Minulle todettiin vaikea masennus puoli vuotta sitten. Vielä pari viikkoa takaperin, elämäni oli kolme kuukautta palautumassa ennalleen. Tässä sitä kumminkin taas ollaan, ajatuksissa toiveena kuolema. Olen vasta 21-vuotias, mutta koin parempana vaihtoehtona kirjoittaa ”aikuisten puolelle”. Elämääni mahtuu paljon asioita yhdelle ihmiselle. Jos lähdetään asiaa miettimään pitkältä taholta, koko masennukseni on…

olen nainen ja jonkun mielestä mulla menee hyvin… Tänään ilalla oon yrittänyt viillellä itseäni ja halunnut kadota tästä elämästä. En tiedä mitä nyt pitäisi tehdä?

Minä tässä mietin, että lähtisinkö kotiini vanhempieni luokse viettämään pääsiäistä vai olisinko täällä mökilläni yksin koirien ja kissojen kanssa. Yleensä vietän normaali ortodoksisen pääsiäisen. Sen voisin kyllä itseksenikin viettää, paitsi ettei ole ort.kirkkoa lähellä. Ja ainakin mun pääsiäisen viettoon on aina kuululunut lukuisat kirkkokäynnit. Pääsiäisruokakin on hyvää mutta en kyllä…

Olisi mukava saada lukea kokemuksia ”asiantuntijoilta”, eli joilla tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö on todettu. Että olenko itse aivan hakoteillä, kun sellaista epäilen sairastavani? Ehkä siis nyt syytä hieman kertoa mistä moinen epäily 🙂 Allekirjoittanut on 30-vuotias naisihminen, jolla viime kesän lopulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, siihen olen nyt 7 kk syönyt Mirtazapin…

Heip! Eli onko täällä ketään äitiä tai tulevaa äitiä joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Tai tunne-elämän epävakautta? Itselläni on ainakin tunne-elämän epävakaus ja sen vuoksi syön deprakine 1700 mg ja ketipinor 37,2 mg. Ja suunnitteilla olisi joskus lapsi.. Toivon asiallisia kommentteja. 🌻🙂🌻

hei, olin silloin tällöin töissä pari kertaa kuukaudessa kahden alakoululaisen tytön perheessä ihan parin vuoden ajan. Koko sinä aikana tytöt vain tulivat ilkeämmiksi ja ilkeämmiksi minua kohtaan. Perheessä oli ikävä epäluuloisuuden ilmapiiri.Minusta siihen ei ollut mitään perusteita, koska olin vain auttavainen ja tosi pienellä korvauksella tein sitä työtä. Rupesin ajattelemaan…

Ongelmani on huono itsetunto,pelko häipästyksi tulemisesta,syrjinnästä,yksin jäämisestä sekä pelko virheiden teosta. Olen aloittanut työt pari kuukautta sitten ja tämän ajan olen tuntenut normaalia enemmän ahdistusta,pelkoa ja häpeää. Koen olevani huonompi kuin mitä työkaverini.Koen tätä taustojeni takia ja siksi,että olen mt-poliklinikan asiakas,mieheni on sairas ja rahallisesti on aina tiukkaa. Koen etten…

Hei! Tämä on kaikelta kannalta nöyryttävää, pelottavaa ja ahdistavaa. Lokakuinen tuttu raiskaajani on ottanut mut kohteekseen. Se vahtii mun tulemisia ja menemisiä, mutta on pysynyt perjantaihin asti piilossa. Perjantaina se ensin kehtasi soittaa, kun odotin pysäkillä paikkuria. Järkytyin, mitä se musta vielä haluaa. Sitten menin keskustaan ja nostin automaatilta rahaa…

Hei! Nyt kaipailisin kokemuksia, selviytymistarinoita, ajatuksia itsetunnon vaikeuksista selviytymiseen. Kuinka olet selviytynyt, mikä sinua on auttanut? Jokaisella on varmasti omat tarinansa, joten jakaisitko siitä jotain? Mikä juuri sinua on auttanut eteenpäin? Kiitos sinulle joka jaksat vastata! 🙂🌻

Otskko sen jo kertoikin. En pääse yli kovinkaan helposti murheista, takapakeista ja pettymyksistä. En tarkoita mitään pieniä jokapäiväisiä murheita – nehän on vaan elämää. Tarkoitan suurempia kuvioita, mitkä oikeasti ovat rikkoneet/rikkovat sydämen. Sieltä murheen suosta nouseminen on minulle erittäin vaikeaa – liiankin vaikeaa. Miksi rikon sydämeni aina niin pohjajuuriaan myöten?…