Kuulumisia

Kuulumisia

Käyttäjä soroppi aloittanut aikaan 28.09.2019 klo 16:39 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.09.2019 klo 16:39

Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.

Käyttäjä kirjoittanut 10.11.2019 klo 16:43

Kiva että sinun on helppoa tutustua ihmisiin, ja on tekemistä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.11.2019 klo 16:52

Ahdistus kohtaukset ovat ilkeitä. Onneksi sait sen laukeemaan.

Kumpa itekkin pystyis juoksee tai ees kävelee. Jo pelkkä 5000 askeleen päivä on mulle saavutus. Kävelemäs käyn tukih. Kanssa aina välillä. Ehkä tämän vuoden lenkit alkaa olla taputeltu jo. Ke menemme kirpputorille kiertää. Saa nähä miten pärjään siellä. Viimeks sain ahdistuskohtauksen puolessa välissä. Se on semmoinen iso kirpputori, missä on ihmisiä valtavasti. Mutta haluan mennä sinne katsomaan, olisiko siellä vielä mun sänkyyn lakanoita.

Käyttäjä kirjoittanut 12.11.2019 klo 14:51

Hyvää jatkoa, ja kiitos välittämisestä, se sai minut ajattelemaan ja ymmärtämään itseäni.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2019 klo 19:18

Hei JP, saloka, Pikemiten,

Lauantaina ulos lähteminen auttoi aika nopeasti - sisällä oli yksinkertaisesti liikaa meteliä ja muita aistiärsykkeitä mulle ja aloin olla aika väsynyt, raitis ilma ja ehkä ennen kaikkea se että reagoin omaan olooni paransivat sitä pian. Vähän (mutta ei kovin paljon) on jälkikäteen mietittänyt se, miltä lievästi sanottuna äkkinäinen lähtöni näytti vieraampien kavereiden silmissä. Näin kuitenkin kaikki vielä kotiinlähtiessä (ehkä parinkymmenen minuutin jälkeen?), eikä siinä vaikuttanut että he olisivat mitenkään erityisen hätkähtäneeltä 'tempauksestani'. (Voi olla että muut kuin poikakaverini eivät edes tajunneet mihin katosin, tai sitten hän oli selittänyt tilannetta jotenkin.) Jonkinlainen fyysinen jännitystila siitä loppuillaksi jäi, mutta en ollut pahalla mielellä joten se ei tuntunut kovin pahalta.

saloka, mulla ei ole askelmittaria niin ei aavistustakaan onko 5000 askelta päivässä paljon vai vähän, mutta kivaa jos se on sinulle sopiva liikkumisen taso 🙂 Aika paljon tulee vastaan juttuja, että pienikin hyötyliikunta ja fyysinen aktiivisuus on hyväksi - ja jos on jotain sairauksia tai muita ongelmia kropassa, niin sitten pitää vaan liikkua sen ehdoilla.

Pikemiten, en tiedä onko mun yleisesti ottaen helppo tutustua ihmisiin, mutta tällä hetkellä olosuhteet on sille suotuisat. Käytännössä tutustun tällä hetkellä niihin ihmisiin, jotka ovat kuuluneet kumppanini ystäväpiiriin pidemmän aikaa - ja muutaman kerran ihmisiä tavattuani alan (yleensä) rentoutua sen verran, että koen pystyväni olemaan oma itseni.

Muilla on työkiireitä, luulen että lautapelit jäivät tällä kertaa aikeen tasolle. Sataa vettä, ulos lähteminen ei huvita. Pari kasvia olisi hyvä laittaa multaan (ja tulppaanin sipuleita! mutta en tiedä pitäiskö ne talvehdituttaa sit jossain viileässä - mulla on kukkalaatikko jonka voisin täyttää mullalla ja laittaa parvekkeelle, mutta luulen että siellä tulee kuitenkin talvella liian kylmä?), mutta ehkä ne ehtii myöhemminkin. Sipuleita ei kuulema saisi pitää paperipussissa liian pitkään, etteivät ne kuiva. Pitänee perehtyä asiaan.

Juoksujutussa mun olisi tarkoitus yrittää pysyä radalla 12 tuntia. Jotain syötävää siellä pitäisi olla tarjolla koko ajan, ja ilmeisesti jotain isompaakin ruokaa muutaman kerran. Katsotaan miten käy, parilla aikaisemmalla yrityksellä olen selvinnyt 8-10 tunnin ajan, joten kahden tunnin lisä ei kuulosta täysin utopistiselta. Ainakaan jos mikään paikka ei mene rikki - mutta jos jotain epänormaaleja kipuja tulee, niin tiedän kyllä (aikaisemmasta kokemuksesta 😉 ) että tajuan keskeyttää kisan. Sit vaan käydään suihkussa, vedetään kuivat villavaatteet päälle ja syödään karkkia/torkutaan, kunnes on aika lähteä kotimatkalle.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä kirjoittanut 13.11.2019 klo 21:31

Tulppaanin sipulit on hyvä säilyttää valolta suojassa, ja istuttaa multaan, ja ei kastella niitä ennenkuin toivoo niiden itävän, ja aluksi vähän vain vettä, jotta juuret kehittyisivät. 😀

Käyttäjä Joie kirjoittanut 14.11.2019 klo 11:07

soroppi kirjoitti:
Juoksujutussa mun olisi tarkoitus yrittää pysyä radalla 12 tuntia. Jotain syötävää siellä pitäisi olla tarjolla koko ajan, ja ilmeisesti jotain isompaakin ruokaa muutaman kerran. Katsotaan miten käy, parilla aikaisemmalla yrityksellä olen selvinnyt 8-10 tunnin ajan, joten kahden tunnin lisä ei kuulosta täysin utopistiselta. Ainakaan jos mikään paikka ei mene rikki - mutta jos jotain epänormaaleja kipuja tulee, niin tiedän kyllä (aikaisemmasta kokemuksesta 😉 ) että tajuan keskeyttää kisan. Sit vaan käydään suihkussa, vedetään kuivat villavaatteet päälle ja syödään karkkia/torkutaan, kunnes on aika lähteä kotimatkalle.

Onpas hurjaa. 😵 Siis 12h juostaan? Kuinka sitä jaksaa?

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 15.11.2019 klo 08:56

Joie kirjoitti:

Onpas hurjaa. 😵 Siis 12h juostaan? Kuinka sitä jaksaa?

Aika hullultahan se kuulostaa, jos sen noin laittaa! Jotkut ehkä juoksee koko ajan, minä aion varmasti kävellä, ja ehkä istua alaskin välillä.

Kiitos vinkeistä Pikemiten! Päädyin lopulta istuttamaan ne sellaiseen parvekelaatikkoon vähän hätäisesti yhtenä iltapuhteena. Kastelin kyllä multaa aika lailla kun se tuli suoraan pussista, mutta nyt pitää antaa olla melko kuivana jonkin aikaa - toivottavasti ei mennyt liikaa!

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: korjasin lainausta
Käyttäjä kirjoittanut 15.11.2019 klo 15:30

Tulppaanit ovat kivoja, jos kastelit liikaa, ne voivat mädäntyä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 19.11.2019 klo 11:39

Ehkä niin sitten.

Väsynyt ja apea olo. Eilen innostuin tosissani yhdestä työjutusta, mutta illalla selvisi että olin katsonut päivämäärät väärin eikä asia, josta innostuin, ollutkaan mahdollinen. Olin hirveän pettynyt. Nyt entinen pomoni toivoisi kuitenkin että kysyisin erillislupaa myöhästyneelle ilmoittautumiselle, mutta en ole varma haluanko. Osa innostuksestani juontui varmaan siitä, että kyse oli jostakin jota halusin tehdä ystävän kanssa, ja nyt kun ystävä ei vaikuttanutkaan enää innokkaalta osallistumaan (ja asiaa tarkistaessamme paljastui minun päivämäärä-sekaannukseni, minkä seurauksena se ei ehkä olisi mahdollista muutenkaan), minultakin meni siihen maku.

Itkettää.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 20.11.2019 klo 18:34

Kysyin erillislupaa, katsotaan miten käy. Söin iltapäivällä suklaata, nyt teen lähtöä lenkille. Kenkähankinta oli ehkä hyvä, kovalla alustalla kipeytyvä lonkka on vaivannut vähemmän.

Kaveri viritti tietokoneeni Divinitylle riittävään kuntoon, joten illat ovat menneet murhamysteerin johtolankoja ja epäkuolleita jahdatessa. En ollutkaan tajunnut miten mukavia tietokoneella pelattavat roolipelit porukassa voivat olla - joskin uniaikaa se kyllä selvästi lyhentää, vaikka meillä onkin herätyskello muistuttamassa nukkumaanmenosta.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.11.2019 klo 21:03

Voi, Soroppi! Vieläkö itkettää...? Tuntuuko sinusta siltä, että sinulle myös erehtyminen on sallittua? Vaikka tietää, että kuka tahansa voi muistaa tai ymmärtää, erehtyä, ei se kuitenkaan omalle kohdalle osuessa useinkaan taida tuntua siltä. Kai sitä monelle on, että aina pitäisi onnistua ja olla täydellinen. Mitä ajattelet?

 

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 21.11.2019 klo 12:52

♥ JP

On jo parempi olo, kunnon yöunet (kiitos melatoniinin) vaikutti paljon olotilaan. Olet oikeassa siinä että minulle tuo omien erehtymisten salliminen on sellainen asia, jossa sovellan itseeni tiukempia kriteerejä kuin muihin! (Enkä taida olla ainut, mitä muiden ketjuja olen lukenut.) Vielä kun sen oppisi muistamaan niissä hetkissä kun on harmissaan ja surullinen ja tuntuu ettei saisi olla (koska pitäisi osata kaikki, mukaanlukien oman mielen/tunnetilojen hallinta - huoh...), eikä mieleen mahdu oikeastaan mitään muita kuin oma surkeus. Onneksi on muunkinlaisia hetkiä 🙂

Nyt olen sitä mieltä että ex-esimieheni reaktio (josta en ensin ilahtunut) oli itse asiassa aika kiva. Tai ainakin olen iloinen että noudatin sitä ja kysyin erityisjärjestelyjä. Jos vastaus on kieltävä, voin olla tyytyväinen siitä että yritin parhaani, ja jos vastaus on myöntävä - no, sitten on jännät paikat järjestelyissä ja on vähän pelottavaa etten tunne sieltä ennakkoon ketään, mutta se on myös jotain mistä olen pikkuisen haaveillut.

Olin tänä aamuna todella uninen ja päädyin juomaan kolme kuppia kahvia. Se siirsi aamupuuronälän (vaikuttaako muille kahvi samalla tavalla?) myöhemmäksi, joten nyt syön sit aamupalaa lähempänä puolta päivää. Lohi-/falafelpastapaistosta olisi kyllä lounaaksi, mut syön sen sit iltapäivällä.

Käyttäjä kirjoittanut 21.11.2019 klo 19:04

Oletko tulossa tapaamaan mies-ystävääsi?

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 22.11.2019 klo 10:26

Hei Pikemiten. Se on asia, josta en halua kirjoittaa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 24.11.2019 klo 11:19

Olen väsynyt. Piti tehdä eilen sitä ja tätä, mutta en tehnyt kaikkea. Nyt pitäisi jaksaa aamukahvin keitto.

Olen kokoharmaissa. Näin unta pussilakanoista.