Pakko kirjoittaa siinä toivossa, että joku muukin olisi kokemut samaa ja osaisi rohkaista eteenpäin. Koin avioeron vuosi sitten. Marraskuussa 2009 mieheni muutti kotoa ja teimme sopimuksen, että saisin asua yhteisessä talossamme vuoden, eli 2010 syksyyn. Kävin eroryhmässä ja selvisin arjestani näennäisesti hyvin, vaikka huonoja päiviä toki oli ja itkin paljon.…

Olen 29-vuotias. Mulla ei ollut oikeata kaveria 14 vuoteen. En ole koskaan seurustellut ja minkäänlaista fyysistä läheisyyttä olen saanut vain parin viikon tapailun ajan vuosi sitten. silloin pidin tyttöä/naista kädestä ensimäistä kertaa ja koin ensisuudelmani. (mitään seksiä tms en varmaan voi koskaan, koska en osaa ja häpeän itseäni niin paljon…

Tänään viimein sain aikaiseksi etsiä itselleni sopivaa keskustelufoorumia tunteiden purkuun ja vertaitukeen ja tänne päädyin. Melkeen itku tuli jo siitä helpotuksesta kun luin muita masnnukseen liittyviä ketjuja. Aivan ihanaa saada viimein ”puhua” muiden saman kokeneiden kanssa. Omasta taustastani voin jatkaa myöhemmin, mutta akuutti tilanne on se, että aloitin lääkityksen syksyllä…

en enään tietä mitä pitäis oikeastan tehä noiden äänien kanssa joita kuulen nykyisin koko ajan niin valvella kuin nukkuessanikin. pää sääntöisesti ne kertovat kertovat koko ajan vaan sitä kuinka hyödytön, tarpeton,turha,arvoton ja epäonnistunut olen kaikin puolin ja että kuinka olisi paljon parempi jos tappaisin iteni tai kuinka muille ihmisille tulisi…

Olen jo vuosikausia sairastanut vaikeita mielenterveysongelmia. Viime aikoina kuitenkin olen kokenut jonkinlaista helpotusta ongelmiini. En minä varmaan koskaan ongelmistani kokonaan pääse, mutta ehkä pystyn ongelmiani paremmin kestämään. Siis, jos haluaisin. Nyt on alkanut tulemaan jotain ahdistusta tuon ”paranemisen” suhteen. Masennus on taas palannut. En kestä, että oloni paranee… Kun ei…

Minut yritettiin tappaa ampumalla. Se että kirjoitan tässä nyt johtuu ystävästäni joka sai lyötyä ampujan käsille niin että luoti lävisti jalkani kahdesta kohtaa. Uni ei tule kuin vahvoilla lääkkeillä ja silti herään joskus painajaisiin tai siihen kun katsoin aseen piippua. Jalka paranee hyvää vauhtia mutta pelko, levottomuus ja en oikein…

Hei! Olen 25-vuotias vastavalmistunut ja elämäni ensimmäisessä työpaikassa. Vaikka työ on mielenkiintoista ja haastavaa, niin suoraan sanottuna en tiedä miten jaksan työelämässä eläkeikään asti?Oma äitini jäi eläkkeelle nyt tammikuussa ja täytyy myöntää,että olen hänelle kateellinen.Hänen ei tarvitse enää olla mukana hektisessä työelämässä ja raataa niskalimassa vaan hän voi nukkua pitkään…

Hei! Olen ollut psykoterapiassa kesästä asti kahdesti viikossa eli reilu 50 kertaa. Tarkoitus on laittaa hakemus Kelaan vielä toiseksi vuodeksi. Terapeuttini on pirteä, herttainen ja kannustava nainen. Vaikka noita käyntejä on jo paljon takana, en vaan saa itsestäni tarpeeksi nopeasti ulos. Eikä se keskustelu aina ole johdonmukaista. Minä poukkoilen ajatuksesta…

Olen ihan liemessä. En ole myöntänyt itselläni mitään ongelmaa olevaksi. Olen töissä salannut uupumuksen, ahdistuksen, stressin ja työtehottomuuden, ja vilpittömästi uskonut että ei tässä mitään hätää, kyllä minä kohta saan asioista otteen ja homman toimimaan. Nyt sitten näyttää että romahdin täysin juuri hektisimpänä ja kriittisimpinä mahdollisena hetkenä. Olisi pakko ottaa…

Olen aika uusi jäsen tässä palvelussa, ja ajattelin kääntyä tämän kanavan puoleen, sillä en nyt osaa itse ratkaista tätä ongelmaa, joten siksi tarvitsisin hyviä neuvoja mitä tehdä käytännössä. Työelämä on kovaa, ja koska vieläkään meillä ei osata ratkaista työpaikkojen ongelmia, niin monet sen takia voivat huonosti. Tämä lääketieteellistetään usein edelleen…