Ei jaksa enää

Ei jaksa enää

Käyttäjä Tyttönen vaan aloittanut aikaan 08.11.2017 klo 16:51 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 08.11.2017 klo 16:51

Sairastan skitsofreniaa ja nyt on voimat ihan loppu. Aattelen im päivittäin ja itsetuhosuuttakin on. Osastolla olin 3 pv, mut ois pitäny olla pitempään vaan. Mutta mut laitettiin kotia, ku oon vissiin liian terve tapaus. En tiiä enää mitä tehä..😭

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 25.12.2017 klo 21:52

Pakko se on jaksaa eteenpäin, ei viittis vielä luovuttaa..

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 26.12.2017 klo 06:28

Ymmärrän, paremmin kuin luuletkaan.
Joskus olo on pienestä kiinni.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 26.12.2017 klo 17:45

Nii se on todella pienestä kii, nyt ajattelen taas im-ajatuksia.. et kestipä kauan hyvä olo..

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 27.12.2017 klo 06:55

🌻🙂🌻 Koeta irroittautua sellaisista im-ajatuksista ja keksiä jotain vain parempaa tekemistä,
laita vaikka hiuksesi uudella tavalla ja lakkaa kyntesi. ym.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 27.12.2017 klo 10:38

Hyviä pieniä ideoita mitkä vois toteuttaakin...

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 28.12.2017 klo 13:46

Hei tyttönen vaan.
Miten sulla nyt menee? Onko jo helpompi olla? 😳

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 28.12.2017 klo 22:42

Tänää oli hyvä päivä ainakin, ku kävin vanhempien luona, mut kyllä tuo mieliala voi romahtaakin vielä. Mut päivä kerrallaan 🙂👍

Käyttäjä SCIM kirjoittanut 30.12.2017 klo 18:46

Olen sairastanut n. 5 vuotta skitsofreniaa. Olen nyt sairaalassa ollut 2 ja 1 / 2 vuotta nytten ja pois pääsystä ole tietoa.
Joka päivä kuuluu ääniä ja ahistaa. Viiltelin välissä. Nytkin viiltelin maanantaina. Lääkäri meinas että ei tarvi tikata VAIKKA haavat oli syviä.
Taistelen elämän ja kuoleman välillä. Aina ku oon siinä kunnossa et vois henki lähtä, mua rupee pelottavan kuolema.
Temppuilen juomisen ja ruokailujen kanssa. Lopetan aina välillä. Mulla on lääke mikä on vaarallinen jos ei juo.
Mut ei mulla muuta.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 30.12.2017 klo 22:58

Voimia sulle SCIM 🙂 mä nyt painin ton syömisongelman kanssa eniten, ku en hallitse enää syömisiäkään. Itsetuho-ajatuksia on kyllä välillä mut en oo tehny suunnitelmaa ainakaan vielä.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 31.12.2017 klo 03:48

Hei, minulla on ollut skitsofreenia yli 30 vuotta, ajan kanssa se on helpoittanut, taustalla
väijyväksi, alussa oli hankalaa monta vuotta. Alussa olin 5-6 vuotta hoidossa mielisairaalassa,
yritin itsemurhaa useaan otteeseen, mielisairaalassa ollessani välillä oli niin hankalaa että kuin
en kestänyt pääni sisäisiä ääniä (ajatuksiani) hakkasin päätäni seinään jotta olisi helpoittanut,
hoitajat toivat minulle tyynyä pääni ja seinän väliin, jotta en olisi saanut aivovauriota. Minä
poltin tupakkaa ja sain päähäni polttaa itseäni tupakalla, vielä on jäljet käsissä. Koskaan en
kuitenkaan halunnut viillellä itseäni tosissani. Hakkasin nykkini iskunkestävään lasiin niin että
luut murtuivat, enkä halunnut pitää lastoja.
Pääsin pois siitä kaikesta jo vuosia sitten, enkä halua sitä takaisin enää, kuin hallusinaatiot
tulevat nykyisin, suhtaudun niihin kuin muihinkin ajatuksiini, jotka laukkaavat omia aikojaan
ihan omiin suuntiinsa, ja joiden hallitseminen merkitsee sitä etten ole vieläkään tervehtynyt,
kuin tuulenpuuska se sekoittaa minun pääni, ja kuin sade se minut kastelee. 😳

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 31.12.2017 klo 10:27

On tän skitsofrenian kaa vaan vaikee elää, ku mullakin on ollu se 1.5 v vasta ettei sen kauempaa..

Käyttäjä Joie kirjoittanut 01.01.2018 klo 10:55

jaana6 kirjoitti 31.12.2017 3:48

Hei, minulla on ollut skitsofreenia yli 30 vuotta, ajan kanssa se on helpoittanut, taustalla
väijyväksi, alussa oli hankalaa monta vuotta. Alussa olin 5-6 vuotta hoidossa mielisairaalassa,
yritin itsemurhaa useaan otteeseen, mielisairaalassa ollessani välillä oli niin hankalaa että kuin
en kestänyt pääni sisäisiä ääniä (ajatuksiani) hakkasin päätäni seinään jotta olisi helpoittanut,
hoitajat toivat minulle tyynyä pääni ja seinän väliin, jotta en olisi saanut aivovauriota. Minä
poltin tupakkaa ja sain päähäni polttaa itseäni tupakalla, vielä on jäljet käsissä. Koskaan en
kuitenkaan halunnut viillellä itseäni tosissani. Hakkasin nykkini iskunkestävään lasiin niin että
luut murtuivat, enkä halunnut pitää lastoja.
Pääsin pois siitä kaikesta jo vuosia sitten, enkä halua sitä takaisin enää, kuin hallusinaatiot
tulevat nykyisin, suhtaudun niihin kuin muihinkin ajatuksiini, jotka laukkaavat omia aikojaan
ihan omiin suuntiinsa, ja joiden hallitseminen merkitsee sitä etten ole vieläkään tervehtynyt,
kuin tuulenpuuska se sekoittaa minun pääni, ja kuin sade se minut kastelee. 😳

Aikamoisen tien olet kulkenut. Kuitenkin vaikutat valoisalta ja elämänmyönteiseltä ihmiseltä. Todella rohkaisevaa kuulla, että noinkin vaikeasta tilanteesta voi selvitä ja oppia elämään sairauden kanssa. Kaikkea hyvää elämääsi ja uuteen vuoteen. 🙂

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 01.01.2018 klo 13:45

Nyt on taas semmonen olo, et pitäs satuttaa itteään jollakin ja painin ton ahmimisongelman kaa.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 01.01.2018 klo 15:28

Löin itteäni sit jälleen kerran, koska äänet käskivät lyömään..

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 01.01.2018 klo 21:48

Ei se mitään Tyttönen vaan.
Löit siitä syystä itseäsi. Minulla oli tapana karsia kiroilemista itse itsestäni läimäyttelemällä
itse itseäni korville, kuin kiroilin. Mitä pahaa sinä teit?😳