Hei , Söin noin viisi kuukkautta Setralin Orion nimistä mielialalääkkettä annoksella 25mg pari kuukautta josta nostettiiin annos 50mg jota söin melkein neljä kuukautta. Lääke laukaisi minulle hypomanian päälle ja kävin ylikieroksilla lääkken takia. Lääkkeestä tuli myös itsemurha ajatuksia ja kiusallsta motorista levottomuutta ja akitisiaa eli levotomuutta pysyä paikoillaan. Lääke oli…

Muistan kuin eilisen päivän millaista oli kuin join alkoholia, ja aina oli rakastumista ja rakastelemista vaille valmis lopettamaan, mutta sitä ei koskaan tapahtunut, kunnes sain siitä tarpeekseni ja lopetin. Nyt on sama ruljanssi edessä tupakan kanssa, mutta olen sitkeä ketjupolttaja ja en tiedä milloin taas seuraavan kerran yritän lopettaa tupakoimiseni.…

Yksinäisyydestäni huudan hänen peräänsä, kuin olisin pulassa ilman häntä. Kaipaus saada hänet jäämään luokseni on käsinkosketeltavissä. Olen kuin eksyksissä nudistileirillä. En löydä mitään piiloa, enkä peitettä vartaloni suojaksi. Yksinäni joudun kokemaan aina uudestaan ja uudestaan etten ole mitään merkityksellistä kenellekään muulle henkilökohtaisesti. Antakaa minun myös elää.

Terve. Olen vähän päälle kolmekymppinen mies. Avopuolisollani on vaikea masennus, syömishäiriöoireita (ahmimista, kehonkuvan ongelmia jne.) ja pari kertaa on psykoosikin pamahtanut päälle ja laantunut vasta suljetulla. Itsetuhoisuutta ja viiltelyä hänellä oli nuoreampana, ei onneksi enää. Olemme olleet yhdessä pian 8 vuotta. Hänellä ei käytännöllisesti katsoen ole ystäviä, sillä hän on…

Muita keille kesät on tosi vaikeita? Tuntuu, että joka kesä romahdan ja vetäydyn entistä enemmän kotiin. Ahdistaa auringonvalo, ihmiset ja sosiaalinen paine nähdä kavereita ja nauttia elämästä. Ahdistaa, että mun elämä on ihan samanlaista merkityksetöntä ja harmaata mössöä vuodenajasta riippumatta, kesäisin se vaan korostuu. Muut pystyy nauttimaan kesästä, ja mä…

Avaan uuden aiheen jolla tiedustelen kumpi on pahempaa fyysinen vai psyykkinen kipu jos niitä voi verrata?Usein edellä mainitut kivut kulkevat käsikädessä joka vie elämästä mattoa jalkojen alta, ainakin minulla.

Olen aina piiloutunut sairauden diaknoosin taakse, ettei minun tarvitsisi penkoa mennyttä elämääni ja ajatella miten väärin suhtauduin vanhempiini ja iso veljeeni perheineen. Kuitenkin minulla on ollut elämä josta en muista paljoakaan, koska en paljoakaan arvostanut itseäni, enkä paljoa arvosta vieläkään itseäni. Yritän muistaa jotain tuosta ajasta, ja ymmärtää itseäni…

Olen keski-ikäinen nainen, minulla on probleema, miten tulen toimeen itseni kanssa, kirjoitettuani jo tänne. Silti en osaa pysyä poissa kovin kauaa, ja ymmärrän tämän ristiriidan kovin merkillisellä tavalla. En osaa jäsennellä tunteitani, tekojani, motiiveitani kunnollisesti. Ja joudun usein luopumaan toivosta, etten osaisi keksiä miten selviytyisin kirjallisesti elämäni noista tunteista, teoista,…

Mulla kyllä on vaan rasitusastma. Pari vuotta olen käyttänyt ventolinea, kun hiihdän. Mutta nyt aloitettiin jatkuvakäyttöinen seretide. Puhallan pef-mittauksilla hyvät arvot eikä mulla kai olisi koko astmaa, jos en rasittaisi laisinkaan itseäni. Vai miten lieneen menee tuo juttu. Pahinta kyllä nyt koronan aikaan on se, että mulla on ääni kähiä…

Avataan nyt sitten uusi keskustelu. En ymmärrä minkä takia elämässä on niin paljon ahdistusta ja kärsimistä? Kyllähän uskonnoissakin siitä puhutaan. Onko uskonnoista teille paljon hyötyä? Minulle kyllä on aika paljon. Mikä muu voisi auttaa, ettei kärsiminen ylittäisi kriittistä-rajaa? Ja voiko ihmisen elämä olla sellaista ettei kärsi yhtään? Onko teillä jonkin…