Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hei Mollyann ja muutkin,
Kevät alkaa tosiaan kolkutella, tällä hetkellä tosin linnunlaulu kuuluu vaan sadepisaroiden äänen läpi. Mulla on ollut elämä tavallisen intensiivistä (mikä hassulla tavalla on myös innostavaa!) mutta vaikeampiin vuosiin verrattuna tuntui että osaan myös tarvittaessa haalia aikaa ja tilaa itselleni silloin kun tarvitsen. Nykyisen työsopparin päättyminen parin kk:n päästä on sekä sellainen asia jota sekä odotan että pelkään. Pääsen sen jälkeen asumaan 100% saman katon alla kumppanin kanssa, eikä sitten tarvitse tuntea syyllisyyttä suunnatessaan kiinnostusta ja aikaa siihen mikä kiinnostaa, sen sijaan että laittaisi kaiken töihin liikenevän energian siihen mistä maksetaan palkkaa. Mutta tietysti talouspuoli, tai lähinnä se pystyykö jatkamaan tutkimuksen parissa niin että siitä myös maksettaisiin, aiheuttaa jonkin verran huolta. Mutta kyllä se jollakin tavalla järjestyy (ehkä mä voisin uudelleenkouluttautua väliaikaisesti vaikka bussikuskiksi tai koulunkäyntiavustajaksi, jos lääkikseen tai hammaslääkikseen ei satu pääsemään), ja jos tulee tilanne jossa ei kumppanin uran takia tarvitse enää rajoittua yhteen alueeseen, mulle avautuu mahdollisuuksia hakea paikkoja taas laajemmalla skaalalla. Perhehaave on kuitenkin iän puolesta siinä pisteessä että nyt on paras alkaa viettää suurin osa ajasta yhdessä, jos se parantaisi mahdollisuuksia.
Eli haaveita tai kiinnostavia juttuja, joita kohti voi liikkua, on monella suunnalla ja hyvä niin. Ei jää onni yhden kortin varaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Soroppi kiva kuulla kuulumisiasi.
Kun nykyinen työsi päättyy voi se poikia muuta kiinnostavaa. Aina ilmaantuu jotakin. Ja nyt on hyvä rauhoittua puolison kanssa viettämään yhteistä aikaa. Se on tärkeää, kun on perheen perustaminen mielessä.
Ollaan kesää kohti menossa ja se virittää aivan erilaisiin tunnelmiin elämisen ja olemisen suhteen. Nämä eri vuoden ajat ovat rikkaus, vaikka tällaisen erilaisen vuoden jälkeen ei sitä heti arvaisi. Nyt on eletty syksyä sään puolesta, vaikka talvi pitäisi olla.
Mollyan kirjoitti:
Nyt on eletty syksyä sään puolesta, vaikka talvi pitäisi olla.
Jännä näkökulmaero, musta nää säät on puolestaan tuntuneet huhtikuulta! Latasin sovelluksen jolla pitäisi pystyä tunnistamaan lintuja äänen perusteella, joten toiveissa kokeilla lähipäivinä sitä.
Mitä sulle on muuten kuulunut?
Tervehdys
En tiedä miksi nämä säät tuovat minulle syksyn mieleen. Ehkä siksi, kun on ollut pimeitä, märkiä päiviä ja aurinko vain harvoin näyttäytynyt. Taitaa olla eri paikkakunnilla eri säät!
Ihan hyvää kuuluu nyt. Pitkä sairastelukausi on nyt päättynyt, siltä tuntuu ja odotan kesää ja maalle menoa innostuneena. On paljon suunnitelmia ja osa niistä voi toteutuakin. Puoliso kävi tänään katsomassa millainen tilanne siellä on. Jäätiköt eivät ole sulaneet "vuorelta" ja nyt ei kannata riskeerata, ettei tule murtumia, kun niistäkin kokemusta. Mutta pian sinne päästään oikein asumaan. Tämä ollut vuosi, jolloin viikonloppuja ei olla siellä vietetty, vaikka lämmöt olleet päällä.
Mollyan kirjoitti:
Taitaa olla eri paikkakunnilla eri säät!
Siltä tosiaan kuulostaa! Toivottavasti lumivuoret vajuvat pian sen verran että pääsette mökille.
Mulla on ollut tänään rankka päivä. Varhainen lento joutui kääntymään takaisin kun laskeutuminen oli jo aloitettu ja palaamaan lähtökentälle. Missä odotin ensin yhtä ja sitten toista mahdollista lentoa jolla päästä päämäärään samalla kun yritin puskea töitä valmiiksi ennen deadlinea. Lopulta menin asiakaspalvelutiskille kysymään olisiko heillä vinkata jotain rauhallisempaa paikkaa kun torikammo alkoi yltyä, mutta siinä vaiheessa olin jo sen verran huonossa jamassa ettei paniikki-/hyperventilaatiokohtausta voinut enää välttää. Joten itkinpä sitten taas kerran kunnolla silmät päästäni ja hengitin super-kummallisesti julkisella paikalla - onneksi noi tyypillisesti tulee tilanteissa joissa ei ole paikalla ketään tuttua, joten anonyymiys helpottaa nolostusta.
Multa poistettiin maanantaina viisaudenhammas. Nyt tasapainoilen kipujen ja sen kanssa paljonko uskallan särkylääkkeitä syödä, samalla kun odotan menkkojen alkua. Itkuinen olo, ehkä pms-oiretta. Näin tänään työkaveria ja hänen 9kk:n ikäistä vauvaansa, ehkä sekin vaikuttaa mielialaan. Töiden suhteen ei ole vielä tärpännyt, saa nähdä miten pitkä tästä työttömyydestä tulee. Kesäksi on pari viikkoa tiedossa, hommia joihin tyypillisesti palkataan opiskelijoita mutta voihan se mukavaa olla kuitenkin, jos ei ole parempaa tekemistä. Kolme päivää muuttoon mutta en ole jaksanut raivata aikaa tehdäkseni tarpeellisia paperihommia - eihän ne sinänsä vaikeita mutta tulevat mieleen aina vaan silloin kun on muuta tekemistä tai energiat niin alhaalla etten jaksa aloittaa.
Bäy bäy baby. Kuvittelen sinun saavan lohtua joiden kuiden muiden muksuista, ja mietin etteivät kaikki lapsia rakastavat tee itse lapsia. Hyvää jatkoa, mukavaa kevättä ja kesää.
Tervehdys Soroppi!
Tunnut olevan herkillä ja siihen on syynsä tietenkin. Lapsi-asia nyt ajankohtainen ja painaa mieltä. Oma lapsi on monen naisen unelma ja miksei miehenkin. Lapsi on jonkin uuden alku ja sinänsä jo arvokas asia. Itse en ole tuntenut tarvetta tulla äidiksi ja joskus se on mietityttänytkin, kun yleensä se on niin naisiin juurrutettu asia se äitiys. Mutta meitä on niin moneen junaan kuitenkin. Eräs tuttavani hankki lapsen keinohedelmöityksella, kun sopivaa isä-kandidaattia ei löytynyt ja tuli valtava lapsen kaipuu. Lapsi on nyt suloinen 2-vuotias. Vaikeuksiakin on ollut ja on. Lapsella ollut terveysongelmia ja äiti ollut jaksamisen äärirajoilla. Hän on palannut lapsuuden kotiin lapsensa kanssa ja vanhat vanhemmat ovat sidottuina lapsen hoitoon myös. Työhön paluu on viivästynyt ja kaikki se uho itsellisestä elämästä lapsen kanssa on haihtunut. Toki tilanne voi muuttua, mutta esim. taloudelliset vaikeudet pitäisi selättää ja kaikki lapseen liittyvät asiat.
Parisuhteessa asiat menevät eri tavalla kuitenkin ja vastuu on molemmilla vanhemmilla.
Toivon, että työasiat järjestyvät hyvin. Tuntuu, että sinulla on pitkä kokemus työstä mitä teet ja se vaikuttaa myönteisesti uuden työpaikan saamisessa.
Hyvää kesän odotusta sinulle ja kaikille muille..
Mitä kuuluu Soroppi?
Toivottavasti työ-ja muut asiat ovat kunnossa ja ei ole tullut mitään ikäviä yllätyksiä.
Olen viettänyt aikaa maalla työ-ja lomatunnelmissa. Täällä on parasta olla ja elää ainakin kesällä. Miksei talvellakin, mutta kaupat kaukana ja se vähän epämukavaa, kun kaupungissa on tottunut palveluihin.
Nyt pitkän kylmän jakson jälkeen on tullut vihdoin lämmintä ja siitä pitää nyt nauttia.
Kiva kuulla siusta Mollyann! Ihanaa että oot saanut nauttia maaseutuelämästä, helteitäkin jaksaa siellä paremmin kuin kaupungissa kun kasvillisuus ympärillä pitää ilman raikkaampana.
Mulla itse asiassa loppui määräaikainen työsuhde toukokuussa ja muutin miehen asuinmaahan hakemaan töitä sieltä ja kirjoittamaan keskeneräisiä juttuja. Yhden 3-vuotisen paikan olisin saanut Suomesta mutta puolison kanssa todettiin että jatkuva reissaaminen/etäsuhteilu käy meille liian raskaaksi, joten asetin paikan vastaanottamiselle ehdot joista oikeastaan tiesin ettei potentiaalinen työnantaja tule niitä hyväksymään - joten paikka meni sit seuraavaksi pätevimmälle. Oon ollut tähän asti suomalaisen työttömyysturvan piirissä (työnhakumatkalle lähteneenä) mutta pian pitäisi hypätä paikalliseen systeemiin, eli paperien pyörittelyä tiedossa. Mitään pitkäaikaisempaa ei oo vielä löytynyt, mutta oon nyt kahden viikon kenttätyökeikalla erämaamökissä. Hurjan kauniit maisemat ja kiva olla päivät ulkona kasvien parissa mutta päivät on pitkiä - useimmiten vähintään 10, pahimmillaan luokkaa 12 tuntia. Tehtiin viikonloppu töitä ja tälle päivälle on luvattu sadetta ja myrskyä joten pidetään tänään kahden viikon jaksolle aikataulutettu huilipäivä - jaksaa sitten paremmin viimeiset kenttäpäivät. Oon taas raskaana (kesäkuusta lähtien) joten oon keittänyt itselleni juomavedet vaikka luonnonvedet on täällä periaatteessa turvallisia kun vaan vähän katsoo mistä ottaa. Oireita on ollut hieman mutta nyt jo vähenemään päin, jännää nähdä kolmen viikon päästä ultrassa onko siellä mitään kasvamassa - ainakaan housut ei vielä kiristä niin selvästi että pystyisi sanomaan varmasti.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta sitten. Syy: kesken jäänyt lause
Soroppi kiva kuulla kuulumisiasi. Toivon, että vauvan odotus sujuu hyvissä merkeissä. Nyt on hyvä pitää lomaakin välillä. Tiedän kyllä, että kun on työorientoitunut niin päässä pyörii työkuviot ja niihin pääseminen tuntuu tärkeältä. Etäsuhde ja eri maissa asuminen on pitkän päälle rankkaa ja vauvan kanssa vielä vaikeampaa. Uskon, että löydät kyllä töitä, kun niiden aika on.
Hellekesä on verottanut voimia aika lailla. Hommiin tarttuminen vaikeampaa ja väsyy helpommin. Mutta lomalla ollessa on kyllä aurinko hellinyt eikä ole tarvinnut etelän aurinkoon haikailla.
Toivon, että kaikki sujuu sinulla hyvin ja nautit elämästäsi siellä missä nyt olet.
Menetykseen päättyi tämäkin raskaus. Tällä kertaa vielä astetta raskaammin, kun ultrissa näkyi elävä ja raajojaan heilutteleva pikkukaveri, jolla oli kuitenkin selvät indikaattorit vakavista kehitysvammoista. Vammat vaikuttivat niin vakavilta että todennäköisimmin ne olisivat johtaneet lapsen menehtymiseen muutaman päivän sisällä synnytyksen jälkeen. Joten minulle tehtiin raskaudenkeskeytys lääketieteellisistä syistä, ja nyt yritän jollakin tapaa jatkaa elämää surua ja syyllisyyttä prosessoidessani. Hullua miten vahvana syyllisyyden tunne on arjessa läsnä vaikka olenkin varma että tekemämme ratkaisu oli kamalassa tilanteessa se vähiten huono vaihtoehto.
Työrintamalla olen lähetellyt paljon hakemuksia ja tutkimussuunnitelmia mutta vielä ei ole tärpännyt. Minua haastateltiin eilen vakituiseen työpaikkaan. Sisältöjen puolesta ei ihan 100% unelmahomma ainakaan alkuun, mutta omalla alalla kuitenkin, ja toistaiseksi voimassa oleva työsuhde antaisi kauan kaivattua varmuutta hakea tasapainoa työn ja muun elämän välille kun ei koko aikaa tarvitsisi sprintata CV:n vahvistamisen perässä. Haastattelun yhteydessä oloa sähköisti kyllä, kun kuulin että valintaa ollaan nyt tekemässä kahden kandidaatin välillä eli mulla voi jopa olla ihan realistiset mahdollisuudet saadakin kyseinen homma.
Toisaalta olo että sairasloma (työn- ja apurahojen hausta) surun ja menetyksen käsittelemiseksi voisi olla tarpeen. Paikalleenjääminen kuitenkin pelottaa, koska synkät ajatukset tahtoo ottaa vallan silloin kun on jouten/ei jaksa tehdä mitään. Enkä tiedä miten sairaslomaa edes työttömänä pitäisi hakea - Suomessa se olis varmaan kela jonka kanssa asiaa pitäisi selvittää (ettei ansiosidonnainen päiväraha lopahda/karahda siihen jos hakemuksia ei pystykään lähettämään tasaiseen tahtiin), mutta tiedä sitten täällä ulkomailla. Tapaan ensi viikolla yhden järjestön edustajaa jotka tukee abortin tehneitä - ehkä häneltä voi kysyä yksityiskohtia. Tai neuvolasta, jos saisin käydä siellä kuitenkin juttelemassa menetyksistä ja peloista vaikka raskauden seurantaa ei nyt tarvitakaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten. Syy: Toiston poistaminen
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
Voi miten ikävä uutinen Soroppi. Sanat eivät riitä kertomaan, miten surullinen tällainen menetys on. Mutta päätös oli ilman muuta oikea, kun lapsella ei olisi ollut mahdollisuutta elämiseen.
Surutyö kestää aikansa, mutta uusi työ mahdollistaa monia sellaisia asioita, joita nyt tarvitset. Elämä jatkuu kuitenkin. Nyt sinulla ja miehelläsi on ollut vastoinkäymisiä ja toivon, että pian tulee hyvää elämäänne.
Voimia ja jaksamista toivon.
Lämmin osanottoni suruusi.
Soroppi toivon, että jotakin valoisaa kuuluu elämääsi nyt, vaikka suru tietenkin on läsnä vielä pitkän aikaa. Onko työasiat järjestyneet? Pienikin ilo on nyt tarpeen olipa se sitten vaikka uusi työ.