Lukossa kirjoitti 22.2.2016 8:46
Tänään joudun lähtemään asioille, mutta ns. vapaapäivinä saatan tosiaan viettää koko päivän pyjamassa, mikä ei varmaankaan piristä mutta tuntuu toisaalta kovin turvalliselta ja lohduttavalta.

Lainaan itseäni, koska olen luuseri. Sain vaatteet päälle, mutta juutuin kotiin. En siis saanut lähdettyä asioille. Tänään ei ole aivan viimeinen päivä hoitaa niitä asioita, joten 😭...
Tämä on kamalaa, kun ei saa itsestään irti. Ja ahdistaa. Ja masentaa. 😞 😠 🤕 Voisinpa nukkua tätä oloa pois, mutta ei nukuta yhtään.

Tänään kuuluu parempaa, kun eilen. Olen saanut noustua sängystä ja tehtyä hirvittäviä asioita 😋 Mua kyllä väsyttää ihan sikana. Nukun huonosti, kuten taisi joku muukin. Jos olen jättänyt omalta kohdaltani johonkin viestiin vastaamatta, niin en pysy aina näissä viestiketjuissa kärryillä. Jos olen kommentoinut johonkin, niin hetken päästä en muista, että mikä ketju oli kyseessä.

Kiitos fiksuista kommenteistanne, Lukossa ja Rina! Marinanihan oli ihan turhaa.
Yksi konsti masennuksen torjumiseen on ajatella muita ihmisiä, ajatella rakastavasti, rakastaa. Enkä tarkoita, ettei saisi ajatella itseään, väheksyä omia tarpeitaan tai surra menetyksiään. Usein esitetty ajatus "ei voi rakastaa muita, ellei rakasta itseään" kääntäen: kun rakastaa muita, rakastaa myös itseään.

Jostain syystä se aamupäivä on pahin, tietää että ehkä normaalina ihmisenä silloin olisi jossakin muualla, ainakin muut ovat ja on pitkä päivä edessä yksin. Nimenomaan yksin. Se on aamuisin paha, jostain syystä öisin on helpompaa valvoa yksinään ja hyvällä omatunnolla kotona vain. Siksi tulee valvottua ja sitten nukuttua pahimman ohi. Sitten voikin herätä myöhään ja todeta että on huono omatunto silloinkin, oivoi.

Siivottua kun sais, edes tiskattua. Se on odottanut tekemistään pari viikkoa mutta en vaan saa aloitettua.

Jeee😀😀. Tein sen ! Pystyin menemään kauppaan ja tehdä ostokset suht koht hyvin, ilman että keskittyminen herpaantui. Yhdessä vaiheessa meinasi tulla paniikki mutta perkules, ajattelin itsekseni että ei nyt, nyt en anna periksi ja luovuta taas, mene ahdistus pois, ajatukset alkoi harhaileen mutta päätin että keskityn nyt pelkästään näihin makkaroihin... Ja seuraavaan ostokseen ja seuraavaan.. No, tultiinpa sitten kassalle, horror!, tunne että joudun pysähtymään ja odottamaan sai taas ahdistuksen kurkkimaan nurkan takaa. Mutta tein sen. Se ihana fiilis kun istuin autossa ja selvisin niinkin pienestä asiasta kuin kaupassa käynti, on suuri asia tällä hetkellä minulle, tuli toivon kipinä taasen, pieni sellainen. Joogasin aamulla, ja koko kroppa kiitti taasen... Kunhan vain saisi sen aikaiseksi... Yleensä en jaksa.
Moni on täällä puhunut tuosta aamufiiliksestä, että siitä tietää miten päivä lähtee käyntiin niin se on totta. Olen joka aamu ahdistunut ja mietteissäni miten tämä päivä menee.... Ja niinkuIn Rina kertoi, niin illat ja yöt ovat mua varten, silloin ei tunnu niin pahalta kuin aamut ja päivät...
Että tällaista turinaa tällä kertaa. Rauhallista illanjatkoa ☺️❤️

Lukossa kirjoitti 22.2.2016 14:34
...olen luuseri. Sain vaatteet päälle, mutta juutuin kotiin. En siis saanut lähdettyä asioille. Tänään ei ole aivan viimeinen päivä hoitaa niitä asioita, joten 😭...
Tämä on kamalaa, kun ei saa itsestään irti. Ja ahdistaa. Ja masentaa. 😞 😠 🤕

Nyt pakotan itseni hoitamaan noi jutut. Pitäkää peukkuja.

Sitä niin helposti kokee syyllisyyttä saamattomuudestaan, vaikka eihän kukaan tätä sairautta valinnut, vaan se valitsi sinut. Jos olisi vapaa tahto, elämä näyttäisi ja näyttäytyisi toisenlaiselta. Sitä olisi rohkea, sosiaalinen ja aikaansaava. Sitä olisin myös halunnut olla. Sillekään perinnölle, että suvussa esiintyy bipolarisuutta ja masennusta, en voi mitään. Mutta ketään muuta tässä elämässä en tunne, enkä tapaa niin usein kuin itseäni. Siksi itsensä kanssa pitää olla hyvä ystävä, eikä hyvää ystävää pidä kuormittaa asioilla, joille ei mitään voi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö itseään voisi tuuppia kohti rohkeampaa ja terveempää elämää. Hienoa Pixa, että selvisit kauppareissusta! Itseäni ei vielä tänään ole ahdistanut, mutta jos en pian saa aikaiseksi ja päätettyä mennä lenkille, niin alan kyllä hätääntyä. Action is better than nonaction. Joskus siltikään ei pysty, ei jaksa. Silloin on tuumaustauon eli levon paikka. Kiva Desper, että vastailit!

Lukossa kirjoitti 23.2.2016 11:13

Lukossa kirjoitti 22.2.2016 14:34
...olen luuseri. Sain vaatteet päälle, mutta juutuin kotiin. En siis saanut lähdettyä asioille. Tänään ei ole aivan viimeinen päivä hoitaa niitä asioita, joten 😭...
Tämä on kamalaa, kun ei saa itsestään irti. Ja ahdistaa. Ja masentaa. 😞 😠 🤕

Nyt pakotan itseni hoitamaan noi jutut. Pitäkää peukkuja.

Kiitos, jos joku ehti pitämään peukkuja. Onnistuin tehtävässäni! Nyt tuntuu hyvältä ja annan itselleni loppupäivän lepoa - mitä se sitten onkin.

Lukossa kirjoitti 23.2.2016 11:13

Lukossa kirjoitti 22.2.2016 14:34
...olen luuseri. Sain vaatteet päälle, mutta juutuin kotiin. En siis saanut lähdettyä asioille. Tänään ei ole aivan viimeinen päivä hoitaa niitä asioita, joten 😭...
Tämä on kamalaa, kun ei saa itsestään irti. Ja ahdistaa. Ja masentaa. 😞 😠 🤕

Nyt pakotan itseni hoitamaan noi jutut. Pitäkää peukkuja.

🙂👍🙂👍🙂👍🙂🌻

Olin oman projektini vuoksi niin adrenaliineissa, etten huomioinut ketään muuta. Kiitos Desperille vastauksesta, onneksi olkoon Pixalle kauppareissusta ja kiitoksia peukuista.

Rina kirjoitti 23.2.2016 11:40
Sitä niin helposti kokee syyllisyyttä saamattomuudestaan, vaikka eihän kukaan tätä sairautta valinnut, vaan se valitsi sinut. Jos olisi vapaa tahto, elämä näyttäisi ja näyttäytyisi toisenlaiselta. Sitä olisi rohkea, sosiaalinen ja aikaansaava.

Tämä on niin hyvin ja armollisesti kirjoitettu. Näinhän se menee.

Rina kirjoitti 23.2.2016 11:40
Mutta ketään muuta tässä elämässä en tunne, enkä tapaa niin usein kuin itseäni. Siksi itsensä kanssa pitää olla hyvä ystävä, eikä hyvää ystävää pidä kuormittaa asioilla, joille ei mitään voi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö itseään voisi tuuppia kohti rohkeampaa ja terveempää elämää.

Samoin tämä. Itsensä kanssa on pakko elää, joten ehkä sitten mieluummin sovussa kuin sotajalalla. Oppisipa tuon, ettei kuormittaisi asioilla joille ei voi mitään. Ylipäätään voisi olla opettavaista oppia ajattelemaan itseään ystävänä näin konkreettisesti kuin Rina.

Taas meille vähän kukkasia 🌻🙂🌻 ja onnistumiskakkuakin 🙂🎂

Pompula kirjoitti 22.2.2016 14:35
Jos olen jättänyt omalta kohdaltani johonkin viestiin vastaamatta, niin en pysy aina näissä viestiketjuissa kärryillä. Jos olen kommentoinut johonkin, niin hetken päästä en muista, että mikä ketju oli kyseessä.

Juuri näin. Näissä ketjuissa on vaikea pysyä kärryillä. Hyvä että Pompulalla oli mennyt vähän paremmin.

Marmoriikin ja jonkun muun kohdalla ihmettelen, että teistä tuntuu hyvältä valvoa yöllä. Minulle se on ahdistavaa. Tosin aamut ovat pääsääntöisesti myös ahdistavia. Mutta me olemmekin erilaisia ja silti ymmärrämme toisiamme täällä, mikä on hienoa! 🙂🌻

marmoriikki kirjoitti 22.2.2016 17:3

Jostain syystä se aamupäivä on pahin, tietää että ehkä normaalina ihmisenä silloin olisi jossakin muualla, ainakin muut ovat ja on pitkä päivä edessä yksin. Nimenomaan yksin. Se on aamuisin paha, jostain syystä öisin on helpompaa valvoa yksinään ja hyvällä omatunnolla kotona vain. Siksi tulee valvottua ja sitten nukuttua pahimman ohi. Sitten voikin herätä myöhään ja todeta että on huono omatunto silloinkin, oivoi.

Siivottua kun sais, edes tiskattua. Se on odottanut tekemistään pari viikkoa mutta en vaan saa aloitettua.

Hyvää huomenta! Myös minä olen yöeläin. Pidän kaikista eniten yöstä. Nyt, kun on pahin ahdistus, niin nukkuisin kyllä koko vuorokauden, jos mahdollista. Yössä on ihan parasta, että on ihan hiljaista ja ajatus alkaa yleensä silloin parhaiten toimia. Sain yllättäen eilen tehtyä yhden asian, joka on kauan odottanut niin johonkin pisteeseen. Tai siis suurimmaksi osaksi. Vielä vähän uupuu. Nyt on niska ihan jumissa ja ajatus ei kauheasti toimi, tai toimii ja sitten taas ei. Ja ahdistus on taas kiikun kaakun.

Hyvä Lukossa, että sait tehtyä jotain. Sä annat aika paljon kirjoituksillasi ainakin mulle. Kirjoitat hyvin, niin kuin yksi ja toinen täällä. Tekisi mieli vastata useampaan kirjoitukseen, mutta sitten ei vaan ole voimia. Mä ajattelin tänään, että teen kortit (paperin palasia) joihin kirjoitan mikä tuottaa hyvää oloa, mikä lieventää ahdistusta ja sitten oli vielä joku kolmas, jonka jo unohdin. Ja sitten hävitin ne kortit 🤨

Mutta mietin, että ahdistuksen hallinnassa on tärkeintä ehkä huomion muualle suuntaaminen. Itse mietin, että mun pitäisi saada itteni ulos toimittamaan vaikka vaan roskat ulos. Uskon, että saan sen toimitettua tänään.

Joku mietti tiskaamista, kuinka vaikeaa se on. On se ja toisilla on astianpesukone, niin ei ehkä niin paljon tarvitse tiskata. Ja mindfulnessista ja meditaatiosta täällä on tainnutkin olla puhetta. Mulle mindfulnessia, tai meditaatiota on tiskaaminen. No ei aina. Joskus se on vaan tosi ärsyttävää, eikä siihen saa tartuttua. Mutta jos sen jakaa, vaikka osiin. Pesen ensin nuo aterimet, tai lasit. Ja se saa riittää. On aika hieno huomata, että tiskipöydän tavaramäärä väheni edes vähän.

Mitä kaikkea voisi kokeilla ahdistukseen?
Semmoinen hauska asia, jota teen kyllä ihan aina 😎 Muiden ihmisten keskustelun seuraaminen julkisissa liikennevälineissä. (En itse miellä tätä ahdistuksen helpottamiseksi, mutta ehkä siitä on tullut jo niin vakiintunut tapa, että en ole ajatellutkaan.) Ei siis tarvitse ketään tuijottaa, kuuntelee vaan. Sitten jos ei halua kuulla, niin alkaa höristellä, että mitä jotkut muut puhuu.

Laskeminen 2, 4, 8, 10. Tai kertotaulua tai mitä nyt mieleen tulee. Joskus 1, 2, 3 jne.

Se minkä virheen aina itse teen on, että en tajua vaihtaa kahvia teehen. Olen oikea kahvikissa. Ja juon teetä lähinnä silloin, kun olen ahdistunut/jännittynyt/hermostunut/käyn kierroksilla/olen uupunut. Eri teelajien ostaminen, tai sellainen teelajitelma paketti mitä myydään. Tee maistuu ihan älyttömän hyvältä. Minä juon sitä varmaan litra tolkulla ja hyppään vessassa vähän väliä. Äsken löysin kaapista jonkun oudon purkin, jossa oli jotain teetä. En ollut edes kirjoittanut siihen mitä se pitää sisällään ja oli varmasti jo tosi vanha. No laitoin kuitenkin sitä ja se maistuukin hyvältä! 🙂

Ulos lähteminen. Jonkun asian tekemisen keksiminen, jotta joutuu lähtemään ulos, kuten tuo roskien vienti, tai vaikka kirpputorilla käynti. Ja varsinkin se, että käy kirpputorilla ostamatta mitään. Hemmetin vaikeaa ainakin itselleni. Käy vaikka siten, että katselee ja, jos näkee jotain jota haluaa ostaa, niin kiertää kiusauksen ja sopii itsensä kanssa, että käy ostamassa sen vasta huomenna, jos se silloin vielä tuntuu tarpeelliselta. Toki, jos mielessä on jo kirpputorille mennessä, jokin tarvittava juttu ja sen löytää, niin ostaa toki.

Joko mainitsin kirjoittaminen? Täällä aika moni kirjoittaa hyvin. Kirjoittaa ajatuksiaan päiväkirjaan, vihkoon, lapulle. Meren rantaan meneminen on ainakin itselle rauhoittavaa. En tosin ole tullut pitkään aikaa käyneeksi. Lemmikin silittäminen ja/tai seuraaminen. Aikalisän ottaminen, eli tauon pitäminen, pysähtyminen.

Pompulalle kiitos pitkästä viestistä ja lukuisista ahdistuksen hallintakeinoista. Jäin myös pohtimaan, mikä minulle tällä hetkellä tuottaa mielihyvää. Ei oikein tule mitään mieleen paitsi jo mainitsemani suihku, kaakao ja tee. Se "oikea minä" kyllä tykkää vaikka mistä asioista 😋

Nukuin yön paremmin ja vähemmillä lääkkeillä kuin viime päivinä. Aikaisin aamulla heräsin ja olin aika ahdistunut. Joka tapauksessa uskon, että kun sain eilen tehtyä tuon tärkeän homman/projektin, se helpotti heti oloani. Tänään ei onneksi tarvitse mennä minnekään eikä tehdä mitään. Taidan kyllä tiskata ja tehdä sellaista tavallista arkista puuhaa.

Kiinnostava ajatus tuo "oikea minä" ja "väärä minä". Nyt sairaana väärä minä hallitsee, enkä tunnista itseäni. Oikea minä on ihan erilainen tyyppi. Haluan pitää kiinni oikeasta minästä, ettei se unohdu ja korvaudu pysyvästi väärällä minällä.

Hei kaikki! Olen uusi täällä mutta ajattelin jotain ajatuksia kirjoittaa. Itse saan piristystä päiviini myös matkojen suunnittelusta, nytkin tilasin matkaesitteitä, joistakin tv-ohjelmista esim Doc Martin oli hyvä, Noin viikon uutiset, Uutisvuoto ja Ummikot ulkomailla. Ei muuta tule mieleen. Ei niitä kyllä kovin monta ole. Koiriani rakastan ja näyttelyt ovat jääneet pois koska ilmoittautumismaksut on niin kalliita ja ei huvita enää käydä niissä. Uutta rotuakin olen mietiskellyt mutta nämä nykyiset taitavat olla sopivimpia kuitenkin. Välillä toivoisin että näistä olisi hieman turvaakin pimeinä iltoina mutta ei nämä viitsi edes haukkua saati puolustaa jos lenkillä joku hyökkäis kimppuun. Koiraihmisten kateuden ja kilpailunkin olen kokenut kun olen niissä piireissä ollut jo niin pitkään. Koko ajan vaan huonompaan suuntaan on menossa ja hirveitä riitoja nettipalstoillakin.
Kuinka moni on facebookissa? Olen pettynyt siihen aina välillä, juuri kukaan ei viitsi kommentoida tai tykätä kuvistani ja jutuistani. En sinne kirjoitakaan joka viikko.
Tässäpä jotain. Kaikille mukavaa päivää
🙂🌻