Kaikki sanoo et mulla on harhoja, mut miks mä en ite tunnista niitä. Uskon, et mulle on tapahtumassa pahaa, kuulostaako tää teiän mielestä psykoosin ennakko-oireelta?

"minä itse" mainitsit vuorovaikutuksen jälkeisestä im olostasi... oletko tarkemmin havainnut oloasi, riippuuko se esim jostain tietystä hlö.stä/joistain tietyistä puheenaiheista, jokuhan yleensä triggerinä on mikä laukaisee  mielen. voiko siinä tapahtua joku takauma kokemus, mitäoot ehkä aiemmin joutuunu kokee

miksi viestit eivät lähde...😬

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: viesti ei lähde eteenpäin

valo voittaa kirjoitti:
miksi viestit eivät lähde...😬

Hei nimimerkki valo,

Viestit esiluetaan ennen julkaisua moderaattoreiden toimesta, joten ne eivät tule näkyviin välittöästi. Siksi viive.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: korjattu virhe

Valo, nuo keskustelu tilanteet jotenkin saa minut ylikierroksille. Onhan menneisyydessä tapahtunut kaikenlaista, en näkisi että se on siitä kiinni, kyllä se on minulla jotenkin geeneissä tai missä lie. Varmaan jotenkin olemuksessa, että maailma heittää välillä äärirajoille. Ja sitten taas kerään itseni kasaan ja taistelen joka päivä olemassaolostani. Sitä tää nyt vain on ja siihen on tyydyttävä..

Mitenköhän tähän elämään tulisi suhtautua? On niin kamalan ristiriitainen olo välillä...

Kai tämä on sitten vain ajan kuluttamista...

Vähän niin kuin Leevi and The Leavingsin laulussa: "Eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille."

Mun on vain pakko hakea yhteyttä muihin ihmisiin, kaikki me loppujen lopuksi tässä samassa sopassa ollaan.

Minua on jo monia vuosia inspiroinut lause, joka on eräässä katukivessä eräässä kaupungissa: "Elää sinun täytyy, ja tajuta että sinä elät." Se on kait Eeva-Liisa Mantereen lausahdus.

Toivon, että kaikilla teillä olisi hyvä elämä ja toivon sitä myös itselleni. 👍

Minäitse89, tiedätkö mistä tietää kasvaneensa aikuiseksi? Kun alkaa ymmärtää Leevi and The Leavingsin sanoituksia.

Loppujen lopuksi mitä jää käteen elämästä? Vain ylpeys olla olemassa ehkäpä.

Emme varmaan mitään muuta tarvitse kuin toisia ihmisiä. Itse vaan ei viitsi yleensä alkaa juttelemaan kenellekään vieraalle ihmiselle kaupungilla. Mun pitäisi sitä puolta harjaannuttaa. Kun haluaisin todella löytää jonkun, mutta ei noista asioista ikinä tiedä. Koska siinä on kuitenkin aina kaksi henkilöä kyseessä, joilla saattaa olla ihan erilainen ajatusmaailma.

Mutta silti minä elän tämän elämän, kaikesta kurasta huolimatta, minä yritän olla ihmisten ilmoilla. En tiedä enää muutakaan lääkettä tähän olotilaan kuin ihmisten kohtaaminen. Eikö tässä kaikessa lopulta ole siitä kyse?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Korjailu

Tyttönen vaan kirjoitti:
Kaikki sanoo et mulla on harhoja, mut miks mä en ite tunnista niitä. Uskon, et mulle on tapahtumassa pahaa, kuulostaako tää teiän mielestä psykoosin ennakko-oireelta?

Huolestuttavalta se ainakin kuulostaa! Ehkä voisit ottaa yhteyttä hoitotahoon/terveydenhuoltoon ja tarkistaa asian, ennen kuin äityy pahemmaksi?

soroppi kirjoitti:

Tyttönen vaan kirjoitti:
Kaikki sanoo et mulla on harhoja, mut miks mä en ite tunnista niitä. Uskon, et mulle on tapahtumassa pahaa, kuulostaako tää teiän mielestä psykoosin ennakko-oireelta?

Huolestuttavalta se ainakin kuulostaa! Ehkä voisit ottaa yhteyttä hoitotahoon/terveydenhuoltoon ja tarkistaa asian, ennen kuin äityy pahemmaksi?

Tänää selviää et saanko mun terapeutille aikoja, jos sais nii ois kyllä hyvä. Mä en vaan jaksa näiden oireiden kaa, niitä ei nää sillain ulospäin mut kyllä mä yleensä sanon niistä.

Hantzki: Kyllä niissä sanoituksissa jokin perä on. 😀 Se vaan sitten, että raskastahan tämä aikuisena olo on, se on myönnettävä. Kun sitä tajuaa millaisessa kusessa on. Mutta turha on kuitenkaan munkaan maalailla liikaa piruja seinille. Elämässä on vain selvittävä eteenpäin. Ei se Darwin varmaan ihan väärässä ollut tuosta eloonjäämis kamppailusta...

Että mua ärsyttää taas. Minulla on nyt neljä vapaapäivää mukaan lukien tämä ja huominen päivä. Mutta olen joka aamun aloittanut niin että äkkiä kahvinkeittoon ja sitä myöten valmis. Enkö osaa rentoutua edes vapaapäivänä vaan Valmistaudun töihin? Varmaan tekisin näin työntämänäkin. Minne ne jäivät ne aamuvenyttelyt ja ajatus siitä et ei niinku välttämättä olis kiire minnekään? Eei ku  suoraan sängystä kahvinkeittoon! Mitä ihmettä minä tällä loppupäivällä edes teen? Tekisi mieli jotain tauluja tai kuvia rupatella seinille mutta mistä minä semmoisia saan? Viimeksi kun rohkenin pistäytyä taidegalleriaan/kauppaan oli taulun hintalapussa 800!! Mistä ihmeestä ihmiset noita joitain kuvia seinilleen saa?

En tiedä... pitäisikö kiertää kirppareita? Ei ainakaan noita kahta jotka tossa keskustassa ovat. Ja miten pyörällä saa edes kuletetuksi mitään? Ja jos sataa niinkun näyttää tekevän ni eikös se mene pilalle..

Ehkä pitäisi vain olla onnellinen tai jos ei sitä.niin tyytyväinen että asiat eivät ole tämän pahemmin.

Minähän olis odottanut tätä enkö ollutkin? Siis että töitä vähennetään. Silti ylinierrokset jäivät jo päälle.. joten se siitä.

Minulla on nivelien kanssa ongelmia. Tai niihin sattuu/tuntuu/jomottaa/joskus/päivittäin. Lueskelin netistä tietoa ja ainakin c-vitamiini olisi tärkeä nivelille. Luin myös välimeren ruokavaliosta että se auttaisi nivelille. Syös tällä hetkellä kaikkea muuta kun välimerenruokavaliota. En syö punasta lihaa vaan kanaa ja rasvaista juustoa. Kahviin olen jo laittanut pitemmän aikaa kauramaitoa eikä tofunkaan ostaminen mahdottomalta tuntuisi.. ostan joskus nakkeja ja ranskalaisia ja makkaraa, sehän on kaikille suomalaisille helppo eines. Kana on vain niin hyvää. Onkohan se vaikea vaihtaa kalaan ja tofuun.. onkohan se niin paha jos sitä kuitenki syö?

Mutta sellaisenkin arkipäivään asian kuten vitamii it unohtaa. Vieläkään ei paista aurinko silleen et siitä sais tarpeeks d-vitamiinia esimerkiksi...

Noh, hyviä loppuviikkoja kaikille

Kiitos samoin Hantzki...

Joo, ikuinen kamppailu syömisiin liittyen. Tuo vitamiinikohta; tullut tavaksi hakea kaupasta ABCDE-vitamiiniputki porevitamiineja, joita tulee ostettua uus putki kun alkaa tuntua käteen liian kevyeltä tuo nyt käytössä oleva putkilo. Aamuisin syön puuroa pikku kattilan pohjalle yhden annoksen verran vettä ja puurohiutaleita vaihdellen enimmäkseen kaura, siihen viipaloin banaanin ja nyt vielä kun pakastimesta löytyy mustikoita, niitä lusikallinen. Tämä taitaa olla ainoa vakiokuvio mun elämässä. Kaikki muu syöminen, (sigh), liian harvoin liian myöhään liikaa makeaa aina lopuksi jnkn suolaisen esim.leivän jälkeen.

Moi.

Totean nyt tässä, että luulen sydämessäni olevan vikaa. Rintakipuja ja yöllä tuntuu välillä jyske hirveän voimakkaalta. Muutenkin elämä hirveän vaikeaa.

Kyllä mulla sydän tutkittiin tossa yhtenä vuonna eikä mitään vikaa pitäisi olla. Silti ärsyttää nuo rintakivut. Muutenkin välillä tuntuu että tämä elämä on ihan syvältä. Juuri tämä että pitää joka helkutin päivä tehdä nämä samat rutiinit. Tekisi vain välillä mieli tappaa itsensä... 🙁

minäitse89 kirjoitti:
Moi.

Totean nyt tässä, että luulen sydämessäni olevan vikaa. Rintakipuja ja yöllä tuntuu välillä jyske hirveän voimakkaalta. Muutenkin elämä hirveän vaikeaa.

Kyllä mulla sydän tutkittiin tossa yhtenä vuonna eikä mitään vikaa pitäisi olla. Silti ärsyttää nuo rintakivut. Muutenkin välillä tuntuu että tämä elämä on ihan syvältä. Juuri tämä että pitää joka helkutin päivä tehdä nämä samat rutiinit. Tekisi vain välillä mieli tappaa itsensä... 🙁

Hei, on niin väärin jos ei nuoremman ihmisen rintakipuja oteta vakavasti. Ikäihmisiltä automaattisesti tutkitaan melkein pyytämättä. Mimmoset ne tuntumat rinnassa on?

Onko se jyskytys kuin tiheälyöntisyydessä?