Moi SCIM!
Ihana kun vastasit, oon jo vähän kaipaillu sua *ottaa kädestä* Toihan on hieno juttu, ulkoilu tekee tosi hyvää mielelle. Vaikka se kuulostaakin tosi klisheeltä siinä vaiheessa kun ei pääse ovesta enää ulos. Mää oon jatkanu tota malmin lenkkiä. Takasinpäin kääntyessä tuli sellainen olo, että kyllä tästä selvitään. En tiä miten, mutta selvitään silti. Luottavainen olo. Bussien käyttö on kyllä jäänyt taas aika vähälle. Sitä vois alkaa työstää seuraavaksi taas...
Multa on jäänyt silmä hoitamatta neljäksi vuodeksi ja se vaurio on edennyt odotetusti. Kaksi viikkoa sitten alkoi ahdistaa ja meni yöunet murehtiessa. Sain sitten varattua silmälääkärille ajan ja pisti lähetteen klinikalle. Mua kauhistuttaa mitä sille tehdään, mutta toisaalta kun se hoituu niin ainakin jatkuva pelko ja epävarmuus ja utelu loppuu. Kantasoluvaurio on. Epäilen että jotain happoa tai emästä roiskahtanut joskus vuosia sitten ja se on sitten tulehduttanut ja arpeuttanut sarveiskalvon. Mut kai tästä selvii kun ei ajattele kauhuskenarioita. Kun en tiiä mitä tapahtuu niin voi olla, että hoituu kivuttomastikin. Yritän pitää itteni irti katastrofiajattelusta. On se kyllä vaivannut jo tosi kauan mieltä. Uskon, että tän solmun aukeeminen vaikuttaa mielialaan paljon.
Kirja on hyvä joo. Kirjoittaja oli ammattikorkeessa mun opettajana, erittäin pidetty ja silti pätevä opettaja. On kyllä vähän jäänyt taas toi rakentelu..
Mää nyt sit viikon päästä taas meen noihin kelan psykologiarviointeihin ja sitten alan etsiä terapeuttia jos tulee myöntävä päätös. Fiilis on toiveikas, vaikka kaikki asiat roikkuu ilmassa eikä mistään oo oikeen mitään selvyyttä tai suunnitelmaa.
Työkyvyn haluisin takasin, mutta mieluiten kokeilisin itse työllistää itseni. vähänniinkuin freelancerina olis, tekis pieniä keikkoja sillon tällön oman jaksamisen mukaan.
Voi, mä toivon niin kovasti että sun työt menee hyvin. Kyllä oot lomasi ansainnut! 🙂 Kerro sitten miten siellä töissä menee!
t. satoshi 🙂🌻