Hei JP.

Minkä värisiä sukkia neulot?

Olipa kiinnostava artikkeli jonka linkkasit. Kivaa että sulle tuli hyvä mieli neulomisen aloittamisesta. 🙂

Täällä käytiin tänään sienessä. En saanut nukuttua tarpeeksi (tai siis, nukuin yhdeksään enkä huomannut että unen laatu olisi ollut mitenkään huonoa, mutta herääminen oli tosi takkuista) mutta nukuttiin sieniretken jälkeen reilun tunnin päiväunet, helpotti. Eilisen lenkin jäljiltä oli selvä energiavaje, mutta kesti varmaan viiteen ennen kuin päästiin syömään mitään aamupuuroa/napostelua kummempaa. Söin viikolta jääneet jämäruoat (joita ei ollut hirveästi) ja tein valmiiksi pitsan että voidaan laittaa se uuniin sitten kun tulee nälkä. Mikä on varmaan pian, koska taas tekisi mieli napostella...

Hei, Pikemiten ja Soroppi. 🙂

Mun mielestä artikkeli oli lukemisen arvoinen. Ja jäi se mietityttämäänkin. Erityisesti tuo kysymys, että olenko nyt sellaisessa hoitosuhteessa, missä lapsuuden asioita voidaan käsitellä. Turvallisesti. Miten käy, jos asiat nousevat voimakkaasti pintaan, eikä hoitotaholla ole tarjottavana resursseja niiden purkuun... Pelottaa jonkin verran.

Nyt haluaisin käydä tähän listaamaan ahdistavia muistojani, mutta koen, ettei tämä ole oikea paikka jakaa niitä.

Olen neulonut tänään jopa muutaman kerroksen! 😉 Sukat ovat Novitan malli ja langat ovat väriltään ensi sijaisesti harmaan eri sävyjä lisättynä hempeällä vaaleansinisellä ja vaaleanpunaisella. Kirjoneuletta, mitä en ole aikoihin tehnyt. Tiedän, että osaan neuloa sitä ainakin joten kuten, mutta lopputulos on silti arvoitus.

Otin jo iltalääkkeet. Ajattelin, että voisin mennä tänään nukkumaan tavallista aikaisemmin... Jos sitten saisin nukuttua riittävästi.

Kyllä se eilinen nukkumaanmeno vei lähelle puoltayötä. Ja nyt on ihan hillitön väsymys, kun yö oli tosi katkonainen. Nukuin alkuun muutaman tunnin yhtäjaksoisesti, mutta loppuyö meni maksimissaan tunnin välein heräillessä ja valvoessa. En nyt tiedä, istunko koneella, neulonko vai menenkö nukkumaan.

Miten kuvata sitä, että äiti heittää jonkin tappelun yhteydessä isän metsästyskiväärin makuuhuoneen ikkunasta ulos rikkoen ikkunalasit... Kaipa sillä oli uhattu... Mistä lapsi sen tietää, mitä tapahtui? Miten mulla olohuoneeseen suljetulla on tieto kiväärin rikkomasta ikkunasta? Monta asiaa on yhdistynyt tiedoksi. Mutta miltä se musta on tuntunut?

Kiitos ❤

Mä en osaa kirjoneuletta tehä. Mut onneks on sellaisii lankoja mitkä näyttää kirjoneuleelta.

Mä sain käytyy suihkussa ja oon ihan poikki. Pitäis tytön synttärilahjaksi tehä kestovanulappuja. Pussin sain jo virkattuu, mut toinrn pitäisi kans. Sit marraskuun lopuksi tehä toinen satsi siskon lahjaksi.

Puhuttiin eilen illalla tytön kans tulevasta taatan hautajaisista. Ei isä viel ole kuollu., mut se elää lisäaikaa. Sanoin tytölle että jos siskoni nykyinen mies menee, mä en mene. Ei voin kääntyy kirkossa pois. Voin yksin sit surra, jos sisko vie isän vihaaman ihmisen ja mulle salaperäisen henkilön. Kaikki tätä ei ymmärrä.

Taas jaarittelen täällä sun ketjussa, vaikka omakin olis.

Mut kiitos että olet siellä. ❤

Kiitos, Saloka! ❤

Hei JP. 😀  Ja mukavaa touhukasta päivää, ja voimia jaksaa eteenpäin, niitä sinä tarvitset.

Moi, Pikemiten! Otin illalla kaiken mahdollisen väsyttävän yöksi, ja se auttoi. Nukuin todella hyvin. Tosin edelleen väsyttää... 😉

Näin aamulla unta että tein kakkua ja sit oli aika tehä kermavaahto. Kerma masinaan ja masina pyörimään. Sit tuli joku ipana siihen ja kaato purkillisen hunajaa sinne kerman joukkoon. Aloin raivota ja tiesin et kaikki on pilalla. Heräsin.

Mitähän unta tänä yönnä näen 🤔

Tapasin tänään hoitajan. Mainitsin hänelle noista lapsuuden traumoista ja niiden käsittelystä... Totesi sen, mitä minäkin olen tässä jo ajatellut, ettei hän ole se oikea ihminen, jonka kanssa asioita on mahdollista käsitellä. Tarvitaan perehtynyttä terapeuttia. Mun oloni pitäisi olla myös aika vakaa... Mutta miten tässä käy?! Mulla on jo joitain muistoja mielessä. Entä jos alan käsitellä niitä itsenäisesti syvemmin. En ole silloin kovin turvassa.

Puhuin tässä joku päivä Kriisipuhelimen vapaaehtoisen kanssa. Hänellä ei ollut mitään resursseja vastata olooni. Hän kuulosti kovin epävarmalta. Äänikin vapisi. Luultavasti puhelun aikana yritin jollain lailla kannatella häntä. En halunnut loukata häntä. En halunnut kertoa hänelle, kuinka pahasti hän epäonnistui, kuinka pahasti minuun sattui. Minun olikin oltava vahva. Ahdistuin puhelusta aivan hirveästi! Ehkä siinä oli jotain samaa kuin lapsuuden traumoissa. -En tiedä... Otin jo puhelun aikana rauhoittavia lääkkeitä. En ole aikoihin kokenut vastaavaa ahdistusta.

Ainakaan mun ei pidä tänne kirjoittaa niistä muistoista. Huomaan selkeästi sen, että kun tuli tuosta yhdestä mainittua, niin se alkaa vahvemmin elää mun mielessä. Sanoja, värejä, ääniä... pelkoa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

saloka kirjoitti:
Mitähän unta tänä yönnä näen 🤔

Hei, Saloka... Mitä unta siis näit? 😉 Sait mut liki nauramaan tuolla edellisyön unellasi. Kermaa ja hunajaa. Olisi varmasti makea sekoitus!

Mä nukuin taas lyhyesti. Nousin jo viideltä, enkä ole sen jälkeen saanut enää nukuttua. Olen päivisinkin ollut huomattavan väsynyt. Tsekkasin tuossa yhden käytössä olevan lääkkeen, jonka annosta nostettiiin pari viikkoa sitten. Sen yleinen haittavaikutus on väsymys. Tuntuu, että tarvitsen sen lääkkeen rauhoittamaan oloa, mutta tästä sivuvaikutuksesta (jos se nyt johtuukaan tästä) en pidä. Kumpi sitten on pienempi paha?

Yritin saada hoitajaa kiinni. Hän varmaan soittaa tänään takaisin.

Mulla on yksi ryhmä tänään. Kyyti tulee ennen puoltapäivää. Pesen nyt pyykkituvalla pyykkiä. Tuon ne kotiin kuivumaan. En viitsi kiipeillä portaita ylös ylimääräisiä kertoja.

Hienoa että sait mainittua hoitajalle oloistasi, vaikka hänellä ei välittömiä vastauksia siihen ollutkaan. Vaikea tilanne :/ Oletko sitä mieltä että jaksaisit terapian, tai että se olisi nyt parempi vaihtoehto kuin ilman sitä oleminen?

Mulla oli viime viikolla haastava terapiakokemus, kun puhuimme terapian päättymisestä ja johduimme miettimään miten selviän seuraavalla kerralla (seuraavassa työpaikassa) jossa joudun tekemisiin ihmisten kanssa joilla on kiusaava/narsistinen tapa kommunikoida. Yritin keksiä keinoja reagoida, jotka olisivat toimivampia kuin mitä nyt yritin käyttää, mutta terapeuttini tuntui väkisin kääntävän keskustelua siihen suuntaan että jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty reagoimaan siinä tilanteessa, vaan vain lamaantuvat. Ehkä hänen tarkoituksensa oli sanoa että lamaantuminen, kun tilanteen stressaavuus ylittää mielen käsittelykyvyn, on ihan luonnollinen reaktio eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä, mutta tunsin silti syvää häpeää ja epätoivoista pyristelyä - ei, en halua olla ihminen joka aina reagoi tällä tavalla, joka aina (vaikka en edes tiedä käykö minulle niin aina) päätyy niiden ihmisten kohteeksi jotka jostain syystä saavat jotakin siitä että satuttavat muita. Ja sitten puhelu loppui, enkä ehtinyt puhumaan asiaa loppuun terapeutin kanssa.

saloka, kiitos kun kerroit unestasi, sait hymyn kasvoille vaikka unesi (sen sisältä käsin tarkasteltuna) ei varmaan erityisen miellyttävä kokemus ollutkaan. Mä voisin tehdä pannaria kunhan saan aikaiseksi kävellä kauppaan ja ostaa kananmunia.

Hei, Soroppi! 🙂 En oikein tiedä tuon psykoterapiaa koskevan kysymyksesi oikeaa vastausta. Olen ehkä edelleen niin heikoilla, että voisi olla parempi siirtää terapian alkua tilanteeseen, jossa en olisi niin itsetuhoinen. (Tällä hetkellä olo on melko vakaa.) Mutta kun noita lapsuuden muistoja tulee esiin. Luen keskusteluja/blogeja/tutkimuksia aiheesta kuitenkin... Sain lääkäriajan torstaille, liittyen lääkkeisiin, mutta ehkä voisin alustavasti puhua tästä myös lääkärin kanssa. Muutaman viikon päästä mulla on pitempi aika toiselle lääkärille.

Olen tänään tosiaan noussut viideltä. Ja mua väsyttää. On väsyttänyt liki koko päivän. Yksi kysymys väsymyksen suhteen on lääke, jonka annostusta lisättiin sairaalassa. Se on useille potilaille väsyttävä. Mm. siitä puhun lääkärin kanssa. Tarvitsen sen ehkä suojaamaan itseäni itsetuhoisuudelta. Siihen sitä ymmärtääkseni lisättiin ja jotenkin tuohon samaan liittyy ahdistus.

Miksi helkkarissa mun oloni muuttuu aina näin nopeasti itsetuhoiseksi?! Äsken olin vain väsynyt, nyt jo haluaisin kuolla.

Kyl se muakin nyt hymyilyttää. Mennä nyt raivoo toiselle. Taitaa isän synttärit (pe) ottaa koville.

Viime yönnä näin taas jotain, mut en valitettavasti muista mitä.

Huomenta. Väsyttää. Yö oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Se on vain se kun herään turhan aikaisin, mutta nyt sain vielä nukuttua pari tunnin pätkää. Nyt kuitenkin tuntuu, että nukahdan istualteni.