Kuuntelin eilen 2 cd´tä ja 4 cd´tä on kuuntelematta vielä. Nyt kuuntelen radiota.

Kuuntelin loput cd´t ja avasin radion. Söin mysliä ja jugurttia.

Tänään on kummallinen päivä. Tekisi mieleni ostoksille, mutta en tiedä mitä ostaisin ja miten paljon tarvitsisin rahaa. Ehkä on parempi vain säästää rahat.

Minun pitäisi kyetä säästämään rahaa vähän pahan päivän varalle.

Saa nähdä saanko vielä keuhkosyövän ja kuolen pois. Minähän tupakoin.

Huomenna pääsee taas pelaamaan veikkauksen pelejä. Tänään olen ollut kotona, minulla kävi asuntoohjaaja täällä, mutta muuten olen ollut yksin. Häneltä jäi kaulaliina minun luokseni.

Olen herännyt. Ottanut aamulääkkeet ja syönyt aamupalan. Pitää vielä juoda toinen kuppi kahvia ja syödä pari voileipää. Aamu näyttäytyy harmaana ja totisena, sillä on sanomaa.

Tänään olen todellisuudessani hieman hakoteillä. En perusta paljoa sille mikä on kestävää ja lopullista, kuin kuolema, vaan tilasin cd´n kuolema. Saa nähdä milloin se tulee postissa, ja sen mukana tulee toinen cd jota tähdittää rakkaus, joka tarkoittaa jotain vain ihan muuta.

Tänään pitää taas yrittää soittaa ankkuriin jos saisi ruokakassin ilmaiseksi. Pitäisi pestä hampaat, ettei henki haisis. Milloinhan pidän tarkoituksenmukaisena käydä suihkussa.

"Mitä tekisin kaikelle tälle mikä on edessäni elämäntiellä?"

Huomenna laboratorio, 7.11 TT-kuvaus. ja 15.11 Lääkärin vastaanotto.

Saa nähdä koska saan postissa lisää musiikkia, sieltä pitäisi tulla Ajattara Kuolema ja Amina Upendo-Rakkaus. Ovat lähteneet jo liikkeestä postiin. Ovat molemmat cd´tä. Uskon uudestaan syntymiseen.

Mitä tehdä kun ei muista koskaan ostaa kananmunia! Kaikki on kiinni siitä muistanko koskaan ostaa kananmunia, ja aina ne kananmunat unohtuvat! Nyt saisin tehtyä hyvää ruokaa jos joskus muistaisin ostaa ja tuoda kotiin asti ehjiä kananmunia! Kananmunat särkyvät helposti, niiden kanssa täytyy olla varovainen! Minulla on muut ruokaan menevät tarpeet, voin tietysti ostaa vielä Pakasteen Herne. Maissi. Paprika, silloin voin tehdä jo vaikka mitä ruokaa.

Heippa. Luen viestejäsi. Tuntuu kuin olisin kanssasi vierelläsi joka päivä mutta en tiedä mitä sanoisin sinulle. Hiljaisuuteni harmittaa minua. Muista että minä kuuntelen sinua silti. Ja olen tässä.

Heräsin aamulla 4 jälkeen ihan pirteänä. Nyt kun kello tulee 5.30 alkaa väsyttämään, mutta yritän sinnitellä 7 asti että pääsen labraan. En voi edes ottaa aamupalaa, kun on verikokeet. Nopeasti aika kuluu, vaikka en uskalla edes radiota aukasta, kun on niin varhaista.

Olen käynyt tupakalla, vaikka sinne täytyy mennä hissillä, ja rullaattori pitää ääntä. Yritän kuitenkin olla ihan hiljaa, vaikka varmaan ääntä tulee huonekalujen käytöstäkin.

Kävin labrassa. ja tulin kotiin. söin aamupalan. Kävin labran jälkeen kaupassa, mutta unohdin ostaa margariinia. Sain ostettua kananmunia ja herne.maissi.paprikaa  ja juustoa.

Todellisuudessaan isäni ei ollut sen kummempi suomen kansalainen kuin moni muukaan mies, vaikka hän ruskettui auringossaan ja omisti päässään kiharat ja kiharat ihokarvat kehossaan. Hänen uskontonsa oli ateismi. Minusta aina tuntui että hän piti itseensä kovin tärkeänä, perheelleen, itselleen ja suvulleen. Hän oli herrasmies jopa hieman humalassa. Emme useinkaan uskoneet häntä, silti hän yritti ilman väkivaltaa tehdä itsestänsä tärkeän.

Todellisuudessa on tarpeeksi paljon kestämistä, ilman että miettii kuka on loukannut ja ketä. Se ei oo niin yksinkertaista että sanoisitte " turpa kiinni." minun kotona, koska olen skitsofreenikko, ja tuo vaatisi BLÄB BLÄB BLÄB. Sen sijaan kuuntelen suomi räppiä radiosta, tai cd´ltä. Ja välillä muuta musaa. Sanoisitte "mitä sä huoraat?" Sanoo radiossa " vittuuks sä tiiät siit!" ja " taas mainoksia!" Sanovat radiossa, " mä näen sun läpi." Sellaisiako te kaikki miehet olette? Entä naiset teille? Siinä menivät kosketukset uusiksi teille. Sitäkö nyt piti kokeilla tulevaisuudessaan menneisyydessään.

Äitini oli paljon monimutkaisempi ja moniselitteisempi, usein loukattu ylpeys teki hänet hulluksi, ja se usein kostautui minuun hänen tyttäreensä. Siinä oli kestämistä minulla, ja täytyy myöntää etten aina kestänyt äitiäni ja hänen loukattua ylpeyttänsä, joka oli helposti tekemässä minusta huorahtavaa naikkosta, joka olisi ollut minun osani tyttärenään.

Äitini ei ollut helposti säikähtävää tyyppiä, ja minusta usein tuntui siltä että traumat olivat lähtöisin hänen lapsuudestaan, vaikka en voinut olla ihan varma asioista, joista ei puhuttu.

Joka tapauksessa äitini yritti parhaansa jotta minusta olisi kasvanut tunteeton typykkä, jota eivät maailman miehet paljoa hätkäytä, ja jota kuulo puheet eivät suututa. Huoraat.

Loukattu ylpeys käy lankeemuksen tielle.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: -