Hei,

Kiitos kysymästä, olemme viihtyneet hyvin uudessa kodissamme. On ihanaa, kun tilaa on niin paljon. Vietämme uutta vuotta kotona oman perheen kesken. En vielä tiedä, mitä teemme. Harmillista, että kaupunki ei järjestä tänäkään vuonna ilotulitusta. Mutta toisaalta, onhan se ilmastoteko, joten täysin ymmärrettävää.

Olen paininut viime aikoina painoni kansa. Painoindeksin mukaan olen normaalipainon ylärajoilla, mutta en ole tyytyväinen peilikuvaani enkä muutenkaan olooni kehossani. Olen jonkun verran lenkkeillyt siskoni kanssa, mutta se ei riitä. Olen tutustunut ketodiettiin ja ajattelin kokeilla sitä vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka se ei toisikaan tuloksia, ei siitä haittaakaan ole. Minua mietityttää ainoastaan se, että pelkään epäonnistuvani ja pettyväni. Tämä on juuri oikea aika kokeilla, koska ei voi tietää, milloin mielialani laskee taas. Nyt voin suhteellisen hyvin.

Hei, September! Kiva kuulla, että voit paremmin, ja teillle kuuluu hyvää!

Mä olen itse asiassa lihava. Painoa on aivan liikaa. Mutta ei kukaan mun hoidon puolella siitä moiti. Kai tässä on isompiakin huolia.

Ei ajatukset nyt enää kulje. Pyydän anteeksi, etten osaa kirjoittaa sinulle muuta. Huomenna menen viettämään uutta vuotta miehen luo. Päivällä mulla on vielä fysioterapia. Ja ensi viikonloppuna menen tapaamaan tytärtäni. Kaipaan sairaalaan turvaan itseltäni.

Tervetuloa vuosi 2020!

Aikamoinen vuosi jäi taakse. Vaikka suurin osa oli taistelua, opin ja kasvoin ihmisenä. Päällimmäiseksi jäi kiitollisuus suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan. Minun ei annettu luovuttaa niinä muutamina kertoina, jolloin se oli lähellä, enkä nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Selvisin viime vuodesta hengissä, joten selviän mistä vaan.

Vuonna 2020 minulla on vielä paljon opittavaa. Toivon, että terapian avulla opin välttämättömät asiat. Minun on opittava päästämään irti masennuksesta ja uskallettava nauttia elämästä. Nyt piiloudun elämältä masennuksen taakse. Minulla on vielä vuoden mittainen välivuosi vanhasta elämästä. Ei ole väärin nauttia siitä vapaudesta. Minun ei tarvitse olla sairas.

Vuosi 2020 alkaa painonpudotuksella. En ole aiemmin pudottanut painoa, mutta nyt tähän täytyy tulla muutos. En ole vielä miettinyt, mitä muuta vuosi 2020 tuo tullessaan tai mitä odotan siltä. Sitä varten täytyy istua alas pohtimaan asiaa.

Parempaa vuotta 2020 <3

Parempaa vuotta teille kaikille minunkin puolestani!

Minulla masennus on erilaista. Se vain tulee, kun on tullakseen, enkä voi sille mitään. Välillä sitä ei tule, ja sitten jaksan paljon paremmin vaikka mitä.

Masennus tulee jostain syvältä sisältäni ja muuttaa maailman ankeaksi paikaksi, jossa on pakko jaksaa suorittaa. Jos en jaksa, voin vain maata, mutta samat asiat kerääntyvät päälle tekemättömiksi töiksi, joista suurin osa on kuitenkin joskus tehtävä. Mikään ei kiinnosta, ja lihaksetkin ovat voimattomat. Jos masennusolon aikana pakotan itseni tekemään jotain muuta kuin makaamaan sängyssä, pystyn rajallisesti sitä tekemään ja se tuntuu todella pahalta, aivan suunnattomalta kidutukselta. Lapsen kanssa on pakko tehdä noin. Se on hirvittävää.

Masennuksellani ei ole mitään yhteyttä toiveisiini tai mihinkään, mihin uskon tai olen uskomatta. Se tulee kuin automaatti jostain sisältäni. Jokin sitä tuottaa, jokin sellainen osa sisälläni, johon ei ole tahdonvoiman kautta mitään pääsyä.

Unettomuus paheni taas edellisen viikon-puolentoista aikana. Eilen se sitten putosi masennukseksi.

Se ei ole koko ajan syvää masennusta. Välillä on muutama minuutti tai jopa tunti tai pari, joskus puolikaspäiväkin, melko toimintakykyistä aikaa. Silloin laitan itselleni jotain ruokaa tai saatan jopa lähteä ulos.

Tiedän varmasti vain sen, että pian masennus tai ahdistus taas tulee, mutten voi tietää koska ja miten pahasti. Ahdistus tuottaa irrationaalista pelkotilaa, kauhua, joka on yleensä kytkeytynyt johonkin käytännön asiaan aivan älyttömällä tavalla. Kauhun tunne kuitenkin on todellinen, ja myös kohde on todellisuudessa olemassa. Kauhukin vähän voimakkuudeltaan vaihtelee tunnista toiseen, ikään kuin aaltoilee, mutta se kiinnittyy pitkiksi ajoiksi samoihin kohteisiin, kuten joihinkin naapurien tiettyihin tekemisiin, joiden koen uhkaavan minua (vaikka olisivat pelkällä järjellä ajatellen normaaleja). Jostain sisältäni tulee kauhu, joka ottaa kiinni juuri niistä tapahtumista. Enkä voi sille mitään. Sitten kun kauhu hetkeksi hellittää, huomaan, että se oli älytöntä ja tarpeetonta. Silti se on seuraavalla kerralla taas yhtä todellista.

Yritän "oppia" kohteita, joihin kauhu tarttuu. Opinkin jossain määrin ja kykenen muistamaan niitä kauhun aikanakin. Silloin voin ajatella, että tämä asia ei oikeasti ole näin, vaan tämä on pääni sisäistä unta. Tämä auttaa jonkin verran. Kauhu kuitenkin löytää koko ajan uusia kohteita, eikä oppiminen tässä mielessä pidemmällä aikavälillä auta. Ja välillä erehdyn luulemaan kauhun kohteita taas "oikeiksi", vaikka olen jo "oppinut", ettei juuri tämä kohde sisällä mitään tämän päivän todellisuudessa kauhua herättävää asiaa.

Ainoita asioita, joihin voin vaikuttaa, on masennus- tai ahdistusaallon aikana pakottautuminen tekemään jotain (esim. lapselle ruokaa) tai olemaan pakottautumatta. Tämän voin useimmiten valita, rajallisesti, jos aalto ei ole pahinta mahdollista laatua. Tosin en pysty pakottautumaan kovin pitkään enkä kovin vaativiin asioihin. Esimerkiksi päätöksentekoa vaativat asiat eivät onnistu, vaan ne pitää tehdä aaltojen ulkopuolella. Pystyn kyllä väkisin jonkin verran suorittamaan valmiiksi tekemääni suunnitelmaa, kuten laittamaan ruuan tai käymään kaupassa, jos olen etukäteen suunnitellut mitä ruokaa ja mitä pitää ostaa. En kuitenkaan pysty silloin päättämään, mitä ruokaa teen.

Minulle vaikeinta on tuo ruoka, koska sitä pitää kyetä tarjoamaan lapselle niin säännöllisesti. Kaikki muut kotityöt voi rytmittää ahdistus- ja masennusaaltojen mukaan, kuten pyykinpesun tai siivouksen, joita voi tehdä vähän kerrallaan miten sattuu.

Aaltojen ulkopuolella voin toimia normaalisti, mutta silloin käytännössä kannattaa varautua seuraavaan aaltoon, jos mitenkään mahdollista. Välillä en tee niin, vaan jään nautiskelemaan paremmasta olosta. Silloin seuraavasta aallosta tulee tosi vaikea.

Hei,

Kiitos Purjevene, että kirjoitit. Löysin tekstistäsi paljon samaistuttavaa. Paljon samankaltaisia masennuksen ilmenemismuotoja.

Minulla on ollut hyvä kausi nyt viisi viikkoa. Se alkoi hypomanialla, jonka jälkeen olo tasoittui. Tämä on suorastaan hämmästyttävää, mutta pelkään koko ajan, milloin masennus taas iskee (tai uusi hypomania). Yleensä en pysty sitä hallita.

Taidan tänään miettiä mennyttä vuotta ja kirjoittaa siitä tarkemmin. Tänään alkaa myös se ketodieetti. Olen aivan innoissani siitä. Saa nähdä, kuinka pitkälle pääsen. Se on selvää, jos masennus iskee, homma tyssää siihen.

Hei te tänne kirjoittaneet....

Ajat, joiden perusteella kohdallani on päädytty tähän dg, on joka kerta olleet ison kriisin ja ylikuormittumisten aikaa. Niistä ajoista on kulunut vuosia, kohta vuosikymmen. Se sai pitkään kyseenalaistamaan  mistä tavat reagoida masennuksella tai maanisella jaksolla, johtuu. Kuvasit hyvin noilla aalloilla, Purjevene, miten näitä vaiheita voi kokea.  Lääkkeen osuttua oikeaan, parhaiten sopivaan, on elämässä maniat pysyneet hypomanian tasolla, ja olen oppinut tunnistamaan tilan siinä hetkessä, ja pysäyttämään niin ettei liika vauhti ole saanut valtaa. Aikaa on vaatinut päästä tähän tilanteeseen. Masennusvoittoisena pysynyt kuitenkin vaan aika lievänä alavireisenä olona, johon liikkeellelähtemiset (ulos) avanneet etten ole ajautunut syvään 'sumaan'. Ehkä osansa tähän mun soppaan tuo se tekemisen meininki, jota elämässä eri vaiheissa aina ollut. Kotona tuntuu aina olevan tekemistä. Tekeminen ja liikkumiset mun akkua lataavia juttuja. Mikä määrä unta teille muille riittää? Mun uniaika on viitisen tuntia, plus päivätorkut jos se on mahdollista. Millä jutuilla te saatte akkunne ladattua?

Hei,

Tänään oli viimeinen kerta psykologin tutkimuksia. Nyt vaan odotellaan tuloksia. Tulokset totta puhuen jännittävät, sillä tutkimukset olivat ihan jotain muuta kuin olin mielessä kuvitellut. Luulin saavani vastauksen epävakaaseen persoonallisuushäiriö-kysymykseen, mutta taidankin saada tuloksia kognitiiviseen suorituskykyyn liittyen.

Keto-dieetti on alkanut hyvin. Olen edelleen innoissani siitä. Mielenkiinnolla seuraan, mitä muita vaikutuksia sillä on kuin painon laskeminen. Jännä nähdä, miten se vaikuttaa mielialaani, joka on edelleen suhteellisen tasainen.

Lueskelin aiempia kirjoituksiani viime vuodelta ja yksi asia pisti silmään. Jotain edistystä on tapahtunut. Psykoottiset harhaluuloni ovat hävinneet lääkityksen myötä. Nyt, kun harhaluuloja ei ole, pystyn näkemään, kuinka valtava taakka ne ovat olleet. Ei ihme, että olen voinut niin huonosti. Nyt tuntuu käsittämättömältä, että olen ajatellut ja luullut niin järjettömiä asioita.

Vielä lopuksi vastaus esitettyyn kysymykseen. Unentarpeeni on suuri. Nukun 10-12h yöunia. Uskon, että tähän osaltaan vaikuttaa kolmen eri lääkkeen kombo, joista kaksi on unettavia psykoosilääkkeitä. Mutta yhtälailla uskon suuren unen tarpeen johtuvan sairausjaksojen aiheuttamasta elimistön rasitustilasta. Ennen nousin helposti kuudelta, nyt aamut ovat todella vaikeita.

Mitä tulee akkujen lataamiseen, minulle se on tv-sarjojen katsomista tai perheen ja ystävien näkemistä.

September kirjoitti:Tänään oli viimeinen kerta psykologin tutkimuksia. Nyt vaan odotellaan tuloksia. Tulokset totta puhuen jännittävät, sillä tutkimukset olivat ihan jotain muuta kuin olin mielessä kuvitellut. Luulin saavani vastauksen epävakaaseen persoonallisuushäiriö-kysymykseen, mutta taidankin saada tuloksia kognitiiviseen suorituskykyyn liittyen.

----Mulle kävi vähän toisinpäin. Odotin noita juttuja mitä mainihit, mutta tuloksena dg bipolaarisuudesta. Ja aika pöyristyttävä arvio psykologilta "pysyvästi työkyvytön" hah, sen jälkeen opiskelin vielä tutkinnon ja olen nyt osa-aikatyössä. Eli ei jnkn yksittäisen psykologin sana loppupeleihin asti paina. Tuo kysymys epävakaasta persoonallisuushäiriöistä taitaa olla hankalimmin diagnosoitavissa. Erään ystävän, kuntoutuskurssilla tutuksi tulleen ihmisen kohdalla aina pyörittelevät tuota dg, mutta koskaan eivät kirjaa sitä virallisesti.----

Keto-dieetti on alkanut hyvin. Olen edelleen innoissani siitä. Mielenkiinnolla seuraan, mitä muita vaikutuksia sillä on kuin painon laskeminen. Jännä nähdä, miten se vaikuttaa mielialaani, joka on edelleen suhteellisen tasainen.

-----Miten sinä toteutat tuota keto-dieettiä?-----

Lueskelin aiempia kirjoituksiani viime vuodelta ja yksi asia pisti silmään. Jotain edistystä on tapahtunut. Psykoottiset harhaluuloni ovat hävinneet lääkityksen myötä. Nyt, kun harhaluuloja ei ole, pystyn näkemään, kuinka valtava taakka ne ovat olleet. Ei ihme, että olen voinut niin huonosti. Nyt tuntuu käsittämättömältä, että olen ajatellut ja luullut niin järjettömiä asioita.

----Kun on jnknlainen kriisiaika elämässä, hälytyskellot voi soida vaikkei missään palaisikaan.---

Vielä lopuksi vastaus esitettyyn kysymykseen. Unentarpeeni on suuri. Nukun 10-12h yöunia. Uskon, että tähän osaltaan vaikuttaa kolmen eri lääkkeen kombo, joista kaksi on unettavia psykoosilääkkeitä. Mutta yhtälailla uskon suuren unen tarpeen johtuvan sairausjaksojen aiheuttamasta elimistön rasitustilasta. Ennen nousin helposti kuudelta, nyt aamut ovat todella vaikeita.

----Lääkityksellä on aika iso vaikutus virkeyteen. Kun saavuttaa matalan tason määrän ja sen kanssa tasapainon, tulee toimeen aika vähällä unellakin. (Ehkä tässä on vuosikymmenilläkin vaikutuksensa) 🙄-----

Mitä tulee akkujen lataamiseen, minulle se on tv-sarjojen katsomista tai perheen ja ystävien näkemistä.

Hei,

Kiitos vastauksesta, nimimerkki keskustelua.

Jännä tosiaan nähdä, mitä psykologin testeissä ilmenee. Minulla on jo bipolaarisuuden diagnoosi, mutta epäilynä on tosiaan ollut se epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä se kuitenkin varmistuu tutkimuksissa.

Olen toteuttanut keto-dieettiä laskemalla hiilarit minimiin. Olen jättänyt pois leivän, sokerin, pastan, riisin ja juurekset. Korvaan ne vihanneksilla ja kasviksilla, mikä on ollut yllättävän helppoa. Painokin on jo lähtenyt laskuun.

Pääsin keskimmäisen tyttäreni kanssa perheneuvolan järjestämään vertaistukiryhmään. Ryhmä on tarkoitettu mielenterveyden ongelmista kärsiville vanhemmille ja heidän lapsilleen. Kävin saman ryhmän viime keväänä nuorimman tyttäreni kanssa ja siitä oli hänelle paljon hyötyä. Osastolla ollessa sosiaalityöntekijä vinkkasi uuden ryhmän alkamisesta minulle ja päätin hakea mukaan uudestaan. Alkuhaastattelut ovat jo parin viikon päästä.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Minäkin odotan psykologin testejen tuloksia. Olen niitä jo kuullut suullisesti, mutta vähän on vielä jäänyt mieleen. Sen muistan,että olen masentunut. Ja ahdistus vaivaa. Saanhänen tulkinnoistaan jossain vaiheessa paperit.

Miltä vuoden alku tuntuu nyt ensimmäisten viikkojen jälkeen?

Minulla on unettomuusongelmia. On ollut jo pitkään. Normaali unentarve olisi minulla siinä 7,5 tunnin kohdalla suurin piirtein, mutta pärjään päivän ihan hyvin vielä, jos saan nukuttua yli 6 tuntia. Kun menee yli 7, on hyvä olo aamulla.

Ongelmana on myös se, että saatan valvoa mistä tahansa kohdasta yötä aivan älyttömällä tavalla, esimerkiksi sieltä keskeltä neljä tuntia. Tai saatan herätä kolmen tunnin jälkeen, enkä enää nuku loppuyönä. Jos uni jää alle kuuteen tuntiin, niin ihan sattuu koko kehoon seuraavan päivän ajan se väsymys. Ei yksittäinen yö vielä niin paljon haittaa, mutta kun on koko ajan niin epävakaista tämä uni.

Lääkkeitä käytän pieniä määriä, jotta saan ylipäätään nukahdettua. En ole pitkään aikaan täysin ilman lääkkeitä pystynyt nukkumaan.

Unettomuuskin vaihtelee niin, että välillä se on tosi paha ja välillä taas ihan pienellä määrällä lääkettä nukun aika kivasti vähintään sellaista kuutta tuntia yhtenäisesti joka yö.

Tuo keto-dieetti on kyllä kiinnostava. Olen huomannut, että voin parhaiten, jos syön aika paljon proteiinia ja vain vähän hiilareita. Kasviksia ja rasvaakin voin syödä, mutta hiilarit väsyttävät ja tuovat vetelyyttä. Silti välillä syön liikaa jotain pastaa tai riisiä tai makeaa.

Jaksamisen kannalta parasta tuntuisi olevan kana ja lisäksi kasviksia. Myös pavut toimivat hyvin. Ja pähkinät ja siemenet. Hiilareitakin voi olla vähän, mutta niiden pitää olla selvä vähemmistö. Vaikka tiedän tämän itsestäni, en ole ryhtynyt syömään tällä tavalla kunnolla, vaan syön vain osittain sen mukaan. Välillä syön ihan vääränlaisen annoksen jotain pastaa, jossa ei ole minkäänlaista proteiinia oikeastaan ollenkaan. Sitten tulee vetelä olo hetken päästä.

Tuosta uniasiasta. Itsellä keikkatyön paikan vaihtuessa uuteen mennessä useimmiten uniongelmia. Ajoittain sammutettava valvomiset nukahtamistbl; yleensä vasta jos pari huonoa yötä, korjaan Stilnoctilla ettei ala syntymään unetonta putkea.

Syömisistä; ihan pielessä nyt syömiset. Tavoitteena ois ainakin 15 kg kutistua. Oma motivaatio siihen hukassa. Kokemusta on 20 kg pudottamisesta, mutta siihen samaan en jaksa ryhtyä. Hiljaa hivuttamalla jos alkais miettiä vaikka tuota ketojuttua.... Jotenkin tämä painoasia on niin kimpassa mielialan kanssa, liikaakin.

September, mitä kuuluu? En ole varma, miten tulkitsisin sitä, ettet ole kirjoittanut viikkoon. Voi olla, että sinun on paha olla, kun et kirjoita, tai voi olla, että sinun on tosi hyvä olla, kun et kirjoita. Tai mitä tahansa muuta... Mutta kuitenkin, kuulisin mielelläni, miten sinulla menee! - Jos vain haluat sen kertoa...

Mulla on ollut flunssa tämän viikon. Ja naapurit varmasti tietää sen, kun olen yskinyt niin paljon.

Säikähdin tänään, että menettäisin sen keskusteluavun, mikä mulla on. Ilman sitä en selviä. Mutta en tiedä, haluanko selvitä mitenkään. Kunpa olisi joku keino, millä mut saataisiin toivomaan elämänhalua takaisin.

Hei September,

tarkentuiko dg? Jokohan olet saanut tulokset tutkimuksesta?

Tuo ketodieetti... leivästä en ehkä osaa luopua, ja kasviksia vaan en saa ostettua edes, pakastekasviksia kyllä, odottamaan hetkeä kun alkaisivat maistua...

Sain kk sitten ajan maksuttomaan kirkonperheasiainneuvottelukeskuksen keskusteluun yhdessä tyttären kanssa, se oli perjantaina. Ehkä pojan kanssa on edessä joskus myöhemmin. Sovittiin toinen kerta; saa nähdä onko mahdollista useammin.  Tarvetta ois.

Mutt hyvää vointia sun tammikuuhun☀ toivottavasti saadaan valoa enemmän kuin tähän asti on saatu!