Ne kulkee psykosomaattisina, kun lääke ei auta ja kun paikka vaihtuu. Voi olla varvas, jalka, kylki, käsi, sormet, pää, olkapää, selkä, maha yms. Mut eilen fyssari sano et mun kroppa ei palaudu ollenkaan tai niin paljoo ku pitäis.

Mun on paha olla. Tuntuu, ettei mikään helpota. Mulla oli tänään lääkäriaika. Se meni ihan hyvin. Eli voi olla, että nyt koen jotain väsymystä siellä käynnistä ja sen jännittämisestä. Mutta kun haluan vain satuttaa itseäni. Otin äsken tarvittavia. En tiedä, mitä muuta tehdä. Mulla on huomenna aika hoitajalle. Ei ole järkeä lähteä käymään päivystyksessä. Mitä sitten...?

Ehkä haluaisin ottaa yliannostuksen.

En tiedä... Ehkä.

Haluan kirjoittaa saman tähän alkuun kuin edellisessä viestissä: Mun on paha olla. Olen ottanut jo iltalääkkeet. Kohta otan melatoniinin ja ehkä Tenoxin. Mun itsetuhoisuutta välillä ihmetellään. Se, että haluan ensi sijaisesti kuolla enkä vain hae vapautusta ahdistuksesta, on outoa. Itse kuolema, elämän loppuna, on mun tavoitteeni. Tunnen itseni toivottomaksi. Ei sairaalan päivystys voi mua auttaa. Jotenkin haen kuitenkin elämää. Katselen alueella toimivia terapeutteja. Ei mulla ole kyllä varaa heidän vastaanotoilleen... 🙁  Ei mua voi mikään auttaa. Vaikka tyttö on mulle tosi rakas, en tunne sitäkään tällä hetkellä. Olen tässä maailmassa tällä hetkellä ihan yksin.

Täällä ollaan! Halaisin sinua jos täältä asti yltäisin.

Kiitos, Soroppi.

Tapasin tänään hoitajani. Emme voi mennä kovin syvälle. En selviä sieltä takaisin. Nytkin kuitenkin käytiin niillä rajoilla, ja hän huomasi sen. Olen huono peittämään olojani. Ainakin sellaiselta, joka on enemmän nähnyt mua.

Vähän sivuttiin mun lapsuuden olosuhteita. Alkoholia ja väkivaltaa. Pelkoa ja syyllisyyttä. Mitä lapsi kokee.

Haluaisin viiltää sellaisen viillon, että... En ole koskaan pystynyt...

En ole ainakaan nyt lähdössä päivystykseen. En tarvitse sitä vielä. Selviän kotona. Ehkä haluaisin jo turvaa, mutta - pakkohan tässä on selvitä.

On paha olla.

Kadutko muuttamistasi sinne lähelle mies ystävääsi?

Tunnen tuskasi. ❤ älä tee mitään peruuttamatonta.

Mä olen tällä hetkellä niin väsy, etten jaksa tehä muuta ku maata sängyllä. Tä tökkiminen puhelimeenki saa väsyttämään. Mietin meniskö jo nukkuu ja saisko ees unta. Onko tä sittenkään väsymystä vaa uupumus.

Pikemiten, en kadu muuttamista. Näin on sinänsä ihan hyvä. Vointi vain ei ole...

Saloka, En ole tehnyt itselleni nyt mitään. Viiltämään en pysty. On niin iso ristiriita siinä mitä haluaisin. Kuolemanhalu on voimakas. Mutta niin on myös se, että mut pidettäisiin hengissä... Mitä älyä tuossa on. Luultavasti koen, että mulla on voimakas tarve kokea itseni merkitykselliseksi. En itse pysty sitä uskomaan. Haen koko ajan toisilta todistusta, että olen tarpeellinen - hengissä -, vaikken juuri eläisi. Tarvitsen jatkuvaa vakuuttamista.

Käytiin miehen kanssa kaupoilla. Ostin kankaat yhteen mekkoon. En ole täysin ymmärtänyt ohjetta, mutta kankaat on kivat! Tällaisesta voin ilahtua! Rahaa meni paljon, valitettavsti. Ostin myös kahteen amppeliin kukat. Ja nehän maksoivat, vaikka alennus oli 30 %.

Oon useana päivänä/iltana soittanut Kriisipuhelimeen. Usein olen saanut apua. Itkisin, jos pystyisin.

ei ollut tarkoitus laittaa mustaa sydäntä. näköjään tietokoneella se näyttää mustaa ja puhelimella punaista. Tuli itellä paha mieli siitä mitä laitoin. Nyt tiän tämänkin.

Kivaa, ettet ole satuttanut itteäsi. Mulle merkitset tosi paljon. ketju ilman sua ei olisi mitään.

Mulla, Saloka, musta sydän merkitsi sydäntä ja myötätuntoa. Kiitos siitä. Ei sinulla ole mitään syytä pahaan mieleen! Ihan oikeasti! Ja kiitos myös sanoistasi!

Olen alakuloinen - taas. Pesin tänään muutaman koneellisen pyykkiä - taas. Nyt olen istunut olohuoneessa, pääasiassa tietokoneen äärellä - taas. Ihan siis tavallinen päivä.

Ostin eilen kaksi amppelikukkaa. Sijoitin ne jo ulkoruukkuihin, joiden pohjalle laitoin lääkeiden metallilistoja (vai mitä ne on, ne taustat, joista tabletti painetaan pois). Nyt ruukut pitäisi vielä saada pujotettua amppeleihin. Pelkään, että silloin kukkien oksat/lehdet katkeilevat. Katkaisin jo yhyden pitkän oksan, ja se harmittaa. Tarvitsen pujottamiseen sisareni apua, mutta en saa häneen yhteyttä.

Mun on paha olla! ... edelleen... Voi hemmetti!

Soitin päivystykseen, mutta päädyin hoitajan kanssa kuitenkin siihen, että otan rauhoittavaa, ja jään - vielä - kotiin. Otin jo toisenkin rauhoittavan. Alkaa väsyttää. Piakkoin menen nukkumaan. En ota liikaa lääkkeitä tänä iltana.

<3

Täällä laitetaan ruokaa, katsottiin koko ilta HBO:lta sarjoja ja varmaan jatketaan vielä kohta sarjamaratonia. Olen ihan kuitti!

Poikaystävä ehdotti huomiselle telttapatikointia (mikä tarkoittaisi sitä että ma olisi vapaapäivä, ja tekisin ensi lauantain töitä), mutta en tiedä olenko liian väsynyt. Olen juossut tavallista pidempiä lenkkejä parina viime päivänä, ja laakso jonne poikaystäväni haluaisi telttailemaan on useamman sadan korkeusmetrin takana. En tiedä jaksaisinko sitä rinkan kanssa juuri nyt, mutta toisaalta olen kyllä haaveillut vaelluksesta juuri kyseiseen paikkaan, ja sään pitäisi olla kaunis. Pelkään että jos nyt jätän tilaisuuden väliin, toista ei enää tämän sulan maan aikaan tule, ja ensi kesänä (kun asumme jo muualla) patikointeja on vaikeampi järjestää.

Saa nähdä, tai sitten menemme vain sieneen. Tatteja pullahtelee joka yö lisää esiin, meillä on koko ajan pakastimessa täysi pussi. Pakastamme ne tuoreeltaan ja lisäämme jäisinä pannulle - toimii ihan hyvin, kun sieniä löytyy (sen kummemmin etsimättä) yksitellen.

Hyvää yötä!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Mulle tuli eilen yliaktiivinen tila. Miettisin millä saan sen pois, rauhottavalla.

Huomenna pitää viel levätä ja sit mennään taas... ei jaksais yhtään...

On aamu. Nukuin ihan hyvin. Olin illalla ottanut kaiken unea tuovan, en kuitenkaan liikaa... Huomasin viesteissä, että te, Saloka ja Soroppi, olitte kirjoittaneet mulle, mutta vielä ne eivät ole ilmestyneet tänne sivuille... Jään odottamaan aamun päivitystä...

Hei, Soroppi! Lähdittekä vaellukselle? Sää on ainakin täällä hyvä... Vieläkö olet Suomessa, vai oletko jo muuttanut kauemmas?

Saloka, saitko nukuttua? Kuinka paljon "virtaa" tarvitset alkavalla viikolla? Mulla on ohjelmaa neljänä päivänä. Viikolla vain keskiviikko on vapaana. Onneksi ensi viikonloppu on tyhjä, ja seuraavallekin viikolle aion yrittää, ettei tullisi ohjelmaa kuin parille päivälle.  Pelkään jaksamiseni vuoksi.

Mulla oli leipä lopussa. Tein perunarieskoja. Ei ollut valmista perunamuussia, mutta oikaisin tekemällä muussin jauheesta. Paistoin rieskat, ja nyt on syötävää muutamaksi päiväksi. Onneksi se ei vienyt aikaa kovin paljon. Tunnen itseni aivan uupuneeksi... 🙁 Haluaisin mennä sänkyyn, mutta nyt pelkään ahdistusta liikaa. Ei se vielä ole kova, mutta mietin jo lääkkeiden ottamista. Ja sen seurauksena tulee mieleen ajatus ottaa ylimääräisiä...

Ei mulla hyvin mene. Mutta ei riittävän huonostikaan. Tällä voinnilla en vielä saa -  enkä tarvitse - apua.