin alkoholin ja lääkkeet. Lapsia en halunnut tehdä, vaikka himot sitä tarkoitusta varten on luotu. Nämä seksuaalisesti nöyryyttävät suhteet jatkuivat, ja aloin olla itseeni sulkeutunut, sosiaalinen viettini lakkasi toimimasta, ja minä käännyin sisäänpäin tunteen voimasta, itsesäilytysviettini ei enää aina toiminut, mutta sukuviettini toimi hyvin. Tässä tilassa ollessani minulla tuntui olevan kärsivällisyys koetuksella, suutuin helposti, ja sain raivokohtauksia, toisaalta olin äärimmäisen kärsivällinen. Jostain sain päähäni ajatuksen että raittius auttaisi minua kokoamaan itseni, ja yritin sitä. Muutaman vuoden se toimi, sitten en voinut mitenkään perustella itselleni etten ollutkaan muuttunut raittiuden myötä. Lopulta ajoin itseni pois raittiudesta. Meni pari vuosikymmentä ennen kuin pääsin takaisin raittiudelle, ja sinä aikana nuo himot alkoivat pikkuhiljaa kadota kokonaan, kuin vaihdevuodet alkoivat himot häipyivät kokonaan elämästäni. Nyt olen uudenlaisen ongelman edessä, entä jos haluaisin seksiä, olisiko himoja seksin ajaksi. Ilman seksuaalisia halujen kemiaa, ei seksi ollut mielestäni kokeilemisen arvoista, ja pidin sitä sairaana tapana tyydyttää seksuaalisia tarpeita raittiina, mutta pitääkö seksuaaliset tarpeensa kieltäytyä tyydyttämästä kokonaan jos ei tunne kemiaa. Ei kai pidä. Ja tunteet tulevat ehkä myöhemmin kuin vain pysyttelee raittiina, kohdistettuna ne vetoavat mieheen ja saavat seksin tuntumaan halutulta, niitä minä kaipailen, ilman niitä rohkeuteni on hävinnyt, eikä seksistä meinaa tulla mitään, kuin en tiedosta millaista ja miten seksiä haluan. ja kenen kanssa seksiä haluan.
Tälläisen kirjoituksen julkaisin lehdessä.