Mielenterveydestä voi tulla ongelma, isompi kuin on, jos oma mieli ei hyväksy sitä asiaa asiana, jos kaikkk eläminen jotenkin virittyy sen kautta.

Ongelmia on jokaisella. Minunkin tulee löytää elämään sisältöä, josta en vielä tiedä mitä, oman elämän karikot on koettu ja jälkensä jättäneet.

Kipuilu eletyn elämän takia on haaste, jotenkin siitä saa vaan irrottaa otteen. Kipuilu ei ole ollut valintaa, se on ollut sitä aikaa, jota ei ole enää.

Se on oma kiviriippa, jos antaa sen (menneiden) hallita nykyelämää vieläkin. Ihmiset unohtavat, kun antaa asioiden painua.

Meillä on siitä huolimatta sama ihmisarvo, riippumatta siitä miten on koettu 'romuuntumista'. Se taitaa olla meidän itsen sisästä kiinni, kuin itsemme nähdään.

Jokainen meistä, millä tahansa dg leimattuja ollaankaan, se on ulkonaista, enemmän merkitsee miten arvostetaan ja miten hyviä ollaan itseämme kohtaan.

Jokaisessa on ihmisarvo, se on vaikka joku jossain hoitokohtaamisessa ois ymmärtämätön. Se on sen ihmisen moka ja virhe, joka kaatuu lopulta sen päälle joka yrittää mokaa ja virhettä oikaista.

Meidän ihmisten yleensäkin on niin vaikea myöntää erehtymisiä. Niiden on vaan annettava mennä. Meillä on vastuu omista tekemisistä, ei toisten.

Ihmisyys ei katoa vaikka kuka missä tahansa leimaisi millä tahansa leimoilla.

Olen seisonut kaksi päivää.suihkussa puoli tuntia kerrallaan pesemässä pois itsestäni  mielen vikaisuutta. Se oli fyysinen sairaus ei henkinen.

Kesä tulee joka tapauksessa

Lumet sulaa joka kevät.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Turha teksti

tähtitalvikki kirjoitti:
Odottele rauhassa aikaa, jos et saa peruutusaikaa. Voit odottaessa miettiä, mitä haluat sanoa. Kirjoita vaikka paperille. Lääkärit ovat mestareita vaihtamaan puheenaihetta, jos joku asia ei miellytä heitä. Palaa takaisin asiaan, joka on sinulle tärkeä, jos lääkäri vaihtaa puheenaihetta. Lääkärit hoitavat meitä. Meidän tehtävämme ei ole miellyttää heitä.

Kiitos tästä. Koitan pitää mielessä. Pitää punaisen langan omissa käsissä, ettei siitä mene ote ja että lääkäri pääsee oikeasti auttamaan. Mietin yksityisen kautta jahka saan koottua 'maltaita' maksamiseen.

Kuinka sulla näinä aikoina menee? Toivon, ettet pahoittanut koko olemistasi aiemmin lähettämieni viestien takia.

Voimia tähän aamuun ☀️💕

~~~

Mieltä on takataustalla painanut, suhtauduinko liian keveydellä sun tilanteeseen? tilanteet on erilaisia, taustat, kokemukset, kohdelluksi tulemiset...  Minussa on taipumus hyvin mennessä unohtaa tarvivani välillä tukeutumista hoitotahoon. Siinä määrin kuitenkin tämän 'taakan' kantaminen (=itselle myöntäminen) on ollut tervehdyttävämpää kuin sen vastustaminen. Tietty ylpeydelle käyvä asia on hyväksyä sairaus, jota ei siedä, tai ei sietäis. Olosuhteet usein niitä. joiden pyörteissä on muovauduttu tällaisiksi joita näillä kymmenillä ollaan.

Hei,

Millään tavalla et ole suhtautunut tilanteeseeni liian kevyesti. Jokainen lähtee omista lähtökohdistaan. On ollut kiva huomata, että sinulla on samantapaisia kokemuksia kuin minulla. Jos et olisi vastannut viesteihini, kukaan ei olisi vastannut. Dialogi auttaa ja kehittää.

Minun tarinani jatkuu vielä. Se ei varmaan lopu koskaan. On vain elettävä tapahtuneiden kanssa. Jonkinlaisen rauhan olen nyt saanut tapahtumista ja olen alkanut tehdä muita asioita. Vointini on aivan hyvä.

Hei hienoa 🍎 niin helpottuu olo, jos kykenee elämään syiden kanssa syistä huolimatta hakeutumaan uutta elämää kohti.

...Sain vknlopulla itupottuja ja kävin sateen tauottua istuttamassa. Kumpa itessäkin positiiviset idunalut itäisivät tuottaen jotain uusia luovia sisältöjä syksyyn....

Kiitos kun kerroit 🍓 ja mukavaa, että voit hyvin.

Muihin asioihin keskittyminen kuulostaa hyvältä, yleensäkin keskittyminen,  itsellä ei aina ole helppoa keskittyä. Runsaudenpulaa. Ehkä olen virkistynyt minäkin.

Lääkärien ja hoitajien kaltoinkohtelu 112 -potilaita kohtaan johtuu koulutuksesta. Siellä opetetaan näytteleminen, että uskoo puheet. Ei ajatella sitä, että potilas voi olla oikeassa.

Opetetaan myös, että psykootikoilla ei ole toiminnallisia häiriöitä, he keksivät sairautensa. Sanoin suoraan yhdelle erikoistuvalle psykiatrille ja mielenterveyshoitajalle tämän asian. He olivat aivan hiljaa. Eivät vastanneet mitään.

On mahdoton ajatus, että 112 -potilailla ei ole toiminnallisia häiriöitä. Jos ei ole, heidän biologiansa on aivan erilainen kuin muiden ihmisten.

Lääkärien koulutuksessa opetetaan myös asenteellisesti, että vaikeat mielisairaudet ovat selvästi periytyviä. Siitä ei ole mitään näyttöä. Perinnöllisyystiede sisältyy maisterin tutkintooni. Tiedän perimästä enemmän kuin tavallinen lääkäri. Seuraan nykyistä keskustelua periytyvyydestä. Lääkärit vievät mutu -tuntumalla eteenpäin viestiä, että mielisairaudet kulkevat suvussa. Leimaavat sukuja ja perheitä.

Minusta THL voisi tehdä puolueettoman selvityksen mielisairauksien periytymisestä. Siten väärät myytit vähitellen häviäisivät.

Tuo selvitys mt-sairauksien periytyvyydestä olisi mielenkiintoinen lukea.

Hei,

Tekstisi 20.3.2021 on koettua ja sisäistettyä. Se lohduttaa. Sekin on totta, että jos yrittää oikoa toisen mokaa, niin se menee valittajan omaksi syyksi.

Minulla on vielä toivon kipinä, että saan edes vähän oikeutta. Jos en saa oikeutta, se on vain nöyrästi hyväksyttävä. Aika räväkkä olen ollut. Saa nähdä meneekö se omaan piikkiin vai muiden?