Ei se sitten sujunutkaan niin vaan. Kauhea paha olo sai valtaansa, mutta lähdettiin kuitenkin koko perheen voimin kauppakeskukseen. Toivottavasti saan huomenna pidettyä hyvän tuulen yllä risteilyllä enkä vajoa epätoivoisiin tunnelmiin.

Olen varma siitä, että tämä minun masennukseni on lääkeresistenssiä. Kesällä joku lääkäri siitä puhuikin. Syön nytkin neljän lääkkeen yhdistelmää plus kilpirauhashormoni ja tarvittavat ja käyn sähköhoidoissa, mutta silti.... Tässä sitä taas ollaan.

Sain huomiselle soittoajan omalle lääkärille. Ei tää voi näin jatkua.

Mitä lääkäri ajatteli tilanteesta? Miten vointiasi pyritään auttamaan?

Lääkäri soitti sovitusti. Pidän kovasti nykyisestä lääkäristäni, vaikka hän on nuori ja vasta erikoistumisvaiheessa.

Päädyimme nostamaan litiumin annosta sillä riskillä, että se aiheuttaa sekavuutta sähkön jälkeen. Lääkäri myös konsultoi sähköjen tiivistämisestä ja on minuun sitten yhteydessä asian tiimoilta.

Toivon, että sähköjä voitaisiin antaa tiiviimmin, kunnes olo kohenee. Vaikkakaan se ei ole mikään pitkän tähtäimen ratkaisu. En tiedä, mikä olisi. Ehkä psykoterapia, mutta olen liian sairas saadakseni korvauksen siihen. Kela korvaa vain, jos on työelämässä/opiskelemassa tai suunnitelma palata terapian aikana. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Jotenkin täytyy selvitä tämä viikko. Lapsilla on syysloma.

Uutta juttua itsetuhoisuudesta ja lääkeresistenssistä masennuksesta.

https://kaksisuuntaistamenoa.wordpress.com/

Ostimme eilen uuden kuivausrummun rikkoutuneen tilalle. Johan tässä oltiin kai liki kaksi kuukautta ilman. Taidan tänään pestä pyykkiä urakalla.

Toimintakykyä onneksi löytyy, vaikka mieli on maassa. Eilinen oli todella pitkä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Päivät ovat todella pitkiä ja tuskallisia. Ehkä huominen sujuu paremmin, kun on vähän sovittua tekemistä. Epäilen kylläkin.

Itsetuhoiset ajatukset pyörii mielessä. Tekee mieli satuttaa itseäni. Yritän taistella vastaan, vaikka kokemuksesta tiedän, että olen altis kiusauksille.

Miten tästä tilanteesta pääsee yli? En haluaisi osastolle, koska edellisestä kerrasta on vielä niin vähän aikaa, mutta tämä tilanne tulee menemään siihen, jos mitään ratkaisua ei keksitä.

Kiitos, September, kun jaat blogia! Olen alkanut ihan eri tavalla ymmärtää kaksisuuntaisuutta näiden tekstien kautta. Samalla sieltä löytää itseäänkin, vaikkei mulla olekaan samaa diagnoosia. Mutta monet teemat on silti samoja. Osaat todella kirjoittaa!

Kiitos JP palautteestasi. On hyvä tietää, että kirjoituksista voi olla muillekin apua, vaikka lähinnä itseäni varten kirjoitan.

Kävimme tyttöjen kanssa lounaalla ystäväni kanssa. Päivä tuntuu heti helpommalta, vaikka useasti minulle iskee jälkeenpäin tunne, että kaikki oli turhaa ja millään ei ole väliä.

Toivotaan, että hyvä fiilis pysyy.

Huomasin eilisistä lounastreffeistä, että kaipaan sosiaalisia kontakteja. Parasta olisi ehkä joku vertaistukiryhmä, mutta hoitajani mukaan kaikki sellainen kuuluu tulevaisuuteen. Minua kiinnostaisi tehostetun poliklinikan ryhmät, joihin osallistuin syksyllä 2017. Täytyy muistaa kysyä noista ryhmistä ja myös lyhytterapiasta seuraavalla tapaamisella, joka onneksi on ensi viikolla. Kohta alkaa olla ajankohtaista myös eläkkeen jatkon hakeminen. Toivottavasti prosessi sujuu yhtä mutkattomasti kuin edellisellä kerralla.

Tai ehkä päiväosasto olisi ratkaisu...

Päivät ovat todella tuskaisia. Minulla ei niinkään ole tuskainen mieliala, mutta mikään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään. Ihan kuin olisin tyhjiössä.

Käytiin tänään tekemässä ruokaostokset kauppakeskuksessa. Siitäkin ilon vei se, että ympäristö oli tuntematon. Siitä puuttui se ilo, mikä siellä asiointi yleensä tuottaa.

Kohta lähdetään Linnanmäen valokarnevaaliin. Ehkä se tuntuu joltakin? Jos se ei tunnu miltään, niin sitten mikään ei tunnu.

Minkälainen olosi on? Tuntuiko valokarnevaali joltain?

Helsingissä järjestetään Lux Helsinki tapahtuma tammikuussa (jos katsoin oikein). Haluan sinne. Olisi kiva mennä tytön ja hänen isovanhempiensa kanssa.

Mun on paha olla. Haluaisin olla miehen luona. Jotenkin tuntuu, että mun on selvittävä ahdistuksesta itse. Tai enintään läheisten avulla. Jos ajattelen itselleni terapiaa... siitä olenkin kirjoittanut. Eli en saa menettää elämänhallintaa ainakaan kokonaan, jos mulla on terapiakontakti.

Musta kuulostaa hyvältä, että kaipaat sosiaalisia kontekteja.

Toivottavasti paha olosi helpottaa.

En erityisemmin nauttinut valokarnevaalista, mutta toki olin tyytyväinen, että lapsilla oli kivaa.

Tämä päivä on ollut vaikea. Tekee mieli satuttaa itseäni, jotta tuntisin jotain.

Hyvää tiistaita.

Tänään on luojan kiitos tiistai ja hoitajan aika. Pääsee vähän purkamaan ajatuksiaan. Menee sitten päiväkin hiukan nopeammin, kun on tekemistä. Tein eilen muistilapun, että muistan ottaa kaiken esille, mitä tahdonkin.

Siltikin ajatukset ovat jo torstaissa, kun lääkäri soittaa sähköhoidosta, että voiko hoitoja tilapäisesti tiivistää. Toivottavasti see onnistuu. Toivon, että sähköhoito jatkuu jonkin aikaa kerta viikkoon tai sitten kuuden sarja kahteen viikkoon niin kuin sähköhoidon aloituksessa.

Jos sähköhoidon tiivistäminen ei käy päinsä, sitten haluan päiväosastojakson, koska en kestä enää näitä päiviä kotona. Sitten minulla olisi paikka, jonne mennä, ruoka, hoitajan kontakti, päivärytmi ja vertaistukea.

Miten jaksankaan odottaa torstaihin.

Mä tapaan hoitajani perjantaina. Ensi viikolla on psykologi ja lääkäri, joita olen odottanut jo viikkoja. Mietitään kaiketi mahdollisuutta terapiaan. Toivoisin saavani pitemmän jakson terapiakäyntejä. En kuitenkaan tiedä lainkaan, onko se mahdollista. Onko resursseja tai suuntauksia, joita tahtoisin ja joihin sitten suostuisin. DKT:ta en ainakaan halua...

Toivon kanssasi, että pääset päiväosastolle. Ja vielä enemmän, että saat sähköä. Toivottavasti lääkärit tekevät oikeita päätöksiä!