Muista tyttönen aina, että vaikka maailma ympärilläsi näyttäisi kaaokselta.Ja vaikka elämä olisi silkkaa kärsimystä. Ja vaikka tuntuisi että kaikki ihmiset ovat sinua vastaan. Niin yksi asia voi vielä auttaa. Eli se että on Jumalalle tärkeää että olet elossa ja itsellesi. Ja toki maailmassa on hyviäkin ihmisiä, en sitä sano. Mutta mun mielestä Jeesus sanoi hyvin että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja mun mielestä pitää oppia rakastamaan itseä, jos ei vielä niin tee.

Sanon sinulle vielä että lainaa vaikka kirjastosta Dostojevskin Karamazovin veljekset. Se voi muuttaa elämäsi. Minun kohdalla kävi niin. Hyvää keskiviikkoa!🙂

Hyvin kirjotettu teksti 🙂 välillä on niitä päiviä et näyttää valosammalta, mut harvemmin. Pelkään vaan et teen itelleni jotain..

Täällä sitä sinnitellään edelleen vaan, onneks huomenna on terapiakin..

minäitse89 kirjoitti 13.12.2017 16:34

Sanon sinulle vielä että lainaa vaikka kirjastosta Dostojevskin Karamazovin veljekset.

Paikoitellen aika ahdistavaa luettavaa. Ostin kirjaston poistomyynnistä jälkimmäisen osan: "...ojentaa pistoolin kymmenen sentin etäisyydelle lapsen kasvoista...". Eikä Ivanin runoelma "Suurinkvisiittori" ole kovin riemukas kuvaelma sekään. (Anteeksi, olen vähän synkällä mielellä)

Mä en mielellään lue mitään synkkää.. siitäkös vasta tulee pahempi mieli..

Vaikea kirjoittaa mitään, kun aina tuntee syyllisyyttä.
Minäitse89, tarkoitukseni ei ollut mitenkään vähätellä Karamazovin veljeksiä. Sen jälkeen olen lukenut kaikki löytämäni Dostojevskin suomennetut kirjat, paitsi yhtä (Sorrettuja ja solvattuja), joka on vieläkin kesken. En ole vähään aikaan pystynyt keskittymään oikein mihinkään.

Syyllisyyttä tunnen myös ”Tyttönen vaan” viestiketjun kaappaamisesta. Mitä minä muka osasin sanoa. Nytkin menee kirja-arvosteluksi. Mielestäni Vonnegutin kirjat voisivat sopia paremmin, jos ei ole aivan kunnossa. Ja jos yleensä jaksaa jotakin lukea. Täytyy koettaa jos itsekin jaksaisi taas… Vonnegut on mielestäni ihmisrakas, vaikka hahmot ovat usein jollakin tapaa vinksahtaneita.

Jaan Kross on myös mielestäni ihmisrakas kirjailija, mutta hänen ahdistavat kokemuksensa tukevat aina jossakin vaiheessa kirjaa esille. Siksi suosittelen sitä vain ”täysin” terveille.

Ehdotelkaa ”Tyttöselle” sopivaa luettavaa!

Hemingway on myös hyvä. Lue tyttönen Joen yli puiden siimekseen se on rauhoittava kirja.

Ja sitten yks joka oli todella hyvä: Bob Dylanin muistelmat. Bruce Springsteenin Born to run on myös ihan ok.

Suosittelen tyttönen että kirja käteen.🙂 Se on hyvää ajan vietettä...

Onhan se varmasti hyvää ajanvietettä, mut ei pysty keskittymään lukemiseen..

Moi,
mulla on välillä sama. Ja itsekin mietin im-ajatuksia. Sairastan myös skitsofreniaa. Tuntuu taas että olen rehkinyt itseni aivan piippuun. Surullista on kun tarvii sairastaa ja vielä nuorena. On tää vaan niin väärin...😭

Tää on nii väärin tosiaan, mäkin oon vasta 26v. Ääniä meinaa olla välillä mut en nää usein enää niitä olioita. Jotenkin pelkää, et tekee itelleen jotain..

Joulu tulee ja ahistaa sikana, lahjat on valmiina kyllä. Ei nii ku jaksas elää vaikka joulun pitäs olla ilon aikaa.

etsin äsken keskustelu/chat palstaa verkosta ja päädyin tänne. ja ensimmäisenä tätä ketjua lukemaan. (luin sen alusta)

väärin tietysti on moni asia, ja välistä hieman huteralta tuntuu jaksaako miten päivän verran taas etiä päin. yksi asia on kyllä minkä olen huomannut toimivaksi että jos rupean liikaa pohtimaan mitään ikävää asiaa liiaksi, niin ikäänkuin kiellän koko ajatuksen tyyliin "pois"

tietty jos äänet paasaa niin moinen saattaa olla hankalampaa, useita niksejä niistäkin kuullut, mutta ehkä viisaimpana kuulemistani on jättää takaisin vastailu millään tason pois. ainakin mitä vierestäkin seurannut niin jos niiden kanssa rupee riitasille niin häviölle jää, vaikka erävoitto tulisikin.

no tämä on nyt tälläistä sivusta hihkumista, itselläni taakka toisenlainen, mutta aika paljon nähnyt ja kokenut että toivottavasti en terapeutteja enempää ärsyttänyt.

Nyt on menny kohtuullisesti eikä oo noitq ajatuksia päivittäin. Mut välillä tulee niitä, sillon on sit semmonen olo ettei vaan jaksa enää..

Kaikilla on omat murheensa, välillä tuntuu enemmän, välillä tuntuu vähemmän, mutta toivottavasti kaikki jaksavat jotenkin eteenpäin.

Kaikilla on omat murheensa, välillä tuntuu enemmän, välillä tuntuu vähemmän, mutta toivottavasti kaikki jaksavat jotenkin eteenpäin.