Tyttö ei saanu koulupaikkaa..

Isä oli taas viikon hoidossa. Oli ehkä menny ihan hyvin.

Ite yritän va jaksaa. Ollu vähän ns. Vaikee vkl. Unet jääny lyhyeen enkä päivisi oikee ole jaksanu tehä mitään. Haluis va maata ja ehkä nukkua. Yritän istua ja pysyä hereillä.

Odotan et tukari tulee. Pitäis vissiin kattoa yks juttu sen kans. En tiä onko enää kauan järkeä hänenkää täällä käydä, ku en jaksa ulkona liikkua

Aamulla oli hirveä väsymys, kun kello herätti aikaisin kesken unien. Piti mennä töihin. En millään olisi jaksanut. Jotenkin se työpäivä sitten kuitenkin meni, kun keitin kahvia ja pääsin alkuun.

Kotiin tultua olin ihan lopussa. Avasin telkkarin ja olen maannut sohvalla siitä asti enkä ole jaksanut mitään. En oikein pystynyt lepäämäänkään. Söin kakkua, kun sitä sattui olemaan vielä pari palaa jääkaapissa. Ei ollut kovin terveellinen valinta. En kyennyt parempaan.

Viikonloppuna on pakko jaksaa käydä ruokakaupassa. Pitää yrittää ostaa jotain terveellistä ruokaa, jolla jaksaisi paremmin. En tiedä, mitä se voisi olla. Jotain valmista itselle ja jotain aineksia ensi viikoksi, jotta tytölle voin tehdä. Muitakin asioita pitää jaksaa viikonloppuna hoitaa. Nyt on sellainen olo, etten mitään jaksa.

Saloka, ikävää, ettei tyttösi saanut koulupaikkaa tällä kertaa. Ehkä se kuitenkin vielä jostain avautuu myöhemmin. Miten itse olet voinut?

väsyttää...

koiruli oli mulla eilen jokusen tunnin. antamassa hellyyttä. sit hänelle tuli tunnit täyteen omasta mielestään ja haettiin pois. EI hänen pitäny kuulemma jäädäkään tänne, mut joo. Sain mä pari hassua kuvaa ja rahnuttaa ja puhella hänen kanssa.

Pitäis jaksaa alkaa lihapullia tekee. Vois vaikka hiukan teetä jua ja sitten kattoo onko voimia alkaa pullia tekee. On jotenkin voimat ihan pois. KIpuja joka puolella ja jne. EN o paljoo sellai jaksanut käsitöitäkään tehä. TYttö haluis peiton ja aloitinki virkkaamaan noita lappuja, mut tuntuu että kestää ikuisuus tehä peitto. Olen vasta 2 lappua saanut tehtyy. Onneksi voin käyttää noita jämälankoja noihin tilkkuihin. Kuulemma ei ole mitään välii minkä värinen tulee ja kuinka kirkas. Olen iloinen että tytöllä on toi asenne. Hän ehkä haluaa va että mulla on jotain tekemistä ja hän on nyt keksinyt isomman projektin mitä teen. Ei oikee onnistunut ni sukkien teko, että tein yhen mallin mukaan ja iloitsin aloittaessa että nyt hidastuu sukkien teko, ja homeiset marjat. Tein alle vuorokaudessa sit ne sukat.

Nyt alkaa omituista kipuu olemaan, aika kovaaki. Tarvii vissiin mennä kattoo sitä juomista, jos toi kipu helpottais hiukan. Ottais samalla sit muutamia lääkkeitä. Ottais leipää hiukan sulamaan, jos myöhemmin söis leipää. EI mulla sellai kamalasti ole ruokavaihtoehtoa tehä. Olen melkein kaikki syöny mitä kaapissa on. Pitäis pakkaseen tehä tarkistus ja kaappeihin ja ottaa vanhat pois jne. EI va oikee jaksa paneutuu asiaan tällä hetkellä.

Isä sai melkein viikko sitten uudet kuulolaitteet. Oli kuulemma mennyt romuttamokuntoon vanhat. Oli vissiin toinen ollu ihan mykkä ja toinen melkein. EI ihme että isä ei o kuullu mitään. Nyt kuulemma siellä on niin hiljaista. EI huuda telkkari eikä muukaan.

Tyttö kävi viikolla toisessa kouluhaastiksella. Sekin meni vissiin hiukan penkin alle. Tällä kertaa oli ymmärtänyt että koulu tarkoittaa erii mitä hän oli ajatellut sen olevan. NO katotaan mitä ne sanoo. Kesällä vissiin tyttö aloittaa vihdoin autokoulun. Saa nähä mitä siitäkin sitten tulee loppupelissä. Pelätä saa sit ainaki.

Mut joo, meen hakee sitä juomista....

yritän jaksaa jotenkin va eteenpäin. Voimat on aika finaalissa. Ei va jaksa enää mitään sellai tehä. Jotain koitan joskus jossain välissä tehä. Kipuja on hiukan joka puolella. Yritän keksii va jostain jotain, millä jaksaisin. Asiat ympärillä alkaa saamaan mut suuttumaan. Vaikka ihmiset tai jutut ei sellai ole isoja toisille tai he ei ehkä huomaa, niin mun kuppi menee nurin. SIsäisesti huudan melkein koko ajan täällä.

Eilen tyttö laitto viestiä et haluaisinko joku päivä lähtee ikeaan. Sanoin et kyl mä sinne voin lähtee pyörii, jos mun kunto kestää.

EN sellai tiä nytkään et mitä mun pitäis tehä oikeastaan. Yrittäisinkö jaksaa mennä teetä ja mehuu hakee. Koittaisko virkata tota peittoa. Istuisko va ja odottais et ilta tulee. Meniskö maate ja koittais nukkuu. jne. EN tiä. EN va jaksa oikee ajatella tällä hetkellä sellai järkevästi. Haluaisin va et tä kaikki loppuis jo ja pystyisin elämään kunnolla. Että jaksaisin mennä vaikka tästä vessaan ilman että olisin ns. kuoleman väsynyt. Pelkään et mun hb on laskenut taas aika pahasti. Joudun kk vielä odottaa että se tarkistetaan. En tiä mitä siis voisin tässä tilanteessa oikee tehä muuta ku et aika kuluis pirun nopeesti.

Ehkä meen hakee juomista ja kattoisin sit mitä teen seuraavaksi...

koiruli on täs 3 päivää ollu täällä. Ekana pyydettiin jos sais tulla kun on riiviö kotona eikä tottele. Jos jaksaisin kattoo että tyttö sais kotona jotain tehtyy. No hänet tuotiin ja toinen oli rauhallisuuden perikuva. EI mitään ongelmia missään. Eilen soitettiin että sillä on hiukan mahajuttuja eikä uskalleta oikee jättää yksin kotiin ku tyttö menee synttäreille. No koiruli tuli tänne ja tuli hiukan orpo olo. Koiruli oli hiljaa ja välillä tuntu ettei sitä ees ollu täällä. TÄnään tyttö soitti tossa aamulla ja kysy et haluuko että he tulevat. Olivat kuulemma menny mummille yllärikäynnille, mut olivat ehtineet lähtee jalkahoitoon. tulivat sitten tänne.

Viime yönnä oli taas vaikeeta, jos ne jotenkin muut yöt olis parempia edes ollu. EI millään saanut unta, kun nilkkaa sattu. Lopulta olen joskus nukahtanut aamulla hetkeks.

Täällä pitäis lattia pyyhkiä. Yritän huomenna jos saisin ens yön enemmän tunteja alle, ni jaksaisin ehkä paremmin mopata ja siivoilla täällä. Nyt on olo aika ventti. Pitäis ruokaa hakee tuolta jotain ja koittaa syä. Juodakki pitäis. Olen teetä tässä juonut.

Koht tarvii vissiin ettii lisää akryylilankoja tohon peittoon. Muistaakseni yli 20 lappua on jo virkattu. NÄytin tänään tytölle lappuja ja hän vissiin hiukan hämmästy kuinka nopeesti olen niitä virkannut. En yhtään tiä kuinka monta lappua teen ja millä yhistän niitä, mut kaipa se joskus selvii.

Ärsyllää ku oon tubesta katellut kaikki videot ja striimit mitkä on sellai kiinnostanut ja löytänyt. EN tiä mitä alkaisin nyt kattelee. TOs laitoin joku aika sitten jotain hauskoja kissavideoita pyörii ja siinä luki et pystytkö kattoo nauramatta. Mietin että eipä ees hymyilyttänyt se video. En sit tiä olenko tullu liian tunteettomaksi tai kylmäksi. Enkä ymmärrä tai jotain hauskuuden päälle enää. En tiä. Olis ollu kiva ees hymyillä johonki sille videolle. Mut ei ni ei.

Mut kaipa mä meen hakee jotain syömistä ja lisää juomista. Ehkä se voi hiukan antaa lisää voimia päivään....

On paha olla, todella paha. Päässä on ajatus tai semmoi e että olen taakka va kaikille. Ketään ei enää jaksa mua. Kaikki välttelee, huutaa, kiukuttelee ym. Et olis paljon parempi kaikkien kannalta että katoan.