Diagnoosi 112 purettu
Leimaaminen numero 4 tai 5.
Mielenterveysmessujen kunniaksi lähetin sähköpostiviestin yhdelle MTKL:n työntekijälle. Toivoin ja ajattelin, että asiani otettaisiin vakavasti ja minua uskottaisiin. Turha toivo. Kerroin lyhyesti kokemuksistani ja nykytilanteesta. Vastaus oli tavanomainen. Minulle höpötettiin korulausein puuta heinää jotain hyvästä vuorovaikutuksesta ja asiat voivat olla niin, näin ta noin…kukin kokee asiat omasta omasta näkökulmastaan sisäisesti niin ja ulkopuolinen kokee ne toisin, koska ei ole kokenut samaa…
Mielenterveyden keskusliiton työntekijät kuuluvat samaan porukkaan kuin lääkärit ja hoitajat. Sellaista ihmistä kuin minä ei voi olla olemassa. Koulutetut ihmiset osaavat vain lohdutella opituilla riimeillä ihmistä, jolla on 112 diagnoosi tai se on purettu. Ihminen, jolla on tai on ollut 112, valehtelee aina. Häneltä ei voi kysyä mitään. Ei voi kysyä tarkennuksia. On absoluuttinen totuus, että tuntematon ihminen sähköpostin päässä, jolla on tai on ollut 112 -diagnoosi on patologinen valehtelija.
Miten yhteiskunta voi olla tällainen? Miksi mielenterveysalan työntekijöille opetetaan malli, jossa heidän pitää näytellä uskovansa potilasta? Potilas täytyy pitää hyvällä tuulella. Häntä ei saa missän tapauksessa kuunnella.
Vasta nyt minäkin kaikki vaiheet läpikäytyäni näen, millainen systeemi meillä on. Luulin paljon paremmaksi. Hoitokulttuuri on viime vuosituhannelta.
Terapiatarpeen kansalaisaloitteen tiesin turhaksi jo ennen lukemista. Luettuani kansalaisaloitteen ymmärrän vihdoin, miten väärät tiedot yleisesti on mielenterveysasioista. Iso osa suomalaisista on aloitteen takana, vaikka eivät tiedä siitä hölkäsenpöläystä.
Kansanedustajat muutamaa lukuunottamatta ovat sinisilmäisesti kansalaisaloitteen kannalla.
Aloite olisi vain yksi byrokratiahimmeli muiden päälle. Kaikki säilyisi ennallaan. Ja mistä kaikki tarvittavat terapeutit repäistäisiin himmeliä toteuttamaan?
Luulen, että psykiatripula johtuu tästä huonosta systeemistä. Fiksut lääkärit tietävät kehnon tilanteen eivätkä erehdy mielenterveysalalle.
Tänään tulee eduskunnasta keskustelu opposition varjobudjeteista. Aion katsoa.
Diagnoosit ovat vain ihmisen tekemiä luokituksia. On luonnollista, että sopimuksiin perustuvissa diagnooseista ollaan erimieltä ja diagnoosien määrityksissä tulee virheitä.
Nyt tuli villi ajatus. Monet skitsofreenikot väittävät olevansa terveitä. Entä, jos heillä todella on väärä diagnoosi? Entä jos diagnoosi skitsofrenia on liian jyrkkä ja jäykkä? Ehkä skitsofrenian sisällä on paljon muuntelua?
Minulla on lyhyehkö klubitaloura. Tapasin monia mielenterveyskuntoutujia. Joukossa oli varmasti monia, joilla oli diagnoosi skitsofrenia tai olleet psykoottisia. En tiennyt jäsenten diagnooseja.
Koskaan ketään en saanut kiinni valehtelusta. Ei ollut tilannetta, jossa minulle olisi tullut tunne, että minua vedätetään. Päinvastoin, ihmiset, joihin sain tutustua olivat aitoja, herkkiä, rehellisiä. Sain hyviä ystäviä. Klubitalolla oli samat lait ystävyyssuhteissa kuin tavallisessa elämässä. Toisten kanssa synkkasi paremmin kuin toisten.
Klubitaloyhteisön sanotaan olevan tasa-arvoinen. Jäsenet ja ohjaajat ovat samanarvoisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Raja ohjaajan ja potilaan välillä on olemassa. Monta kertaa keskusteluissa ohjaajien kanssa yritin murtaa tätä rajaa tuloksetta. Jossain kohtaa keskustelua tuli aina piste, jossa ohjaaja vetäytyi kuoreensa eikä halunnut jatkaa keskustelua.
Harjoittelijoiden kanssa yleensä pääsi pisimmälle keskusteluissa. Osa harjoittelijoista uskalsi myöntää, että he eivät tiedä kaikkea mielisairauksista.
Pidän klubitalomallia parhaana mahdollisena kuntoutuspaikkana (tosin muissa en ole ollut).
Lääkärien keskinäinen kollegiaalisuus ja toverillisuus menee potilaan etujen edelle. Kollegiaalisuus voi olla este mielenterveysasioiden kehittymiselle.
Vielä yksi huvittava asia. Kerroin psykiatrista, joka ymmärsi asiani ja kirjoitti minusta hyvän lausunnon. Pieni "rike" siinäkin oli.
Keskustelumme lopuksi erehdyin kritisoimaan Super tutkimusta. Tämän kritiikin takia sain paperiin maininnan, että luonteessani on taipumusta haastaa riitaa 😀. Mielenterveyspotilas siis pysyköön lestissään 😂.
Super tutkimukseen oli tarkoitus osallistua. Menin jo tutkittavaksi, mutta kieltäydyin. Tutkimushoitajat eivät osanneet vastata lisäkysymyksiini, joita tein tutkimuksen tiedotteesta. Hoitajat olivat lukeneet paperin huolimattomammin kuin minä. He myös valehtelivat minulle karskisti. Sain myöhemmin osoitettua valehtelun tutkijoille. Mielestäni tutkimus oli epäeettinen. Keskustelin potilasasiamiehen kanssa. Hän suositteli kantelun tekoa eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Kantelusta tuli bumerangi. Vastauksen antoi apulaisoikeusasiamiehen kesälomasijainen. Vastauksessa sanottiin, että laki toteutuu. Ei perusteluja. Kysyin eräältä toiselta lakimieheltä eduskunnassa, miten laki toteutuu Super tutkimuksessa? Hän sanoi, että ei tiedä. Tämä toinen lakimies suositteli rakentavia keskusteluja Super tutkijoiden kanssa. Vaikea oli keskustella rakentavasti, kun lukuisiin palautteisiini ei vastattu. Lopulta sain vastauksen. Siitä ei tullut viisaammaksi. Kovasti kuitenkin toivottiin, että osallistuisin tutkimukseen kaikesta huolimatta.
Haluaisin edelleen tietää, millä perusteilla eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen?
Johtopäätökseni tästä seikkailusta oli, että mielenterveyspotilaita saa kohdella henkisesti väkivaltaisesti. Saa manipuloida.
Keskustelin Super tutkimuksesta myös MTKL:n työntekijöiden kanssa. He eivät ottaneet kantaa asiaan.
Annan ajatuksen lentää. Mielenterveysmessujen lääkäri sanoi, että psykoosisairaat ovat poikkeus toiminnallisten sairauksien suhteen. He ymmärtävät sairautensa väärin. Psykootikoilla ei siis ole samoja somaattisia sairauksia kuin muilla. Heillä ei ole kramppeja jaloissa, ei lihasjännitystä, ei kaikkia mahan ja suoliston oireita (ei näy röntgenissä). Heillä on vain sellaisia nivelkipuja, jotka näkyvät selvästi röntgenkuvissa. Lääkärit tietävät psykootikon röntgenkuvasta, kuinka voimakas hänen kipunsa on asteikolla 1-10. Psykootikolla ei ole fibromyalgiaa. Se luokitellaan toiminnallisiin.
Koska yksi lääkäri sanoi, että varpaani oli kipeä (nivelrikko ei näkynyt röntgenissä), minä en ole psykootikko.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: tiivistys
Tarkennan vielä. En ole psykoosisairas, koska minulla on toiminnallinen häiriö. Psykoosisairaat rajataan toiminnallisten häiriöiden ulkopuolelle. Lääkäri on todistanut, että minulla on toiminnallinen häiriö. Minä itse en tiedä sitä. Lääkärit ovat yli-ihmisiä. Se toinen lääkäri, joka tiesi, että minulla ei ole nivelkipua varpaassa oli myös yli-ihminen. Hän tiesi kivuttomuuden todistamatta sitä. Hän tiesi kivuttomuuden siksi, että olin psykootikko. Psykootikon nimen oli antanut minulle yli-ihminen, lääkäri, joka ei erehdy koskaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Uskallanko kirjoittaa tämän?
Kaksi lääkäriä on valehdellut minulle todistettavasti. Kaksi mielenterveyshoitajaa on valehdellut. Nekin voi todistaa.
Luuleeko hoitotaho, siksi, että heille valehdellaan, koska he valehtelevat itse potilaille.
Jossain aiemmassa viestissä kirjoitit reaktiivisesta psykoosista. Itsellä oli nuorena kuin kuvasit, reaktiivinen, ohimenevä, uupumuksesta johtuva (suru, stressi) .
En kysellyt keneltäkään mutta ajattelin sen silloin olevan re_aktiivinen, uudelleen aktivoituva, jonka pelosta johtuen suostuin lääkkeen käyttöön. Kunnes väsyin verikokeisiin ja kävin kysymässä eikö sen voi jo jättää. Mthoitaja mttssä sanoi "se on ihan sinun asia", sanoin päivää ja näkemiin ja lähdn ja lopetin lääkkeen.
Siitä viitisen vuotta myöhemmin ensimmäisen synnytyksen jälkeen (lapsi 4kk) ns. lapsivuodepsykoosiksi nimetty aika (1kk). Silloinen lääkäri perusteli lääkettä kuin nastoilla talvirenkaissa.
Näin pitemmässä juoksussa taapäin pohtien olen vaan varmuuden vuoksi käyttänyt lääkettä. (Silloinen lääkäri (xy) myönsi lääkkeen päällejäämisen,mutta ei tehnyt asialle mitään.)
Dg bipoudesta nimesi lääkäri (xx) perustaen aiempiin tapahtumiin, ja tilanteeseen n. 10 v sitten. Stressi ja uupumus oli taloustilanteen vuoksi, opiskelun vaativuuden, kipulääkkeen yliannostuksen vuoksi ( ei ollut muuta mahdollisuutta saada katki tilannetta ). Eikä lääkäri (tämä xx) ota edes pohdintaan dg uudelleen arviointia.
Tuosta vaikuttavasta lääkeaineesta on vuosikymmenien myötä aiheutunut hallaa kilpirauhaselle, vaikka lopettaisinkin tuon lääkeaineen, joutuisin kilpirauhaslääkettä käyttämään lopun ikääni.
Tuo lääkäri ( xy) myönsi 112 merkinnän jääneen päälle, mutta totesi että se kannattaa pitää.
Tämä lääkäri ( xx) ihmetteli miten olen sen saanut muttei muuta sitä.
Ihmisen pitäis jaksaa älytön määrä tietoa kahlata, perehtyä oikeuksiinsa, jaksaa pitää puoliaan - mutta tuossa vaiheessa, heikoimmilla ollessaan ei jaksa, hyvä jos hengittää jaksaa. Ja ohimoon lätkätään leimoja 🙈🤸🤔
Sinulla on samantapaisia kokemuksia kuin minulla. Luulen, että lääkäriesi suhtautuminen on välinpitämättömyyttä, osaamattomuutta ja sitä että käytäntö vaan on tällainen.
On suuri merkitys sillä, että dg puretaan. Hyvä toisten on sanoa, että ei dg:lla ole merkitystä. Ei heillä itsellään sitä ole. On suuri henkinen merkitys purkamisella. Antaa itsevarmuutta, alkaa luottaa itseensä enemmän.
keskustelua kirjoitti:Ihmisen pitäis jaksaa älytön määrä tietoa kahlata, perehtyä oikeuksiinsa, jaksaa pitää puoliaan - mutta tuossa vaiheessa, heikoimmilla ollessaan ei jaksa, hyvä jos hengittää jaksaa. Ja ohimoon lätkätään leimoja 🙈🤸🤔"
Kirjoitat nasevasti. Minulla oli myös tilanne, että juuri ja juuri jaksoin hengittää. En jaksanut pitää puoliani. Nuo ohimoon lätkätyt leimat ovat kamalia. Ja joku kehtaa väittää, että niitä nykyisin ei ole.
Jos sinulla nyt on voimavaroja, yritä uudelleen korjata tilanne. Jonkun on oltava pioneeri. Muuten koskaan mikään ei muutu.
Minulle on sattunut hyviä lääkäreitä, joista olen kertonut. Töitä olen viime vuosina tehnyt kamalasti. Tätä leimaamishommaa vastaan olen taistellut viisi vuotta. Erilaisia vaiheita on ollut. En ajattele näitä aina. Onnekseni minulla on hyviä ystäviä ja pari mielenkiintoista harrastusta. Harrastuksiin uppoan niin, että unohdan kaiken muun.
Psykoosilääkkeet ovat halpoja. Jos niitä vähän syö, lääkekorvauksilla ei ole merkitystä. Väite, että dg antaa taustatietoa, jos tulee uusi psykoosi, on väärä. Jos menee sekaisin, kyllä sen näkee muustakin kuin diagnoosista. Ajattelen, että sitten kun on vanha, joutuu ehkä palveluasumiseen ym. saattaa tulla outoja tapoja tai tilapäistä väsymistä. Kun on 112 dg, niin kaikki laitetaan sen piikkiin, ei voi pitää puoliaan.
On outoa, että lääkitystä perustellaan 10 vuotta vanhoilla tapahtumilla. Minulle on käynyt samoin. Se on lääkärien arkuutta ja pelkoa. Pelätään vaan psykoosia eikä huomata mitään muuta. Psykoosi on kamala peikko. Minua on peloteltu 30 vuotta reaktiivisen jälkeen.
40 v sitten tapahtuneilla.
Tuo on tullut vastaan ps sh ien kautta "ei dg lla ole mitään merkitystä". Hyvähän se on sivusta sanoa, ilman omakoettua kokemusta. Lääkärikään ei oikein ota kuullakseen. Se menee heidän mielestä taudinkuvaan että aika ajoin pyristelee vastaan, kyseenalaistaa lääkityksensä.
Aika moni mt-sairastunut on peruspersoonaltaan kiltti, sekin hidastaa muutoksen hakemista.
Mutta jokaisen elämä on jokaisen oikeus elää. Oikeus valintoihin.
Tuli kuningasajatus kauppareissulla. Nykytilanteessa psykiatrin vastaanotolla saattaa lääkäri tutkia vanhoja tekstejä jne. Hän vaan sanoo niin kuin sinulle, että on jäänyt päälle. Tämä on lääkärin vastuun väistämistä. Hän siirtää vastuun edelliselle lääkärille, hän taas edelliselle jne. Se alkuperäinen dg, (joka sekin voi olla väärä) jää päälle, koska kukaan ei vaivaudu tutkimaan nykytilannetta. Lääkäri ei tee virhettä, kun ei tee mitään.
Tämä on lääkärien kannalta nerokasta. Moni psykiatri saa palkkion tyhjästä.