Onpas viikko vierähtänyt nopeasti. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Olotila on ainakin ollut vähän helpompi. Toki matkassa on ollut terapeutti ja tukihenkilöt.

Minulla on ollut paljon dissosiaatio-oireita, jotka eivät suinkaan ole uusi asia, en vain tiennyt, että se olotila tarkoittaa sitä. Terapeuttini minulle valaisi asiaa.

Tällä viikolla on mietityttänyt eropaketti, jota puolisolleni tarjottiin. Hänet halutaan ulos. Hiljentää. Hänellä on vielä vajaa tunti aikaa tehdä päätös ja näyttää siltä, että hän on saanut jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen. Uskon, että hän hyväksyy irtisanoutumissopimuksen. Hän haluaa itsekin pois ja tämä on hyvä tilaisuus. Mitä se sitten tarkoittaa meidän arjen suhteen, en tiedä vielä. Se voi olla uusi alku. Avoimin mielin kohti tuntematonta.

Meille tulee viikonlopuksi koira hoitoon. Vähän koiraterapiaa tiedossa siis. Ihan hyvä niin, se vie ajatuksia muualle ja tuleepahan liikuttua ja ulkoiltua. Mukavaa vaihtelua.

Eipä ole taas tullut kirjoitettua sitten elokuun. Paljon on tapahtunut tässä välissä. Yksi epäonnistunut työhön paluu, puoliso jäi työttömäksi, kuntoutustuen jatko, lasten mielenterveysongelmat, kolme lastensuojeluilmoitusta ja kaksi romahdusta.

Eniten ovat kuormittaneet lasten mielenterveysongelmat. 13-vuotiaalla todettiin masennus ja 11-vuotiaan diagnoosit ovat tunne-elämän häiriö, masennus, ahdistuneisuushäiriö ja vaativa persoonallisuus. Nuoremmalle olen taistellut apua viimeiset 5kk, vanhempi on tarpeeksi vanha päättämään omasta hoidostaan ja kieltäytyy kaikesta avusta.

Olen aivan loppu.

Olen masentunut, ahdistunut ja venyttänyt voimavarani äärimmilleen. Itsetuhoisuuttakin on ollut. Vältin joulun tienoilla täpärästi osaston, mutta tällä kertaa en tiedä, kauan jaksan taistella vastaan.

Tässä on nyt onneksi ollut pari parempaa päivää. Lannistumisen ja ahdistumisen sijasta minut on vallannut joku taistele tai pakene-reaktio. Johtuu varmaan siitä, että jonkin sortin tapaamisia on nyt ollut kymmenen 14 päivän sisään ja olen joutunut olemaan jonkinlaisessa valmiustilassa koko ajan. Ymmärrät ehkä väsymykseni.

Tänä viikonloppuna on tarkoitus ottaa etäisyyttä kaikkeen tekemällä pieniä mukavia asioita. Asioita, jotka saavat ajatukset hetkeksi muualle. Eihän tällaista kukaan kestä, jos ei pääse hetkeksi pois. Sitä paitsi, en pysty edistämään asioita viikonlopun aikana ja toisaalta viikonlopun aikana koulusta ei tule yhtään viestiä eikä puhelua. Voin siis antaa itselleni luvan olla murehtimatta.

Voimia sinulle, September!

"Eihän tällaista kukaan kestä, jos ei pääse hetkeksi pois."

Olet oikeassa. Tämä on hirveää, niin teillä kuin monilla meistä. Voimia sinulle ja perheellesi. Pystyisittekö koko perhe yhdessä lähteä luontoon metsään tai jos vesiä niin vetten äärelle? Jonnekin ostoskeskukseen tai kaupungille meneminen ei ole mielestäni hyvä paikka.

Miten voit, September?