Huh, miten raskas eilinen hoitajan tapaaminen oli ja päiväkin ylipäätään. Tänään on ollut ihan ok päivä. Se johtuu lähinnä siitä, että mies tekee etätyöpäivää ja minun ei tarvitse olla yksin kotona. Sääkin on ihanan aurinkoinen. Harmaa sää tuntuu vielä tuplaavan tyhjyyden tunteen.

Hoitajan käynti oli kunnon haastattelu. Lääkäri oli pyytänyt hoitajaa kuulustella minua oikein kunnolla, jotta hänellä on tarpeeksi esitietoja huomiseen puhelin aikaamme.

Sain kuulla, että minut on otettu pois poliklikan sisäisen terapian jonosta. Tämä siksi, että olen yksinkertaisesti liian sairas ja koska muisti ei toimi kunnolla.

Hoitaja varoitteli etukäteen, että mahdollinen päiväosastojakso ja psykologin tutkimusjakso olisi hoitosuunnitelmassa luvassa. Pelkään, että ylläpitosähköön ei tehdä muutoksia, jos luvassa on osastojakso. Mutta sitä on turha murehtia etukäteen, se selviää huomenna. Toivon, että saan sen päiväosastojakson.

Ihan kamala päivä.

Tai no se oli ihan ok, kunnes lääkäri soitti. Sähköön ei tehdä muutoksia, koska muistivaikeuteni ovat poikkeuksellisia ja näin ollen turvallisuudesta ei ole takeita. Ja kaiken tämän oireilun takana on mahdollisesti jokin muu sairaus. Ensi viikolla alkaa päiväosastojakso. Lääkäri soittaa vielä huomenna uudestaan lääkityksestä, kun labrat valmistuvat.

En pysty lopettamaan itkemistä. Ainakin tunnen jotain. Lapsen arviointikeskustelu oli yhtä tuskaa. Mitähän opettaja minusta ajatteli. Isäni tulee illalla asentamaan peiliä ja hyllyä, mutta en ihan oikeasti jaksaisi. Mutta sanoin kyllä, koska sellainen minä olen. Jaksan ja kestän, vaikka en haluaisi.

En jaksa tehdä ruokaa, en jaksa siivota, en jaksa mitään. Joko voi luovuttaa?

Hyvää sunnuntaita.

Eilinen oli yllättävän helppo, mitä nyt hajoilin kaupassa. Koko päivä oli menoa ja tekemistä. Uskon, että se auttoi merkittävästi. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen energiapakkaus ja touhuilija.

Tämäkin päivä on sujunut mukavasti valmisteluja tehden. Perhe ja lähimmät sukulaiset tulevat tänään juhlistamaan uutta kotiamme. Odotan jopa perheen näkemistä.

Huomenna tulee kummipoika kyläilemään sisaruksiensa ja äitinsä kanssa. Huominen sujuu varmasti helpommin myös. Toivottavasti päivöosastopaikkaa ei tarvitse kauaa odottaa

Hei, September! Mitä kuuluu? Onko päiväosastopaikasta tietoa?

Hyvää lauantaita.

Olen ollut nyt kolme päivää osastolla. Päiväosastojakso jatkuu vähintään viikon, sitten lääkäri päättää, jatketaanko vielä toisella viikolla. Osastolla on paljon uusia ryhmiä, joten päivät tuntuvat mielekkäältä. Mieliala ei juurikaan ole muuttunut, mutta ehkä olen motivoituneempi tästä selviämiseen.

Usko on kylläkin koetuksella. Tämä olotila tuntuu normaalilta ja on vaikea uskoa, että tilanne voisi muuttua ja etten olisi takaisin osastolla kahden kuukauden päästä.

Minulle olisi myös tärkeää, että diagnoosit selkiytyisivät. Kaksisuuntainen nyt on varma, mutta epäilynä ovat epävakaa personaallisuushäiriö ja erillinen psykoosisairaus eli skitsofrenia kai. Psykoosiin minulla on jo lääkityksenä Risperidon. Syön myös Ketipinoria, mutta se on kaksisuuntaiseen.

Luulen, että selviän arjesta ihan hyvin, jos minulla ei ole harhoja. Ne hävisivät muutamaksi päiväksi kokonaan ennen päiväosastojaksoa ja nyt on vaikea sanoa, kun en ole ollut kotona. Harhat ovat aina liittyneet kotona olemiseen.

Viikonlopun aikana pitäisi saada tehtyä viikkosuunnitelma, jonka avulla voi sitten jatkaa arkea päiväosaston jälkeen. Maanantaina on myös sähköhoito.

Hei, September. Sulla oli eilen, maanantaina sähkö... Olitko sen seurauksena yhtä huonomuistinen kuin silloin, kun sait sähköä useammin?

Mulla on taas ollut ahdistavia päiviä. Ja luulen, ettei huominenkaan ole helppo, vaikka odotan sitä. Tapaan huomenna psykologin ja kuulen luultavasti, minkälaista jatkoa hän suunnittelee ja suosittelee...

Mä pelkään hajoamista, psykoosiin joutumista.

Hei,

Olin maanantain sähkön jälkeen poikkeuksellisen huonomuistinen. Itku siinä tuli, kun en ymmärtänyt, miksi minut saatettiin osastolle. En muistanut mitään koko osastojaksosta. Olin aivan pihalla.

Osasto jatkuu ensi viikon ja uutena lääkkeenä aloitettiin Voxra. Tapasin osaston psykologia. Hänen mielestään harhani johtuvat lapsuuden kokemuksista ja persoonallisuuteni on pikemminkin vaativa kuin epävakaa. Sinänsä helpottavaa, vaikkei hän voikaan diagnoosia asettaa.

Jännä nähdä jatkuvatko harhat sitten kun osastojakso päättyy. En voi elää niiden kanssa. Se on selvä.

Mitähän tästä elosta tulee ensi viikolla, kun päiväosasto on loppu. En yhtään osaa ennustaa, mutta kovin valoisalta tulevaisuus ei näytä. Onneksi ensi viikolla on aika omalle hoitajalle. Hänen kanssaan juttu luistaa paremmin kuin osaston hoitajien kanssa.

Olen huomannut, että minun on hyvin vaikea tunnistaa ja sanoittaa tunteitani. Kukaan ei kai lapsena opettanut. Siksi on niin vaikea puhua siitä, mitä minulle kuuluu ja miltä minusta tuntuu. Ainut tunnetila, minkä tunnistan, on masennus. Eikä sekään ole varsinaisesti tunne vaan seuraus.

Tapasin taas tänään osaston psykologia. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan asioista, mikä on helpottavaa. Toki diagnoosien asettaminen jää lääkärin tehtäväksi, mutta psykologi voi vaikuttaa hoitosuunnitelmaan kertomalla oman mielipiteensä.

Anteeksi, September, en ollut nähnyt sinun 7. päivän viestiäsi lainkaan... Voitko nyt yhtään paremmin? Odotan sinun uusinta viestiäsi, jahka sen moderointi saa luettua. Voimia!

Osastolta kotiuduttu. Käteen jäi hiukan motivaatiota ja joitakin selviytymiskeinoja. Olo ei juurikaan ole kohentunut, mutta ainakin 2,5 viikon ajan oli hiukan helpompi olla. Kukaan ei osastolta kotiudu hyvässä kunnossa, varsinainen työ alkaa vasta kotona. Kunhan arkeen palaa, valkenee todellinen  tilanne itselle. Tämä oli järjestyksessään seitsemäs osastojakso. Pelkään, että joudun vielä ennen joulua osastolle.

Vaikea päivä, mutta huomion kiinnittäminen neuletyöhön helpotti. Neulon tyttärilleni ja siskon tytölle rusettipantoja joulupakettiin. Olin tyhmä ja menin viiltämään. Hetken helpotus, mutta mitään muuta hyvää siitä ei seuraakaan. Viilsin näkyvälle paikalle, mutta onneksi talvella tulee pidettyä pitkähihaista. Saa ainakin lapsilta piilotettua.

Ehkä huomenna on parempi päivä.

Minkälaisia päiväsi ovat olleet, Soroppi? Mä oon myös päättänyt neuloa tytölle lahjaksi, sukat tällä kertaa.

Lapsilta saa yllättävän hyvinkin viillot piilotettua, mutta puolisolta se on jo todella paljon vaikeampaa. Menee paljon ajatuksia tuohon peittelyyn. Mulla oli monasti, kun kävin tyttöä - silloin kun hän oli pieni - katsomassa isällään side kädessä, usein molemmissa; varsinkin silloin, kun olin sairaalassa.

Hyvää viikon loppupuolta!

Tilanne on riistäytymässä käsistä. En jaksa enää mitään. Ajattelen kuolemaa ratkaisuna jatkuvasti. Elän vain tulevia joulukuun hetkiä lasten kanssa varten. Ehkä se kantaa eteenpäin...

Se kantaa kauas. Lasten kanssa olin onnellinen. Toivon sulle September paljon rohkeutta elää vaikeuksista huolimatta.

"Kannan sinua aina kuin muistan." Seriously

Miten voit, September? Olen täällä kuulolla, jos kirjoitat...