Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Kello on nyt vähän yli iltayhdeksän. Mietin, ottaisinko iltalääkkeet. Vaikka mulla ei ole hirveän aikainen herätys, mietin nukkumaanmenoa jo. Viime yöksi otin pitkävaikutteista melatoniinia. Haluaisin ottaa sitä nytkin, mutta voisi sitten olla vaikeuksia nousta aamusta ylös. Nukahdan kyllä ilman sitäkin. Otan tosin yleensä iltalääkkeet sen verran aikasin, että uni tulee niiden voimalla. Yhtenäisesti nukkuminen on vaikeampaa. Ei melatoniini kuitenkaan tänäänkään auttanut nukkumaan aamuun. Heräsin aika aikaisin ja torkuin sen jälkeen vielä joitakin kertoja.
Jatkuvatko sinun työkuviosi samanlaisina kuin ennen muuttoa? Kummin on, teetkö töitä kotona - vai onko se sitten - esim. toimistolla? Tuntuu, että sinulla on aika usein, jos ei jatkuvasti, työstressiä... Helpottaako siihen mikään ja perustuuko se faktoihin? Mitä puolisosi tekee?
Täällä on lumet sulaneet jo pitkälti, kun aamusta asti on ollut sää plussan puolella. Olisin toivonut, että lumi ja valkeus olisivat saapuneet. Nyt täällä taas on melkoisen pimeää. Ja, kun kaikki lumi ja jää sulaa, ollaan taas marraskuussa.
Mä kärsin melkein päivittäin päänsärystä. Nyt tuntuu, että silmät ovat kipeimmät tai että silmien takana on kipu.
Heräsin yöllä uneen, jossa olin mennyt ystävieni esimiehelle töihin, ja onnistunut nukahtamaan kesken työpäivän. Se ei kuitenkaan ollut se syy miksi uusi pomoni oli minuun tyytymätön, vaan se liittyi jotenkin siihen että hän olisi halunnut minun menevän tapaamaan häntä jonkin asian tiimoilta, enkä sitten jotenkin tullut menneeksi. Työpäivän jälkeen lähdin juoksemaan kotiin, jossa poikakaveri jo odotti, ja sohjossa liike muuttui melkein hiihtämiseksi. Nautin siitä, liikkeestä ja siitä että oli työpäivässä ollut mitä hyvänsä, oli aika jättää se taakse.
Herättyäni olin stressaantunut ja valvoin huolehtiessani yhteistyökumppanien (todellisia tai kuviteltuja) konflikteja. Tällä kertaa ei olisi haitannut vaikka olisin seurannut impulssiani tarkistaa sähköposti keskellä yötä - aamulla nimittäin sain tietää että pelkäämäni asia oli kääntynyt parhain päin. Iltaan mennessä olin jo sen verran rentoutunut että keitin kikherneitä, kävin kaupassa hakemassa sipulia, pastaa ja punajuuria ja laitoin ruokaa. Huomenna menemme varmaan elokuviin.
Hei JP. Mä unohdin ottaa melatoniinia ennen vuoteeseen menoa, mut sitten valojen sammuttua tajusin olevani niin jännittynyt (ja jalat levottomat) että muutaman kerran kylkeä käännettyäni kävin erikseen hakemassa. Nukuin melkein koko kesän riittävän hyvin ilman sitä, mutta nyt sille taitaa taas olla tarvetta...Ehkä voin syödä sitä kuuriluonteisesti ainakin sen aikaa kun kaveri asuu meillä - on tosi mukavaa että hän on täällä, mutta huomaan että kärsin hieman hiljaisen ajan puutteesta.
Työkuvioni jatkuvat samanlaisina kuin ennen muuttoa, eli teen töitä kotoa käsin. Täällä on periaatteessa pari paikkaa, joista olisi mahdollista käydä kysymässä onko heillä vapaata toimistotilaa, mutta en tiedä vaatiiko se sellaista viitseliäisyyttä ja oma-aktiivisuutta (rohkeutta?) jota minulla ei ole. Tavallaan myös pidän kotoa käsin työskentelystä, mutta pitää katsoa talven mittaan alkaako pää hajoamaan. Oikeastaan ainoa huono puoli kotoa käsin työskentelyssä on se, että silloin ajaudun ehkä helpommin tilanteeseen jossa kumppani on mun ainoa ihmiskontakti, enkä tiedä onko se pitkällä aikajänteellä terveellistä.
Työstressi perustuu varmaan mun omiin persoonallisuudenpiirteisiin, työ-orientoituneisuuteen ja alan luonteeseen. En tiedä onko se sitten perusteltua... ainakin se taitaa olla aika yleistä tällä alalla. Nyt on onneksi ainakin mahdollisuus hellittää vähän, tehdä erilaisia hommia, kun sain yhden osavälituotoksen toimitettua eteenpäin. Kumppani (puoliso tuntuu hurjalta ajatukselta, vaikka kai meitä voisi avo-sellaisiksi kutsua) on samalla alalla.
Täällä on lumetonta, mutta sää on ollut miellyttävä loppusyksyn sää - kuiva ja selkeä, aamuisin on usein nurmikolla kuuraa.
Älä tule ihan mökki höperöksi, käy ihmeessä vähän ulkona katselemassa maailmaa, ja tutustumassa ympäristöön ja ihmisiin. Työtkin luistavat paremmin jos ei yritä liikaa tehdä.
Hei Pikemiten, olen sitä kyllä jonkin verran tehnytkin. Tuntuu melkein että liikaa! Työ- ja vapaa-ajan tasapaino on määrällisesti kohdallaan, mutta kaipaan vapaa-aikanani hiljaista, virikkeetöntä aikaa - tai niin ainakin kuvittelen. Voi olla että jos sitä olisi, keksisin jonkin muun syyn valittaa.
Sunnuntai oli hyvä päivä, vaikka olin nukkunut liian vähän. Käytiin sienessä.
Nyt on vaikeaa tarttua seuraavaan projektiin. Minulla on pari kurssia, joita pitäisi käydä siinä sivussa - ehkä voisin käyttää tämän päivän niihin liittyviin töihin (niin saisin edes osan tehtävistä altapois), ja käydä huomenna toivottavasti isommalla innolla seuraavan projektin kimppuun.
Voi ryönä, menin syömään eilen pilaantuneita juureslastuja, ja sit meni koko yö oksennusta (jota ei lopulta tullut) vahtiessa. Nyt on pahoinvointi onneksi jo ohi mutta maha on muuten sekaisin. Tunnen olevani ällöttävä, vaikka oikeasti olen vain kipeä.
Tuttu oli linkannut tutkimustuloksen Omaisten jaksamisesta ja ristiriitaisista tunteista päihteitä käyttävää/mielenterveysongelmista kärsivää läheistä kohtaan (täällä), vaikka sisältö aika puisevasti olikin esitetty. Ehkä ei olisi pitänyt klikata sitä auki, nyt olen huolissani vanhemmista ja heidän jaksamisestaan.
Miksiköhän automaattinen suhtautumiseni huolestumiseen on torjunta (tuli mieleen siitä että kadutti Facebookkiin eksyminen, koska se herätti huolestumista)? Ehkä se liittyy siihen miten paljon stressin lieventämisen yhteydessä puhutaan siitä ettei pitäisi huolehtia niin paljon. Toisaalta huolestuminen on minulle osa välittämistä - huolestun ihmisistä tai asioista joista välitän ja toisinaan tämä saa minut toimimaan niiden eteen. Mutta aika usein en tiedä mitä kannattaisi tehdä, tai mitä voisin tehdä, tai sitten vain unohdan asian ja siirryn tekemään jotain muuta.
Onko teillä siellä hyvä ruoka kauppa? Miten ihmeessä söit pilaantunutta ruokaa?
Pikemiten, ruokakauppa on hyvä, mutta kaapissa pitkään olleet juureslastuissa oli joko joku valmistusvirhe, tai sit niitä oli vaan säilytetty liian pitkään. Jotkut niistä tuntuivat vähän ällöiltä kun niitä söin, mutta olin niin väsynyt (+suolan/rasvaisen nälkäinen) etten välittänyt siitä. Nyt on onneksi jo mahatauti ohi.
soroppi kirjoitti:
Pikemiten, ruokakauppa on hyvä, mutta kaapissa pitkään olleet juureslastuissa oli joko joku valmistusvirhe, tai sit niitä oli vaan säilytetty liian pitkään. Jotkut niistä tuntuivat vähän ällöiltä kun niitä söin, mutta olin niin väsynyt (+suolan/rasvaisen nälkäinen) etten välittänyt siitä. Nyt on onneksi jo mahatauti ohi.
Ehkä sitten valmistusvika! Ei luulis, että semmoset kovin nopeasti pilaantuisi, jos ne ei tosi lämpimässä ole... vai olikse avattu pussi? Tylsä juttu. Hyvä ku huono olo meni ohi. Toivottavasti ei menny loppuiäksi maku juureslastuihin. 😃
Ehkä sitten valmistusvika! Ei luulis, että semmoset kovin nopeasti pilaantuisi, jos ne ei tosi lämpimässä ole... vai olikse avattu pussi? Tylsä juttu. Hyvä ku huono olo meni ohi. Toivottavasti ei menny loppuiäksi maku juureslastuihin. 😃
Tällä hetkellä se ei tuntuisi kovin isolta menetykseltä - varsinkaan kun kumppani pitää enemmän perunalastuista. Eli jos ostan juureslastuja, joudun itse syömään koko pussin 😃
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: typo
Voisit saada hyvityksenä uuden pussin, jos valittaisit valmistajalle. 😄
Kui alkoki tekee mieli juureslastuja. 😂
Ootko nähny sitä kaameaa mainosta, millä Linkosuo mainostaa kaurasnäksejään? Missä kaks jätkää istuu telkkarin edessä syömässä voipaloja kulhosta. 😫 Se on niin oksettava... tarkoitus olis varmaan aikaansaada sellainen oksetusefekti perunalastuja kohtaan. Minulle se mielleyhtymä syntyy kyllä ennemminkin mainostajan tuotteisiin. 😏
No ehkä et, jos asustat nykyään ulkomailla. Ellet sitte kattele siellä Ruutua.
Enpä kyllä oo, en tiedä onko siinä maarajoituksia. Ruutua ei tullut kyllä hirveesti katsottua Suomestakaan käsin, en oikein tiennyt sieltä mitään ohjelmaa jota haluaisin katsoa niin ei tullut selattua. Meillä on HBO:n tilaus, sieltä katsotaan jonkin verran sarjoja.
Heräsin, juon kahvia ja vettä. Ihan kohta pitäisi alkaa laittamaan aamupalaa - ajattelin mennä bussilla luonnonsuojelualeelle jossa käytiin viikonloppuna ja juosta sieltä kotiin. Tapahtumaan on noin kuukausi - kunto ei ole yhtä hyvä kuin se on joskus ollut, mutta koska tapahtumassa ei tartte juosta mitään tiettyä matkaa, vaan juostaan (tai kävellään) vaan radalla tietty aika niin enköhän minä siellä sen aikaa pysty olemaan. Kevään lopussa sit haastavampi kisa, mut siihen ehtii vielä treenaamaan.
Kurssit millä olen on aiheuttaneet jonkin verran kutinoita tehdä niihin liittyviä tehtäviä viikonloppuna. En halua, mutta kun ne eivät tunnu niinkään töiltä kuin kotiläksyiltä... Ja ainakin toistaiseksi tehtävät ovat olleet melko helppoja. Vapaalla oleminen tekisi kuitenkin hyvää.
Eilinen kaupunkireissu oli mukava, mutta olisin kyllä ollut ihan kotiinlähtökypsä ruoan jälkeen. Muut halusivat kuitenkin vielä jatkaa iltaa, ja seuraavassa paikassa mulle tuli sen verran hankala olo että siirryin pihalle odottelemaan muita. Ahdistuskohtauksen tyyppisiä ei ole ollut vähään aikaan, mutta nyt lyhyen ajan sisällä kaksi lievää (edellinen ruokakaupassa perjantai-iltaruuhkan aikaan). Onneksi ne menevät ohi, kun pääsen pois tilanteista turvalliseksi kokemaani paikkaan.
Siitä huolimatta, olen iloinen että kävin ulkona. Voin ehkä laskea yhden uuden tyypin ystäviini. Suunniteltiin lautapeli-iltaa maanantaille tai tiistaille.
Mutta nyt jugurttia, puuroa ja leipää!
Hei, Soroppi. Olin jo aloittamassa viestin kirjoituksen sinulle, mutta eksyin muille sivuille. 😉
En ole vuosiin käynyt ulkona baareissa. Se voisi olla joskus ihan kivaakin. Helpottiko olosi kuinka nopeasti, kun lähdit illanvietosta pihalle odottamaan toisten kotiinlähtöä? (monimutkaisesti ilmaistua...)
Mainitsit juoksukilpailusta(?) tai jostain juoksutapahtumasta. Kuinka kauan siellä liikutaan? Mä haluaisin, että mun kunto kasvaisi, mutta se vaatisi muutakin kuin portaiden ylös kävelyä kotiin. Hissiähän tässä ei lainkaan ole; tosin kerroksiakin on vain kolme!
Hyvää alkavaa viikkoa!