Keskustelua: Olenkuullut/lukenut tuon ennenkin ettäolen hyvä kirjoittaja. Kiitos siitä.

Olisimpa yhtä hyvä puhumaan.

Mutta ehkä pidä tään kirjottamisen henkireikänä tapahtui elämässäni minä tahansa. Oma blogi on käynyt milessä mutta en saa aikaiseksi.

keskustelua kirjoitti:
Vastailen vähän pätkissä... Niin monessa kohdin synkronisoituu omiin koettuihin hetkiin. Sanoitat hyvin, samalla jaat tavallasi samaistumispintaa elämän kipupiikkeihin.

Työelämään liittyen oli tarkoitus vaan lisätä havainto siitä maailmasta. Oma kokemus sosiaalialalta on olipa työ mitä tahansa, että työn alkusuoralla on allekirjoitettava ymmärryksellä vaitiolovelvollisuus, sillä koetetaan sitoa ihminen välittämään työn tiimoilta tapaamisistaan ihmisistä. Niin kauas on nykyihminen kulkeutunu sydämellä järjen käytöstä eli käytännön järjellä lähimmäisen rakastamisesta. Tarvitaan lakipykälien uhka että pitää suunsa kiinni.

Kun Hantzki kirjoitit työelämästä, sait miettimään miten erilaisista maailmoista on voinu itse kunkin elämä koostua.

 

Mun piti siivota tätä tekstiä, ettei aiheuta enempiä väärinkäsityksiä. Siis. Ettei näistä mun aiheudu väärinkäsityksiä. 

Hymiöiden käytössä olet Hantzki taitava.

Huumori on laji jossa sinulla hyvä ote, se on luontaista keveyden tajua, elämässä se huojentaa myös muissa, tukalaa oloa jos olosuhteet sellaiset kuin siinä hetkessä on?

Ajatus blogista, jos jaksat, se voi olla voimaannuttavaa. Ite koen sen kysyvän tietyn knnyksen yli astumista. Tsemppiä.

Aaltoliikettä on elämö.

Saan välillä inspiraation kirjoittamiseen. Millon mistäkin.

Tuntuu siltä että pitää jäädyttää tunteet.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Kirj.virh

Päähän koskee. Minulla on päänsärky nytten. Johtuen tästä vallitsevasta tilanteesta.

Hantzki kirjoitti:
Saan välillä inspiraation kirjoittamiseen. Millon mistäkin.

Tuntuu siltä että pitää jäädyttää tunteet.

Liittyykö tämä tai nouseeko tämä siitä ahdistusviestistä, oli pitkä ja surullisen oloinen? Miehen maailmaan todella sisääpääseminen ei käy ihan yks kaks. Tai yleensäkään toisen ihmisen?

Tuntuu siltä etten halua sanoa mitään. Tuntuu siltä että on kehitettävä jotain. Kehitettävä itselleen ja omille koirilleen. Kehitettävä miehelle.

Osaan olla kova välillä. Ehkä liian kova? En tiedä vielä. Mutta tarkoitan että tuntuu jopa mukavalta että pystyy kehittelemään jotain mielessään. Se tarkoittaa sitä että olen saanut uutta näkökulmaa/inspiraitiota. Liittyyhän niihin kehittelyihin se toinen osapuoli. Miten se reagoi? Miten se menee käytännössä? Miten tilanne handlautuu käytännössä? Miten saa oman ajatuksensa esitettyä? Vaikka nyt uusien silmälasien hankinnasta? Ihan kivahan semmoiset olisi saada vai mitä? Ajakohtaistakin on. Näöntarkastukset ja sitten alkaa sankojen katsominen. No mikä sopii, paljon maksaa, tuntuuko sisäilma huonolta?  Kotona kahvikupillisen ääressä voi kehitellä kaikenlaista. Jos saisi saman fiiliksen myös mukaan matkoillensa, kun lähtee! Jos olisin lujana tällä kertaa ja vaatisin kahvikupillista kehitetyn jutun jälkeen 😀 Mutta tuntuu hyvältä kuitenkin että mielessä on jokin mitä haluaa kehitellä. Halu kehitellä kuulostaa paremmalta. 'Pitää kehitellä' tuntuu vaativalta. Mutta edelleen tuntuu etten halua sanoa mitään.

Keskustelua en nyt rehellisesti sanottuna muista mitä meinaat.

Yks päivä olin tyytyväinen (olempa vaikea kun yhtenä päivänä jopa olin tyytyväinen hahhaa) kun löysin ulkona pyörällä liikkuessa uuden polun/tien. Siellä heinä tuoksui, sirkat myös sirittivät lämpöisenä kesäpäivänä. Sitten menin rantaan. Ja siellä oli jo uimari. Katselin vettä ja lähdin pois. Menin sitä samaa uutta reittiä poiskin päin. Joka rannalla oli joku. Mutta se uusi polkulöytö oli kiva.

Yks päivä meinasi mennä päivä pilalle. Yritin vältellä yhtä penkkiä jossa tiesin että sburgumainen joukko kokoontuu. Tai ei minua haittaisi joukko ukkoja hörppimässä kaljaa. Muttakun ne olivat nuori, minun ikäisiä. Enkä ole varma oliko se kaljaa vai jotain muutakin. Mutta ajoinkin katua mikä meni penkin ohi. Ihmisethän vain katsovat toisiaan. Kaduilla. Kukas tuossa menee. Jaaha ei kukaan.

En halua sanoa, että haluan sinne tai haluan sinne. Tämmöstä tää nyt on. Tää on tässä ja nyt.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Muokkaus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Hei

... ihan tasan tarkkaan en tiedä itsekään mitä meinaan paitsi keskustella, vaihtaa kokemuksia ajatuksia turinoita.

On positiivista että olet avannut yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen. Se on esimerkillistä,  vaikeuksista huolimatta balanssiin pyrkimistä.

.

Mä tein tänään jotain, josta voin olla ylpeä itsestäni.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Kirj virh
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Sanat väärin
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Senat sakasin

Koitin miettiä kaikelta kannalta, mutta ei sytyttänt mitä teit?

Mahdollisuuksia niin monia sinulla tehdä.

Itse tässä heräämässä. 7 h yöunet, unbeliaveble. Kiitos elämälle, vkon huonojen unien päälle levätä sain.  Ennen puristusta, työiltaa.

Aamun kahvin lukenut, eikun txt kahvin kanssa. Aion käydä sauvakävelyn. Sitten saunon, niskat jankkina. Sen lämmitessä puuroa pari tai 1 desi vettä pikku kattilaan. Sen kiehahdettua kaurahiutaleita siihen, banaanin silppuan, hillopurkissa velä lusikallinen, vai säästäisinkö vielä? seiraavaan puuroon?

Kattilan tulilta nostan sivuun laitan kannen päälle.. Muhiutuu.

Löylyissä vaan olen. Lihakset löysääntyköön vaan lämmössä ja pötköllään. Siksi vaan kotona saunassa. Aina on operaatio tuo saunominen. Vartissa lämpiää, löylyssä jotenkin sielua sulaa. Löylyjen ja lihasten venymisen jälkeen juomaa, pesut ja saunanpesu heti paineella, suihkuletku just ja just yltää saunan ovelle.

Nyt kun töihinlähtö, lyhyempää löylyttäminen. Paine mennä.

Tuntuu siltä, että ei halua puhua mitään. Ja tunteet pitää jäädyttää.

Sanoilla on hirveän kova voima. Koen sen varsinkin tällaisina aikoina. Ei ole mitään muuta kuin tämä puhelin. Hengitä sisään ja hengitä ulos puuuh.

Keskustelua otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin puhelun. Soitin mieskaverille ja kuuntelin. Vaikka jännitti. Ja näin mieskaveria. Siihen minä voin olla tyytyväinen itseeni! Ei se sen kummempi tekeminen ollut. Ehkä me joku päivä saamme romanssin aikaiseksi. Toivottavasti, sitäkin

Paniikkihäiriöiselle ihmiselle kuten minä tämä on kovaa aikaa.

Tarvitsen tekemistä, mutta en liikaa jotta pää pysyy kasassa.

Minä en ole mikään roskasanko johon saa kaikki tunteensa ja tuntemuksensa viskata. On minullakin tarpeet ja velvollisuudet olemassa.

Olen koiraäiti!

Tämän verran minä nyt sain aikaiseksi enneku kuukahdan sohvalle tältä päivältä!

Hengitä sisään ja ulos puuuh.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Muokkaus

Tuo on hyvää, kuulla omia oloja, sitä mikä milloinkin on on.

Ite en haluais vetää viivaan tätä omaa tilannetta. Lääkevaihdosta johtuen monenlaista, en usko että litiumilla vaan vaikutus. sillä että vähennän sitä hitaalla tempolla kunnes keväällä monta muuta nappia sen tilalla. Tuota iten kuuntelua harrastaen hitaasti menee tämä.  Hyvin olen vielä aisoissa kiinni.

Mutta jäädytys. Nyt 31 asteet tässä sisällä, ulkona 23. Saunan kiukaan unohdin heti sammuttaa, siitä johtuu tuo lämpö. Hitonmoinen kuumuus taas vaikka  jääkylmässä suihkussa käynyt. Lämpö tais jäädä sisään:/

Vilkasta viikonloppua siulle ja kaikille jos tätä joku muu ehtii tai jaksaa lukea? ja tuo jäädytys, ei huono asia ollenkaan. ( Siis fyysisen olon jäädytys, ei tunteiden. )

Nyt tuntuu helpommalta soittaa mieskaverille. Olemme ylittäneet jonkin esteen.

Vaikka mikä ois ni tänään oli hyvä päivä. Söin hyvää ruokaa päivällä. Istuin auringonpaisteessa ja nautin lämmöstä ja huomasin miten hidas ja rauhallinen voikaan olla sunnuntaipäivä. En suostunut alottamaan mitään ikävää puheenaihetta. Istuimme mies kaverinani monta tuntia terassilla. Otsani paloi sen seurauksena mutta se on pikkujuttu...Olin tyytyväinen itseeni, jotta saavutin sen rennon olotilan ja että sain miekkosen mukaan houkutelluksi pyöräilemään ja terassille. Siellä sitten ihastuimme vähän taas. Muutama suunnitelma, autolla ajelua esimerkiksi. Tanssimista.

Joskus näin, joskus hyvin.

Vaan saakutin sotkusta oli kun kotia pääsin, pitää pitää huomenna siivous!

Tai sanotaan näin että meille jäi semmonen kutkuttava odotus, että mitä tulee tapahtumaan ja mihin tää juttu menee. Toivon kovasti kaikkea hyvää.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Hei tuohan kuulostaa onnelta👍

Onnen kantamoisen kanssa kulkeminen vaikka vaan hetkittäinkin helpottaa. Hitsin hitsi miten tuntuu kivalta kuulla sun oloa:)