Miten olla aikuinen kun ei ole siihen valmis?
Olen voinut ”lykätä” aikuistumista 18, 21, 25 vuotiaana sopivasti, koska vielä sain oman tasoisia apuja jostain nuorille tarkoitetusta paikasta. Olen aina ollut kehityksessä jäljessä muita ja edelleen jumissa hyvin paljon nuorten ongelmiksi lasketuissa elämasioissa. Nyt ei kumminkaan pysty enää lykkäämään aikuistumista vaan kynnys kasvaa seinäksi jota ei pysty kiipeämään. En saa enää hakea apua nuorille suunnatuista paikoista ja aikuisten paikat on vain… karuja. Tai olemattomia.
Tämä on ihan hirveää, enkä ole vielä yhtään valmis tai tarpeeksi edistynyt. Kun yritän etsiä muutokseen liittyen jotain tietoa niin tulee vain vauvanhankkimisasioita yli 30 vuotialle ihan kun se olisi ainoa asia mitä nyt olet.
Mä koen itsekin olevani ikäistäni "alikehittyneempi" ja olen ns.lapsellinen ja käyttäydyn ikäistäni nuoremman tavoin. Käsite aikuisesta ja aikuisena olemisesta on aika laaja.. mikä sua pelottaa? Mitä eroa on vaikka 29-vuotiaalla joka lain mukaan kuuluu vielä nuorten kategoriaan ja vaikka 30vuotiaalla? mitään niin radikaalia muutosta tuskin tuossa ajassa.
Pelkäsin joskus itsekin sitä, etten saisi enää tukea asioihini kun en ole enää nuoreksi määriteltävä. Apua ja tukea saa myös aikuisena.. enkä ole kokenut sitä sen karummaksi. Ihminen otetaan huomioon ihmisenä, ei pelkkänä ikälukuna.
Joissain palveluissa nuori määritellään hyvin eri tavoin, joskus voi kuulua nuorten aikuisten piiriin vielä 35-vuotiaanakin.
Anna itsellesi aikaa ja armoa. Sä olet aikuinen, vaikka oisitkin muita nuoremman oloisempi, et silti sen huonompi. Meitä on erilaisia, ei kaikki ihmiset oo koskaan valmiita perustamaan perhettä. Jotkut taas on siihen oikein kykeneväisiä jo todella varhain.
Syitä sille, miks on vähemmän aikuinen kuin muut voi olla tosi monia. Meil jokaisella on oma elämänhistoria, persoona, luonne jne..monet jutut aina lapsuudesta aikuisuuteen ja kasvatuksesta geeneihin voi vaikuttaa kaikkeen.
Juttele tuosta sun pelosta jollekin, pilko sitä pienempiin osiin. Monesti omassa päässä pyöriteltynä asioista kasvaa vaan turhan isoja mörköjä. Jos sulla on vaikka joku terapiasuhde tjsp. niin ota noi asiat puheeks.. sielt voi aueta uusia juttuja.
Mut se tärkein: anna itses olla sellanen kun olet ja hyväksy se. Tottakai aikuisena on omat vastuut joita vaan pitää hoitaa, mut kasvaa voi koko elämän ajan jokainen omassa tahdissaan. Tsemppiä kaikessa.