Viime yökin meni pätkissä heräillessä. Jostain syystä uni on nyt katkonaista.

Hain tytön koulusta. En tiedä, mitä tänään yrittäisin tehdä. Ahdistaa epämääräisesti eikä mikään oikein kiinnosta. Ehkä luen ensin vähän ja yritän kerätä voimia.

Yksi etaappi suoritettu, eli syöty on.

Päätä alkaa sattuu, tuntuu siltä. Saa nähä alkaako kunnolla särkee. Se tästä vielä puuttuisi.

Alko pikkuinen ahistuksen poikanen tulla pari tuntia sitten ja on vieläkin. Onneksi se ei estä toimintaa ja sain ruuan itelleni. Väsymystä on edelleen aika paljon, mut yritän pysyy hereillä kunnes voin illalla mennä nukkuu.

Suihkussa käyty jo pari tuntia sitten. Se auttoi ahdistuskipuun aika hyvin. Sain viime yönnä yhet pikkusukat valmiiksi ja tänään viimeisteliin ne . Nyt uutta putkeen vaan, heti kun tiedän, seuraavaa kaavaa/ ohjeeseen.

Huomenna täytyy pakosta kastella noi pari kukat.

Mietin, meniskö sänkyyn lukemaan ja sen jälkeen nukkuu...

Väsyttää mutta yritän vielä valvoa jonkin aikaa jotta sitten saisin nukuttua aamuun asti.

Imuroin olohuoneen ja keittiön. Vähän pyyhin pölyjäkin. Siivoaminen on edennyt taas vähän matkaa.

Pakastin pitäisi sulattaa, mutta se vaatii valmistelua ja pitää jaksaa tehdä sitten loppuun asti. En haluaisi aikatauluttaa sitä.

Kävin syömässä lounasruokalassa. Kotona ei enää ole mitään ruokaa, ei edes eineksiä. En jaksa tehdäkään nyt mitään.

Ulkona olevat kukat pitää kastella. Ohi kulkiessani kokeilin niitä ja kuivilta tuntuivat. Unohdin sitten kuitenkin kastella.

väsyttää, mut silti olen energinen. Olen tosin 1,5 l juonut kolaa. Taitaa hiukan siitä tä ylikierroksilla.

Suunnittelen huomista ja valmistaudun. Miksei vois olla niin kun normaalit ihmiset ja pystyä lähtemään normaalisti ajattelematta ja suunnittelematta asioita etukäteen. Olen suunnitellut meneväni sittenkin huomenna tytön luokse "etelään", eli täältä "pohjoisesta".  Se olis tunnin linja-automatka melkein yhtä kyytiin. Ja kun tietää mun linja-automatkat ja ne ahistukset.

Alan haistaa taas palaneen käryä. TIedän ettei se ole totta. Se ei hallitse mua. Mä yritän hallita tätä. Ajatella järkevästi. En vajoo siihen tunteeseen ja siihen mukaan.

Kysyin tytöltä soittolistaa bussimatkalle. Tyttö sano et koittaa illalla muistaa. Sanoin et mun listalla on vaan masis kappaleita. Niitä ei ihan viitti muutenkin ahistavassa tilassa kuunnella.

Olen mä ulkonakin käynyt. Koottiin tukarin kanssa mulle parvekkeelle pöytä. Sitten lähdimme kauppaan/apteekkiin. En mä ostanut ku juotavaa ja jotain pientä. Ja takas kotiin. Lupasin etten mene nukkumaan. En viitti ostamaani jätskiä syä tänään, säästän sen huomiseksi kun tulen kotiin. Palkitsen itteni sellai rankasta päivästä.

Löysin pari anteeninjohtoa tytölle, kun kaipaili niitä.  TOivottavasti toinen toimii. Mulla on noita johtoja vaikka muille jakaa. Enkä ees tiä toimiiko ne kaikki ees.

Yritin äitii saada kiinni. Aikaisemmin äiti kerto että isällä on kuume noussu melkein 38, mut on suht hyvävointinen. Olisin vaan kysynyt häneltä kuinka monta silmukkaa laitan seuraaviin sukkiin, kun teen ohuemmilla puikoilla.

Taidan koittaa uudelleen äitille soittaa ja koluta nettiä.

Olen lukenut kirjan melkein loppuun. En oikein jaksa nyt muuta. Sanomalehden lukeminen tuntuu liian vaikealta. Siitä tulee mieleen liikaa ahdistavia asioita, kaikenlaista sekalaista, mikä ei mitenkään liity uutisiin suoraan.

Kohta pitäisi syödä jotain iltapalaa. Riisipuuroa on vielä jäljellä. Ehkä syön sitä.

Olen puhunut tytön kanssa ja pakannut laukkuni tai reppunikin jo valmiiksi. Sanoin hänelle, et tämän matkan tee, mut se perutaan jos tytön pääsärky vaatii huomenna nukkumista. Tyttö sairastaa migreeniä ja nyt valittaa pääkipua. Tosin se voi olla juomattomuudesta ja syömättömyydestä kiinni kanssa. Lupasi hoitaa molemmat tänään vielä.

Mulla vieläkin vetää pää ylikierroksilla. Taidan ottaa rauhottavaa, jos se auttaisi ees hiukan.

Soitin äskö tytölle ja kerroin että käänteis psykologia on alkanut tehoo ainakin 2 x niihin hajuihin. Edellisessä viestissä kirjoitin että alan haistaa ja kun jankutin ittekseni että se ei ole totta ja jne, ni se haju lähti pois, eikä tullu enää takasin. Se koettelee mua tosi paljon. Yritän pärjätä sen kanssa, mut en jaksa tätä taistelua koko ajan itteni kanssa.

Odotan äitin soittoa. Pitäis kysyy, teenkö seuraavat sukat 44 silmukalla, kun edellinen oli 40. Ja onko se tyhmän näköistä jos täys valkoisiin sukkiin tekee vaalean punaisen kantapään ja ehkä kärjen. Pakko joku merkki tehä, kun edellinen sukka on valkoinen kanssa ja ettei se sekoitu näihin sukka nro 2, jotka on ehkä hiukan isommat tai pienemmät. Kumminki erinlaisemmat.  Yritän vaan hölistä täällä jotain, mitä ei ehkä ketään ymmärrä. Mut kiitos, jos joku ehkä ymmärtää mun kirjoituksiani.

Olen miettinyt psykoosia. Mun olo muuttui isän saattohoitopäätöksen jälkeen huonompaan. Mitä sit ku isä menee pilven reunalle, vajoonko kokonaan psykoosiin vai paranenko, niin ku tyttö mulle sanoi. En sais ajatella näitä asioita, kun se pahentaa oloani. mut millä sille mahan. Tukari sanoi että seuraa mua, vissiin koko ajan. TYttö sanoi samaa että seuraa, mut ei vie mua mihinkään ennen kun on tosi pakko. Jotenkin on turvallinen olo, ettei kumpikaan tee vasten mun tahtoani mitään ja toimii sitten vasten mun tahtoani, kun on ihan pakko. JOs oikeen muistan, olen v. 15 ja v. 19 ja nyt v. 22 ollu psykoosissa, jonkin asteisessa. TÄllä hetkellä jos tutkiskelen itteäni menneitä päiviä, on iho-oireita tullut. Eli tuntoharhoja (vissiin). En jaksa alkaa lukee, olenko lähi päivinä sanonut, että tunnen että käsivarsilla, selässä ja jaloissa, eli koko ihonalueella että joku kävelee. Pesuaineista se ei ole kiinni, pesuväleistä se ei ole kiinni. Iho ei ole rikki. Ihossa ei näy mitään. Yritän olla raapimatta itteäni, ettei iho rikkoudu. Mut välillä tuntuu että kumpa saisin sen ötökän kiinni, ni olo helpottais silläkin osalta.

Mut kaimä oon tarpeeksi jaaritellut. Yritän keskittyy nyt striimiin ja telkkariin. Lääke otettu, joten alan pikku hiljaa rauhottuu.... Kiitos kun sain kirjoittaa.

Tytön luonna. Matka meni hikisesti ahdistaen. Onneks kotimatkalla saan kyydin. Tyttö alko piirtää. Mä lepäilen. Kyl se tässä menee. Pahin on ohi, vaik koko ajan haluaisin kotiin.

Huomenna ois vanhempien tulo kotiin. Su tullaan ottaa isästä labrat.

Päivän työt on tehty. Aamulla oli tosi vaikea jaksaa mutta sitten se jotenkin meni.

Nyt olen yksin. Levoton olo on. En oikein tiedä, mihin aikaa käyttäisin.

Saloka, mukavaa, että olet jaksanut kirjoittaa niin paljon kuulumisistasi!

Isän sääressä on 3 reikää. Su tulee joku ottaa verikokeet isältä. Äiti soittanut tänään hoitopaikkaan ja kertonut tilanteen ja ehdottanut tälläisen suunnitelman. Isän kuume on ilmeisesti poissa.

Nyt saa kärsiä mahaongelmista, kun oli linja-autossa. Ei vaan pää kestä tollasta ahdistusta.mietin vaan, miten mä selviin, jos mun tarvii jossain käydä yksin.

Olo on vähän heikko. Oli viime vessareissulla sellainen olo että taju hämärtyy, mut onneksi ei mennyt. Olen juonut vettä kohta 1.5 litraa. ja syönyt pullapitkon. RUokaa en ole syöny, enkä syö.

Illalla tarvii ottaa jauheliha sulaa ja laittaa herneet likoo.

En jaksanut oikein mitään enää tehdä. Yritän pestä koneellisen pyykkiä. Se ei ole vielä valmis. Sen verran pitää jaksaa, että otan ne pois ja ripustan kuivumaan. Myös tiskikone käy vielä. Se oli ihan täynnä ja alkoi olla pulaa puhtaista astioista.

Alkaa väsyttää. Kohta ajattelin mennä nukkumaan. Jospa saisin pitkän yön nukuttua, se olisi ihanaa.

Yö meni ihan hyvin ja nukuin tarpeeksi. Silti aamulla oli tokkurainen olo ja päätä vähän särki. Kävin kävelemässä pienen lenkin ennen kuin tulee kuuma.

Tiskikone pitäisi jaksaa tyhjentää.

Purjevene kirjoitti:
Saloka, mukavaa, että olet jaksanut kirjoittaa niin paljon kuulumisistasi!

Sama fiilis, jutusteluasi on kiva lukea! Purjevene, toivottavasti selviät tiskikoneen tyhjennyksestä ja muista päivälle suunnittelemistasi askareista ilman isompia ongelmia. Minä ajattelin siivota kylppäriä (pyyhkiä altaan, lattian ja pöntön) mutta se saa kyllä luvan olla ainoa erikoisempi kotihomma jonka teen tänään, muuten viikonloppupäivä on omistettu rentoutumiselle ja kivoille asioille (lue: auringosta nauttimiselle, syömiselle ja tietokoneen pelaamiselle). Kumppani lähtee hoitamaan sillä aikaa kauppa-asioita ja toivottavasti viikkaa myös kuivumassa olleet pyykit niin saadaan vähän lisää tilaa asuntoon.

Hernekeitto porisee hellalla. Sain sen onneks apuvälineil tehtyy tohon asti. En tiä kuinka kauan se porisee, pitää muistaa va mennä välillä kattomaan.

Yöstä en muista mitään.

Vanhemmat lähtee kohta kohti kaupunkia. Siskonpoika hakee.

Inhottaa ku koko ajan pitkin kroppaa tuntuu et joku kävelee. Välillä luulen et luomet liikkuu ja on ötökkä. Jalkaan on tullu ihmeellinen mustelma. Painaes on kipee. Mihin kummaan senki oon toheloinu.

Alan väsyy tähän oloon jo. Ja siihen että koko ajan pitää tehä ja mennä. Äiti soittaa ja herättää, etten nukkuis va. Kertoo iloisena et on käyny mettäs ja jne. Mä katon sängyllä kattoo ja toivoisin et olisin kuollu. Että saisin aloittaa uuden elämän, jos se on mahdollista.

Täällä tuoksuu hernerokka.

Tänään pitäis taas neuloo. Töitä on paljo, mitä pitäis kiirreellä aikataululla tehä. Mistä saisin sen energian? Entä sen motivaation? Rakastan tehä, mut ei vaan jaksa.

Olen taas alkanu oksentelee. Ei hyvä asia. Pitäis saada sekin kierre katkastuu. Johonki omanlaiseen katkaisuhoitoon. Maha ei ainakaan vielä o sekasin. Tosin juon teetä, ni ootan sen vaikutusta.

Millaista osastolla mahtaa nykypäivänä olla? Saako sieltä apua, vai onko se sellaista lorvimista va, peläten koronaa ja ihmisiä.

Koht tarvii mennä kattoo ettei vesi lopu keitosta.